Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Avioliiton tilanne mietityttää ja yksi syy on appiukon aiheuttama hiertävä tunnelma lapsiperheeseemme. Toki tiedostan että varmasti on muutakin vikaa, mutta tämä appiukon epäkunnioittava asenne tuntuu ainakin minulle suurelta asialta. Välillä yritän olla välittämättä, mutta miksi minun pitäisi olla hiljaa, joustaa äitiydestäni ja kumartaa appiukolle joka ikinen kerta kun hänet nähdään? 

Meillä on parivuotias lapsi ja tuntuu että tilanne on muuttunut kireämmäksi hänen syntymän myötä. Jo vauva-ajasta lähtien on appiukko käyttäytynyt erittäin omistushaluisesti lapsenlastaan kohtaan. Tämä aiheuttaa minussa myös sen, etten kauhean mielellään käy anoppilaan. Räikein esimerkki oli nimijuhlissa kesken puheemme, kun isoisä tuli ja yritti repiä lasta sylistämme muiden vieraiden edessä. Muuten esim. mummola-vierailuilla joudumme joka kerta erikseen sanomaan hänelle että ”annathan mummonkin välillä pitää lasta tai leikkiä hänen kanssaan”. Minulle taas on tokaistu että saan pitää omaa vauvaani sylissä sitten kotona. Lisäksi ukilla on ollut tapana viedä lapsi ”piiloon” vanhemmilta (tämä myös jo vauva-aikana). Emme pysty ikinä viettämään porukalla yhdessä aikaa samassa tilassa ilman että ukki omii lapsen/vie pois. 

Itse en välitä ollenkaan tällaisesta käytöksestä ja olenkin ilmaissut asian moneen otteeseen. Olen myös lähetellyt appiukon kanssa henkilökohtaisesti sähköposteja asiaan liittyen, mutta hän vetoaa siihen että hänen oman tyttärensä lasten kanssa saa toimia miten haluaa ja ettei aio enää muuttaa tapojaan vanhalla iällä miniän perheen kohdalla. Taustatietona appiukkoni tuntuu aina olleen heidän perheen pomo ja ammatiltaan eläkkeelle jäänyt lääkäri, joten hän on varsin tottunut siihen että hänellä on aina viimeinen sana ja päätäntävalta. 

Itselläni alkaa kuitenkin loppumaan voimat tähän pelleilyyn. Miehenikään ei uskalla puuttua asiaan, välillä tosin saattaa huomauttaa isälleen ohimennen että antaa muidenkin olla lapsen kanssa. 

Uusin käänne tässä kaikessa on kuitenkin varsin ikävä. Mieheni tietää appiukon ja minun huonoista väleistä ja jos meillä on omaa riitaa miehen kanssa, niin mieheni menee nimenomaan avautumaan riidoista/haukkumaan minua vanhemmilleen. Tämän huomasin kun vahingossa kuulin heidän välisen keskustelun (olettivat ilmeisesti että pihalla 20m päähän ei ääni kuulu..), jossa minusta puhuttiin varsin negatiivisesti. Kun huomautin etten pidä asiasta, totesi mieheni että hänellä on oikeus avautua vanhemmilleen. Itse koen kuitenkin erittäin hankalana tilanteen jossa minusta/avioliitostamme avaudutaan ja puhutaan pahaa appivanhemmille samalla aikaa kun toisaalta toivotaan parempia välejä appiukkoon.

Kuva Engin Akyurt. Ylin kuva Johnny Cohen.

Yhtälö ei vaan toimi ja tuntuu tosi väärältä, että sinnepäin annetaan kuvaa minusta huonona ihmisenä ja he saavat riitojemme yhteydessä vain miehen näkökulman. Tällä tavalla ei varmasti välit appiukkooni parane. Mieheni ei ymmärrä kantaani eikä suostu pyytämään anteeksi mitään. Rakastan miestäni, mutta tuntuu kuin hän imisi huonoa esimerkkiä isältään ja käytös minua kohtaan alkaa olemaan riitojen yhteydessä melko inhottavaa ja henkilökohtaisia (luottamuksella kerrottuja asioita) käytetään häikäilemättä aseina riidoissa. 

