Milloin olet viimeksi valittanut anopistasi? Ehkä jopa tänään! Anopithan ovat aivan mahdotonta porukkaa, heistä on syytäkin valittaa koko ajan!

Noh, vitsit sikseen. Joku on joskus kuullut kivasta anopista, joka ei päsmäröi, hyysää lastaan, ole epäoikeudenmukainen, kriittinen ja ihme kyylä. Varmasti siis heitäkin on! Mutta entäpä miniät?

Miniäthän ovat aina täydellisiä, ja suhteen skimat johtuvat pelkästään anopista. Riitaan tarvitaan kaksi, paitsi jos toinen on anoppi, eiks niin!

Valitettavasti ei se taida ihan niin mennä. Joskus miniänkin pitää vähän miettiä, että olisko sitä vikaa sittenkin myös itsessä…

Tsekkaa tästä anopin tarkistuslista siitä, oletko hyvä miniä!!

Toivotatko anopin tervetulleeksi milloin tahansa?

Anopin neuvo: Älä toivota minua tervetulleeksi ihan milloin tahansa, jos en oikeasti saa tulla milloin vain.

Vastaatko anopille puhelimeen?

Anopin neuvo: Tiedän, että te nuoret ette puhu puhelimessa niin paljoa, mutta vastaa kun soitan! En ole mikään helkutin puhelinmyyjä vaan puolisosi äiti ja lastesi isoäiti!


Ylin kuva Lili Kovac.

Oletatko, että anoppi hoitaa aina lapsesi?

Anopin neuvo: Minullakin on omia menoja. Siitä huolimatta että lapsenlapseni ovat ihania, en aina ehdi enkä jaksa hoitaa heitä. Se sinun pitää vaan ymmärtää.

Puhutko anopista aina nätisti, myös selän takana?

Anopin neuvo: Kaikkien pitää päästä purkautumaan joskus, mutta eivät ongelmat selän takana jauhamalla ratkea. Sano suoraan jos joku oikeasti vaivaa!

Oletko passiivis-agressiivinen tai marttyyri?

Anopin neuvo: Passiivinen aggressiivisuus on aggressiivisuutta ihan yhtä lailla. Jos et osaa sanoa mitään kivaa livauttamatta mukaan arvostelevaa kommenttia, ole ennemmin hiljaa.

Annatko anopin käyttää rahansa miten hän haluaa?

Anopin neuvo: Minä päätän mihin tuhlaan. Jos haluan ostella lapsenlapselleni prinsessavaatteita tai trendileluja, minä ostan.

Oletatko, että anoppi yrittää kontrolloida ja tuomita sinua?

Anopin neuvo: Olet ihan oikeassa. Vähän tuomitsen. Mutta haluan, että lapseni on onnellinen ja että lapsenlapseni ovat onnellisia. Vaikka en voi kontrolloida sitä oikeasti, en mahda sille mitään, että yritän edes vähän.

Arvostatko anopin kasvatustaitoja?

Anopin neuvo: Ennen kuin arvostelet lastenkasvatustaitojani, muista että olen kasvattanut yhden lapsen sellaiseksi, että olet halunnut sen samaisen lapsen kanssa naimiisin. Enköhän minä jotain osaa tehdä oikein!

Lähde.

P.S. Sekoavatko kaikki äitiydestä?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mummu Peruuta vastaus

17 vastausta artikkeliin “Anopin tarkituslista: tsekkaa tästä oletko hyvä miniä!!!”