Joskus kun meillä on pidempi tauko appiukosta, niin oma elämä tuntuu paremmalta, valitettavasti nyt lapsen kanssa isovanhempia kuitenkin tulee nähdä, joten pitkät tauot ovat harvassa. Jos mainitsen tästä yhteydestä miehelleni ja siitä että minua alkaa ahdistamaan appiukkoni metkut jo ennen tapaamista, niin mieheni kuitenkin vihastuu ja puolustaa isäänsä. Minun pitäisi kuulemma vain antaa hänen olla ja toimia miten haluaa, kun on niin vanhakin (n. 75v). En ymmärrä sitä miksi korkea ikä sallisi huonon käytöksen. 

Muilla samankaltaisia kokemuksia tai vinkkejä tulevaan? Ärsyttääkö teitä muita jos henkilökohtaisia/avioliiton asioita keskustellaan jatkuvasti isovanhempien kanssa?

Nimim. Henkisesti väsynyt

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 61 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Loppu se Peruuta vastaus

61 vastausta artikkeliin “”Appiukko omii lapsen ja mies puolustaa isäänsä””

  • Tirlittan sanoo:

    Vastaavassa tilanteessa olis ihan taatusti appiukon keekoilu loppunut. En olis sietäny yhtään tommosta.
    Ja jos miehenretaleen pitäis kaikki asiat vanhemmilleen raportoida, oisin todellaki antanu raportoitavaa! 💪🏻😘

  • Loppu se sanoo:

    Mulla v.mäinen anoppi ja yksi kaunis päivä heitin siellä käymästä,koska en enää jaksanut sitä sen käärmeilyä. Elämä helpotti kummasti. Ukko kävi lasten kanssa siellä ja minä olin kotona/omilla menoilla. Onhan tuo vuosien päästä lasten rippijuhlissa käyny mutta muuten ei olla väleissä.

    • Kolme sanoo:

      Kunnon välimatka anoppiin on mullakin ihan välttämätöntä, ihan mielenterveyteni vuoksi. Myrkyllisin ikinä tapaamista ihminen.

      Mies kutsuu äitinsä lasten synttäreille, tuon verran olen mieheni vuoksi valmis sietämään hänen äitiään.

  • Korona sanoo:

    Näin korona-aikaan voisi vedota siihen, ettei anoppilassa käydä, kun appikin on jo niin vanha, että kuuluu riskiryhmään…

  • hyiolkoon sanoo:

    Avioparin riitoihin ei KOSKAAN saisi sekoittaa kummankaan vanhempia! Likainen pyykki pestään kotona. Parasta avautua ystävälle tai terapeutille, mutta ei ihmiselle, jonka kanssa puoliso joutuu kuitenkin jonkinlaiset välit pitämään. Miehesi on yksinkertaisesti epälojaali sinua kohtaan. Minusta sinun kannattaisi rauhallisesti keskustella asiasta lisää, kertoa miltä sinusta tuntuu. Jos ei mene perille, niin kannattaisikohan kokeilla pari- tai perheterapiaa? Monet käyvät kokeilemassa, jos kommunikaatio ja perhedynamiikka ovat jumissa. Yksi ystäväni kävi miehensä kanssa 10 kertaa terapiassa ja se auttoi jo ihmeesti.

  • Hieman itsevarmempi äiti sanoo:

    No onpas täällä outoa porukkaa….! Tulee mieleen että joillekin vanhemmille (tai no sanotaan nyt suoraan äideille) lapsi on jonkinlainen oman minuuden jatke ja vallankäytön väline. MINÄ eikä KUKAAN MUU päätä tämän lapsen asioista. No huhhuh. Hanki koira jos on pakko jotain komennella ja käskyttää!
    Kaipa niillä isovanhemmillakin on oikeus tutustua tähän uuteen ihmiseen, ja varsinkin lapsella on täysi oikeus tutustua muihinkin ihmisiin kuin sinuun! Eli niin kauan kuin pirkko-petteri on itse tyytyväinen en näe mitään ongelmaa.
    Juu, ei ole ihan samanlaisia ne 50v-vanhat kasvatusopit, tiedetään, ja itsekin kyllä saatoin kertoa nykykäytännöistä ihan vaan opetustarkoituksessa, mutta ei se lapsi siitä rikki mene jos päivän pari (saatika tunnin pari) silloin tällöin on vähän toisenlaisessa ympäristössä ja hoidossa. Päinvastoin! Ajattele, miehesikin selvisi ihan aikuiseksi asti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että olisin itse kehitellyt riitaa siitä että isovanhempi pitää lasta ”liikaa” sylissä (miten tämä on edes mahdollista? :D) tai vaikka syöttää nakinpaloja parivuotiaalle – vaikka huomauttaa kyllä saatoin. Ja jos isovanhempi vaikka jakelee jotain vanhentuneita asenteitaan, voi sanoa höpöhöpö ja vaihtaa puheenaihetta.
    Tässä tapauksessa kuulostaa siltä että isoisä on nyt lähtenyt mukaan järjestämääsi valtataisteluun – en ihmettelisi että pitäisi suhdettasi lapseen vähän epäterveenä, ja haluaa vähän herätelläkin.
    Lainvastaiset jutut on sitten tietysti ihan asia erikseen, hyväksikäyttöepäilyt, tai liikenneturvallisuusrikkomukset jne. Mutta niistä ei nyt taida olla kyse.