  • Teija sanoo:

    En ymmärrä tätä ostelujuttuja. Mun mielestä voisi kysyä että mutä tarvitaan. Mitkä lelut olisivat kivoja. Mikäli ei itse tunnista lapset mieltymyksiä. Tosi kurjaa on myös myydä käyttämättömänä varsikin vaatteita eteenpäin

    T. Juuri joulun jälkeen taas pehmoleluja ja pastellivärisiä vaatteita vieneenä (koska lapset eivät pidä niistä)

  • Sitä saa mitä tilaa sanoo:

    Huh huh, pari kohtaa tekstistä antoi hyvin viitteitä, miksi tällä anopilla on huonot välit miniään. Avoimen katkera ja uhriutuva vuodatus!
    Minulla on kamala anoppi.
    Nyt harjoittelen anoppina oloa miniälle ja vävylle.
    Minulle ei tulisi mieleenkään mennä heille sopimatta etukäteen. Myös siksi että kunnioitan omia lapsiani. En mennyt koskaan yllättäen pojalleni, kun hän asui yksin. Miksi menisin nytkään.
    En odota, että viesteihini ja puheluihini vastataan heti. Yleensä kyllä vastaavat pian.
    Mitä minulle kuuluu heidän verhojensa väri? Tai ylipäätään kotinsa? He asuvat niin kuin haluavat. Molemmat kodit ovat kauniit, hoidetut ja viihtyisät. En tarjoa sinne tavaraa. Olen luvannut auttaa rahallisesti, jos pyytävät.
    En mieti heidän parisuhteitaan, enkä suurin surminkaan puuttuisi heidän väleihinsä.

  • Superminiä sanoo:

    Tässä tekstissä jo tajusi, että anoppi kirjoittaa. Aaarrgghh!!

  • Maija sanoo:

    Mulla on aivan huippu Anoppi, parempaa ei voisi olla.

  • JK sanoo:

    Oma anoppini on ihana, empaattinen ihminen ja tulin aina hänen kanssaan hyvin juttuun. Valitettavasti hän muutama vuosi sitten katkaisi välit minuun ja jopa omaan poikaansa ja samalla lapsenlapsiin, koska ei hyväksynyt sitä, että emme halunneet hänen narsistista miestään, minun appiukkoani enää meidän elämää myrkyttämään. Appiukko onnistui kääntämään anopinkin meitä vastaan tai sitten anoppi ei vain uskaltanut uhmata vähintäänkin henkisesti väkivaltaista miestään sen vertaa, että olisi voinut ylläpitää suhdetta meihin. Nyt odottelen ja toivon, että anoppi saa silmät auki ja tarpeeksi voimaa irtautua miehestään ennen kuin on liian myöhäistä. Olen ilmaissut hänelle, että uskomme häntä ja olemme tukena, jos tulevaisuudessa haluaa apuamme ottaa vastaan.

  • Anarkistiminiä sanoo:

    Toivotatko anopin tervetulleeksi milloin tahansa?
    En todellakaan. Ikinä. Tämä ei silti häirinnyt anoppia, joka ilmestyi vaatien huomiota oven taakse oman aikataulunsa mukaan.

    Vastaatko anopille puhelimeen?

    En. Anopilla ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä haluaisin kuulla. Soita pojallesi, jos Pentti-eno on kuollut, minä kun en ole häntä ikinä edes tavannut.

    Oletatko, että anoppi hoitaa aina lapsesi?

    Hah. Kyllä anoppini on hyvin tietoinen siitä, että luottamuspulan vuoksi häntä ei jätetä ikinä keskenään lasteni kanssa. Ei tarvitse hoitaa, vaikka kuulemma aikaa olisi.

    Puhutko anopista aina nätisti, myös selän takana?

    Kunpa olisi edes jotain hyvää sanottavaa anopista, mutta kun ei ole. Pyrin välttämään puheenaihetta, niin ei tarvitse sanoa hänestä mitään.

    Oletko passiivis-agressiivinen tai marttyyri?

    En kumpaakaan. Välttelen anopin seuraa aktiivisesti.

    Annatko anopin käyttää rahansa miten hän haluaa?