    • Jopas jotain sanoo:

      Väärin. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapseensa niin kauan kuin lapsenlapsi on hengissä. Ei ole kyllä velvollisuuksiaan.

      Tuon isoisän käytös on vain ja ainoastaan sairasta vallankäyttöä.

      • Äiti sanoo:

        Tuolla asenteella vie tärkeätä suhdetta pois lapselta. Vaikka mielestäsi isovanhemmilla ei ole oikeutta lapseen, niin lapsella todellakin on oikeus luoda hyvä suhde myös isovanhempiin. Mikäli tätä ilman oikeasti painavaa perustetta estää, on se mekoisen ikävää vallankäyttöä lasta kohtaan.

  • Saana sanoo:

    Meillä jossain vaiheessa appivanhemmat soittivat joka viikonloppu, että tuutteko käymään ja milloin pojat tulevat. Pidin rajaa, että mennään kun on hyvä hetki tai juhla ym. Ollaan viikonlopun ylikin ja saavat touhuta. Sitten keksitään jonkun aikaa syitä että lasten on hyvä rauhoittua kotona tai päiväkoti tai koulu väsyttää. Rehellisyys auttoi löytämään hyvän yhteistyön.

  • Kateellinen sanoo:

    Olisipa meilläkin tällainen ongelma, siis se et sukulaiset hoitaisivat kilpaa lapsia. Ja vielä pappa, ihan Superia. Parisuhderiidat on parisuhderiitoja eikä ne kuulu muille, varsinkaan anopille / appiukolle.

  • Suhdetta rakentamassa sanoo:

    Kuulostaa osittain omalta anopilta. Meillä on joissain kasvatus asioissa eri näkemykset ja hän sanoo aina kuinka hyvin on kaksi lasta kasvattanut. Hänen lapset on kilttejä ja lojaaleja sitä en kiellä, mutta minua loukkaa ettei omaa näkemystäni ja kasvatustapaani arvosteta. Kun lapsemme syntyi hän omi aina hänet, appiukkokin olisi lasta sylissä halunnut pitää, mutta anoppi vei lapsen hänen sylistään aina parin minuutin jälkeen. Rupesin itse ottamaan lasta pois anopin sylistä ja antamaan appiukon syliin, mutta sama meno jatkui. Miehen kanssa tästä keskusteltiin ja hän sanoi äidilleen asiasta ja hän loukkaantui syvästi ja minä olin syypää, koska olen itsekäs enkä anna hänen pitää lasta koko aikaa vaan haluan myös appiukon ja lapsen välille kehittyvän hyvän siteen. Mies puolsi minua ja isäänsä asiassa, äitinsä suuttui niin, että olemme nyt useamman vuoden jälkeen alkaneet suhdetta taas rakentaa. Appiukko kyläili yksin meillä ja hänellä on lapsien kanssa läheinen suhde samoin kuin omilla vanhemmilla ja lapsilla. Anoppi itse teki valintansa ja itse en kenenkään kynnysmatoksi ruvennut, kun olin niin pirun itsekäs halutessani ukilla olevan hyvä suhde lapsieni kanssa.

  • Hae apua sanoo:

    Herranjumala mitä toimintaa appiukolta ja mieheltä.. Mene ja varaa aika pariterapiaan, missä terapeutti auttaa teitä vanhempia komminikoimaan keskenänne rakentavasti asioista. Riidoissa henkilökohtaisuuksiin meno on todella väärin. Miehen kuuluisi puolustaa omaa perhettään ensin, toisella sijalla kuuluisi olla lapsuusajan perhe. Ei toisinpäin. Jos mies ei pariterapiaan lähde, niin sitten tiedät ainakin mitä suhteestanne ajattelee

  • Mä vaan sanoo:

    Onpa vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä yksityiskohtia tai toisen näkemystä. Jos lapsi on ainut pojanpoika, voi pappa pitää häntä erityisasemassa. Liekö hän tarkoituksella ”piilottaa” lasta, sillä tiedän kokemuksesta, että isovanhempi voi lähteä pikkuisen kanssa tutkimaan paikkoja ympäri asuntoa ja tarkoitus on vain hyvä: viihdyttää lasta virikkeillä ja antaa vanhemmille mahdollisuus juoda kahvit ja seurustella rauhassa. Toki sylistä repiminen kesken toimituksen on eri asia. Hieman tulee mieleen, että kyseessä on jo aiemmin alkanut valtataistelu, jossa lapsi on kiistakapula. Iäkäs lääkäri pitää itseään arvossa ja nuori miniä kapinoi. Ei helppo tilanne pojalle. Joustaminen puolin ja toisin kannattaa aina. Jotkut isovanhemmat eivät piittaa tuon taivaallista.

  • Mummo sanoo:

    Lapsen pitää kuottaa siihen että vanhemmat päättävät lapsen asioista, olivat he missä tahansa kyläilemässä. Onko isovanhemmille pakko lähteä?

  • Selviytynyt sanoo:

    Meillä vauvan omija oli anoppi. Vei vauvan toiseen huoneeseen ja ovi kiinni, ei välittänyt vaikka vauva huusi kuin syötävä. Hihiteli vaan. Kun lapsi vähän kasvoi, alkoi väkisin sylittely. Lapsi huusi ja rimpuili, toinen vaan nauroi ja puristi kovempaa. Eikä millään halunnut päästää lasta pois.

    On kyllä muutenkin täysin rajaton tapaus. ”Jostain syystä” ei nykyisin olla juuri missään tekemisissä.

    • Jepjep sanoo:

      Sama kokemus, keskustelut eivät auttaneet vaan anoppi alkoi haukkumaan minua äitinä, mm mielisairaaksi nimitteli.

      • Näinpä sanoo:

        Miten se vika on aina äidissä, itsekin olin anopin mielestä itsekäs ja olen edelleenkin. Asioista kun keskustellaan niin aina on itse syy ja hänessä ei ole mitään vikaa.

        • Selviytynyt sanoo:

          Tuo oma anoppi on selkeästi narsistinen. En ole ainoa, jonka kanssa anopilla on sukset ristissä. Näitä tapauksia, jotka vuolaasti kehuvat itseään, muissa ei ole mitään hyvää.

      • Selviytynyt sanoo:

        Mä sain myös kuulla olevani mielisairas, kun en antanut tehdä vauvan kanssa kuten itse ”viisaampana” halusi. Ihan normaalit nykykäytännöt eivät anoppia koskeneet, kun hän on kolme lasta aikuiseksi kasvattanut. Mihin muka autossa turvaistuinta tarvitsee? Ja ihan hyvin voi puolivuotiaalle syöttää jätskiä samalla lusikalla, jolla itsekin sitä jätskiä syö.

        • Sen edestään löytävät sanoo:

          Täällä myös vastaavia kokemuksia anopin kanssa. Ei siinä lapsen etua ajatella eikä läheisen suhteen luomista. Vaan ihan kiusaamista ja vallan käyttöä. Ja sen paljastaa ne omahyväiset ilmeet ja eleet mitä tilanteista seurasi. Pahinta oli ehkä kaikki ne halventavat kommentit ja arvostelu, mitä lasten kuullen anoppi minuun kohdisti. Nyt nuorin onneksi jo 14, niin voi haistattaa pitkät koko anopille (mielessään).
          Ja onneksi nuo lapsetkin jotain tajuaa kun ikää tulee. Nyt mummo ihmettelee, että miksi ne ei käy, vaikka vieressä asutaan. Niinpä niin!

  • Neunu sanoo:

    Ite ainakin saanut vinkin tosta piiloon viemisestä.

    Henkilö sanoi vievänsä pois tilasta jotta lapsi ei näkisi äitiään ja itkisi äidin luokse jos äiti esim syö tai kahvittelee. Eikä äitiäkään stressaisi lapsen itku vaan saa olla rauhassa.

    • Kalle sanoo:

      Mua kyllä stressaa enemmän se, että mun itkevä lapsi viedään minulta pois kuin se, että se lapsi itkee. Ja tottahan se vierastava lapsi itkee, kun viedään pois tutun ja turvallisen ihmisen luota.