    Tietysti. Mutta mun kotia ei anopin löydöillä täytetä. On muuten viheliäistä, kun anopin ainut tavoite lasten lahjoissa on mahdollisimman suuri koko ja korvia särkevät äänitehosteet. Tai raahataan omin luvin vain vähän vesivahinkoista senkkiä, kun se niin sopii teidän eteiseen. Ja siihen marttyyri-itku päälle, kun kieltäydytään ”lahjasta”, joka on ”hyvää hyvyyttä” meille ostettu. Voin kertoa, mihin voit sen senkkiä työntää. Mä muuten päätän myös millaiset verhot mun kotona on. Ainoa, jolla on veto-oikeus on poikasi. Et sinä.

    Oletatko, että anoppi yrittää kontrolloida ja tuomita sinua?

    En oleta, tiedän. Esimerkiksi sylki suusta räiskyen huudettu ”sun pitää totella minua” ei jätä hirveästi arvailujen varaan.

    Arvostatko anopin kasvatustaitoja?

    En. Vaikka poikasi on hyvä tyyppi, niin kyllä hänessä vielä 44-vuotiaana näkyvät sinun aiheuttamat haavat. Niin henkiset ja fyysisetkin. Et ole ollenkaan sellainen superkasvattaja kuin luulet olevasi.

  • Miniä 🌻 sanoo:

    Ihana anoppi. Antaa lastensa elää omaa elämää ja valita itse puolisonsa. Hienotunteinen, kiinnostunut miniöiden ja vävyjen mielipiteistä ja asioista. Mukavaa käydä kylissä puolin ja toisin. Mökillensä aina saa mennä ja olla. Mukavaa tuollaisia myös autella.

  • Miris sanoo:

    Olen hyvä miniä ja anoppi on ollut hyvä ystäväni 20 vuotta.
    Hän sairastui dementiaan pari vuotta sitten ja parhaani teen, että hänestä huolehditaan hyvin.
    Raskasta on ollut menettää hyvä ystävä tälle ikävälle sairaudelle, ikävä on häntä usein jo nyt vaikka fyysisesti hän on vielä läsnä. ❤

  • Luulen olevani kiva miniä sanoo:

    Luulen läpäisseeni listan 😀
    Mun anoppi on ihan paras. Joskus soittelen sille muuten vain ja laitan kuulumisia lapsista. Vahtii muksuja, ehdottaa itte et voidaan viedä lapsia yökylään ja auttaa jos pystyy… Tarjonnut siivousapuja esim joulun alla yms. (En oo huolinu siivousapua, sanoin että itte sotkut siivoan, että tykkään että on lapsien kanssa esim siivouksenajan…tää ok.) Yleensä kysyy mitä tarttoo jos jotaki haluaa ostaa tai kuskaa poimittuja marjoja meillekin. Harvemmin tuloo ylläri kylään. Persoonahan se on, mutta ehkä ollaan molemmin niin hömppiä et pärjätään. 😀

  • Alppikukka sanoo:

    Anopin silmissä minä taidan olla kaiken pahan alku ja juuri. Pohjoismainen lohikäärme tuli, vei sveitsiläisen poika paran kuin pässin narussa kauas asumaan. Arvostelu oli alkuun suoraa sekä minua että miestäni kohtaan: ”Miksi sinä teit lapsen kun kerran aioit heti hylätä sen?!?” (Tilanteessa jossa aloitin opiskelun kun poika oli 2v), ”Ei tarvitse tulla sinunkaan jos et ota poikaa mukaan” (Tilanteessa jossa mies oli menossa työmatkalle kotimaahansa ja olimme molemmat sitä mieltä että kaksivuotias on vielä liian pieni viettämään viikkoa yksin mummolassa). Nyt minua ei enää suoraan arvostella, oletan koska sanon vastaan. Mies sen sijaan kuulee jatkuvaa valitusta minusta, jopa niin pitkälle että se alkaa haitata meidänkin suhdetta. Muutenkin elämään puuttuminen hipoo loukkaavaa: ”Mitä te oikein kotona teette kun ei lapsenlapsia ala kuulua?”
    Minkäänlaiset perustelut eivät auta, mikään muu ei ole oikein kuin se miten he itse ovat asian hoitaneet 40 vuotta sitten. Mikä tahansa negatiivinen palaute aiheuttaa kriisin: ”On teidän syynne että apella on hengenahdistusta, sanoitte niin pahasti kolme viikkoa sitten!” (Keskustelu jossa oli tarkoitus selvittää väärinymmärrys, ja jossa kumpikin meistä oli mahdollisimman varovainen ja varpaillaan ynnä appi, jolla on tupakoitsijan keuhko ja joka silti polttaa 2 1/2 askia päivässä). Kumma kyllä, lasten eli miehen ja hänen siskonsa kuva lapsuudesta on hieman eri kuin vanhempien – aika lailla vähemmän ruusuinen. Miehen sisko on kutistanut välit minimiin, sanoo syyksi sen ettei kestä jatkuvaa arvostelua.
    Yhteydenpito on meidän vastuullamme, joka sunnuntai skypessä. Auta armias jos meillä olisi muuta ohjelmaa tai sattuu jokin lapsiperhesählinki, he eivät voi soittaa meille päin, vaan suuttuvat.
    Syy miksi me olemme pitäneet välejä kunnossa nielemällä suuren osan kiukusta ja turhautumisesta, on poika, jolle isovanhemmat ovat sekä tärkeitä että rakkaita. Hän näkee heiltä täysin eri kasvot.Toinen syy on mies, joka haluaa pitää välit vanhempiinsa.
    Minä alan olla tilanteeseen tosi väsynyt, surullinen, vihainen, enkä tiedä mitä tehdä.

  • Nippanappa sanoo:

    Mun anoppi on ihana! Hänessä,kuten meissä kaikissa, on omat ikävät puolensa,mutta ne ei kosketa mitenkään meidän elämistä ja olemista. Käydään vklp kylässä noin kerran kuukaudessa,ja molemmat osapuolet odottaa sitä aina kovasti. Anoppi on yksi parhaista ystävistäni, harmi että olen kuitenkin vähän ujo ottamaan yhteyttä muuten kuin viestien.

  • Uhhuh sanoo:

    Eipä olla anopin kanssa vaihdettu edes puhelinnumeroita, hyvä että häihin ehti tulemaan mökki kiireiltään… Lapsenlapsi syntyi ei käyty tervehtimässä vaan ootettiin puoli vuotta kun mentiin käymään heillä. Ei ehditty lapsenlapsen syntymäpäiville tai edes muistettu (edes kortilla) ei joulunakaan. Pari kertaa on 1,5 vuoden aikana käyny, olettaa että heille aina mentävä. Lapsi ei viihdy siellä enkä tosin minäkään, emme jaksa olla +28 asteen kuumuudessa. Eikä heillä pyydetä saunaa vaikka joka ilta sen lämmittäävät. Yhteiset ruokahetket ovat ihan outoa, valmistamme itse omat ruuat vaikkei mitään allergioita olekaan.
    Anoppi saa käyttää rahansa miten haluaa en ole vailla häneltä mitään, nuuka hän on kuten poikansakin. Itse on tullut maksettua kaikki lapsen tavarat yms.
    Anopin kanssa kyllä tulee juttuun, appiukko on taas asia erikseen.
    Mutta anoppila saa olla, ei tupata kun ei tykätä. Lapsi saa mennä isänsä kanssa sinne käymään kun on vanhempi

  • Väsyttää jo sanoo:

    1. En, koska meistä aikuisista ei kumpikaan pidä yllätysvierailuista.
    2. Vastaan aina kun soittaa tai soitan takaisin eli 3 kertaa viimeisen 3v aikana. Minulle taas ei vastata viesteihin.
    3. En oleta tai edes pyydä hoitamaan. Koska hengenvaarallista allergiaa ei ”muisteta”.
    4. Kyllä puran selän takana, koska jo lause ”ei, en ilkeile vaan x on vaarallisen allerginen mm pähkinälle niin et voi antaa tuota” aiheuttaa maksimaalisen martyyri-mökötys draaman.
    5. Pyrin olemaan kohtelias, paitsi kun hän vaarantaa lapseni ja silloinkin yritän sanoa asian haukkumatta.
    6. Saa käyttää rahansa miten haluaa, mutta jos/kun ostaa liian pienet (esim) prinsessamekot tai ”väärät” (lue: joista lapsi ei pidä/joilla ei leiki) niin ei pidä hermostua kun myyn ne edelleen eikä näy ”mussukalla”.
    7. Kun se ”kontrollointi” on jopa sitä mitä ruokaa minun tulisi perheelleni tänään tarjota niin kyllä, överiksi menee.
    8. Kyllä anoppi kasvatti rakkaani ja olen nyt opettanut 15 vuotta häntä mm. että halaus ei liity humaltumiseen eikä ole kylkiluut murjovaa vaan hellyyttä, eikä lapsia kasvateta piiskaamalla ja haukkuen (ruumiillinen kuritus on kielletty yli 30v sitten jolloin rakkaani on vielä ollut piiskattu lapsi) niin anteeksi vaan etten luota anopin kasvatustaitoihin. Lisäksi se anopin kasvatus on mm. sitä että hänellä tulee olla omat säännöt syöttää mitä vaan ja allergiat on hölynpölyä.

    • K sanoo:

      Ruumiillinen kuritus. Miehen kanssa oltu yhdessä jo 20v. Nyt vasta kuulin että häntä on joskus kuritettu ruumiillisesti. Meidän perheessä en ole koskaan moista sallinut. Mutta se selittää silti jotain… jättää ikuiset arvet. Nyt jos jotain haluaisin sanoa nuorille ennen perheen perustamista. Jutelkaapa tästä asiasta etukäteen!

  • o sanoo:

    Kyllä, kyllä… joskus vaan anoppi oikeasti alistaa, tuomitsee, arvostelee, ahdistelee, puhuu pahaa selän takana, olet täysin kelvoton vaimo ja äiti, anoppi olisi oikeasti paljon parempi, tietää kaiken paremmin, osaa paremmin, sinä et ole mitään… siitä huolimatta että yrittäisit tehdä kaiken oikein mutta kun anopin silmissä et pysty, vaikka puhuisit enkelien kielillä ja olisit pyhempi kuin äiti teresa. Aina riitaan ei tarvita todellakaan kahta, vaikka useimmiten kai kyllä.

    Mutta olet kyllä oikeassa siinä, kaikki anopitkaan ei ole kauhuanoppeja ja joskus miniöissäkin voi olla liikaa omistushalua jne. Totta kai. Joskus asiat selviää puhumalla ja ajan kanssa.

    Mutta joskus jompi kumpi osapuoli on oikeasti piruakin pahempi…

  • Jonny sanoo:

    Minulla on ihana anoppi, joka ei ole harrastanut meidän elämämme ja arvojemme arvostelua tai minkäänlaista kontrollointia, se on mielestäni täysin asiatonta. Eikä ole tuhlannut rahojaan meidän lapsiin kysymättä ensin, mitä halutaan ja tarvitaan. En tykkäisi yhtään jos joku (oli sitten anoppi, oma äiti, täti tai kuka tahansa) kärräisi omasta mielestään tarpeellista tai kivaa krääsää huushollin täyteen. Lapsia on hoitanut näiden ollessa pieniä aina kun on voinut (aina kun on pyydetty, kun ei olla liian usein pyydetty 😉 )

    • Mummu sanoo:

      Minun anoppi ei ole kelpuuttanut minua eikä miehen ex-vaimoa.Tyhjentävästi sanottuna anopin mielestä on vain ja yksi ainoa oikea tapa,hänen tapansa.
      Hän ei ymmärrä työssä käyviä naisia kun ei ole itse koskaan ollut vieraalla töissä.