  • No nyt! sanoo:

    Ymmärrän aloittajaa jos appiukko on tosiaankin tehnyt tällaista jo ihan alusta asti, eikä ole lopettanut pyynnöistä huolimatta. Luottamushan on mennyt appiukkoon, kyllä tuore äiti haluaa tietää missä vauva on! Lasta ei revitä vanhemman sylistä! Tuo piiloon vieminen tosiaankin on hyväksikäyttäjän käytöstä, outoahan se on. En itse ainakaan haluaisi sellaista käytöstä normalisoida lapselle, vanhemmille kerrotaan ensin! Vähän kunnioitusta isovanhemmiltakin.

  • Äitimyöskin sanoo:

    Ihanaa jos iaovanhempi on omistautunut mutta toi että repii sylistä ym on vähän kummallista kyllä. Miehen pitäisi kyllä oli sinun kanssa tiimi ja pitää puoliasi, eikä mennä myösköön haukkumaan sinua sinne kun tilanne tuollainen. Olen itsekin joskus valittanut tai ehkä lähinnä kertonut jostain ärsyttävästä tilanteesta mieheni äidille mutta ei hän asetu kummankaan ’puolelle’ vaan toimii kuuntelijana enemmänkin. Keskustelisin miehen kanssa vakavasti ja ehkä olisi syytä tehdä näin myös isovanhempien kanssa, ettei appiukon kanssa viimeiset vuodet mene hammasta purren ja jää joskus myöhemmin katkerat ja huonot muistot.

  • Äiti kolmelle sanoo:

    No voi sentään..olet liian omistushaluinen lapsestasi. Pappa haluaa twhdä juttuja kahdestaan lapsen kanssa. Mun lapset rakasti vaariaan pienenä, mummi ei ollu yhtä läheinen. Menivät usein touhuaan omiaan vaari ja laps ja mä ja äiti sitten rupateltiin rauhassa toisessa huoneessa. Mieheni vanhemmat jäi paljon etäisemmiksi, eivät yrittäneet luoda suhdetta lapsiin. Vaari oli esim. kiva lautapelikaveri ja lapset rakasti häntä, kun olivat pienempiä. Vaarit on ihania!!

    • Pfhs sanoo:

      Omistushaluinen tai ei, lapsen vanhemmilla on päätäntävalta. Jos sanotaan ettei piilota lasta tai revi sylistä, niin silloin niin ei tehdä. Sillä ei ole mitään väliä miksi näin sanotaan. Tottakai se on kiva jos vaari haluaa olla osana lapsen kasvatuksessa, mutta ei vaari päätä MITEN se kasvatus tapahtuu.

  • Mummo 70 sanoo:

    Tuo piiloon vieminen on outoa käytöstä. Samoin lapsen väkisin repiminen sylistä. Tulee mieleen, onko appiukko sairastunut jotenkin, alkavaa dementiaa tms. En antaisi viedä lasta pois silmieni edestä, muiden valvonnasta. Muuten kyllä kiva, että ukki leikkii lapsen kanssa, mutta tuollainen piilokäytös ei ole sallittavaa. Suojele lastasi, jos tunnet tilanteen uhkaavaksi. Kannattaa luottaa äidinvaistoon. Miehesi käytös sinua kohtaan ei ole rakentavaa.

    • hyiolkoon sanoo:

      Minullekin tuli mieleen alkava dementia, tai joku muu sairaus. En ole koskaan aiemmin kuullut isovanhemman toimivan noin. Kuulostaa jotenkin vähän lapselliselta käytökseltä ikäihmisen tekemäksi. Monesti nämä dementiat ja alzheimarit alkavat niin salakavalasti ja hitaasti, että kaikki lähipiirissä eivät edes huomaa mitään erikoisempaa. Mutta ihmiset, jotka ovat etäisempiä ja harvemmin näkevät, saattavat kyllä havaita. Juttele tästäkin miehellesi, mutta hyvin hienotunteisesti. Onhan appiukko kuitenkin hänen isänsä ja isän sairastuminen voi tuntua tosi vaikealta ihan keski-ikäisestä omillaan olevasta ihmisestäkin.

  • Nimetön sanoo:

    Hö mitä valitat?? Anna ukin omia. Ei se lapsi siitä rikki mee,päinvastoin seuraavalla omimiskerralla toteat että jaaha minäpä tästä lähen relaamaan,ukki varmaan pärjää pikku pirkko-petterin kanssa seuraavat pari tuntii😁😎👍 saat omaa aikaa ja ukki saa hosua&hösöttää kaikki voittavat👍