Ei ole ihan ehdoton sääntö, että ”ommoo lommoo” ei pidetä, vaan lapselle voi sallia vapaapäivän silloin tällöin, uskoo nimimerkki Väsyneen äiti:

”Lapsena kaverini ei aina tullut kouluun. Seuraavana päivänä hän kertoi olleensa vapaapäivällä äidin luvalla, koska tarvitsi lepoa. Kaveri muisteli tätä vielä aikuisenakin, kuinka äiti oli niin joustava ja ymmärtäväinen. Ja kaverista itsestään tuli poliisi, joten tuskinpa kasvatus kovin hukkateillä oli.

Lapsen treenikaverin isä taas kertoi, että perhe lähtee mökille. Keskellä viikkoa, vaikka on koulua? He kuulemma tarvitsivat rentoutumista ja aikaa yhdessä. Isällä on töitä myös viikonloppuisin, ja sitä myötä viikkovapaita, joten tällaiset mökkireissut onnistuvat.

Mutta saako lapsen antaa pitää vapaata koulusta siksi, että nyt vähän väsyttää? Eihän se ole aikuisellekaan syy olla poissa töistä! Kaikista meistä olisi kiva olla vähän omalla vapaalla ja perheen kesken vaikka nyt kun syksy alkaa painaa. Mutta eivät kaikki voi pitää töistä vapaata silloin kun itseä huvittaa. Eikä tietenkään ole oikein soittaa töihin että olen sairas enkä tule, jos ei ole oikeasti kipeä. Eikä ole oikein opettaa lapselle että ’Jää vaan kotiin jos ei huvita tänään.’

Mutta perheen hyvinvointi on tärkeämpää kuin työt ja koulu. Joskus on sellainen tilanne, että kotiinjääminen on kaikkien etu. Lapsi voi olla aidosti ihan poikki, sillä onhan pientenkin elämä kuormittavaa nykyään. Kuka sen on sanomaan, että missä vaiheessa lapsen pitää jaksaa, ja missä vaiheessa uuvuttaa niin, että tauko on paikallaan?

Tietysti arjen pitää olla sellaista, että lapsi jaksaa sitä. Mutta joskus on suruja tai pitkiä flunssia tai muita juttuja, jotka vievät voimat. Sitä paitsi lapsetkin ovat yksilöitä. Kyllä vanhempi osaa arvioida oman lapsen tarpeen saada pieni hengähdystauko.

Jos taas arjessa ei ehditä nähdä tarpeeksi, asiat pitää järjestää toisin. Silti ensiapuna voi olla parasta, että tosiaan otetaan se oma loma ja ollaan hetki yhdessä.

Lapsen koulutyö ja moraali ei kaadu siihen, että tarpeeseen saa pitää vapaapäivän tai pari. Läksythän pitää kuitenkin tehdä, että ei sitä nyt kokonaan velvollisuuksia hylätä. Eikä vapaalle tietenkään jäädä kovin usein tai siksi, että päästäisiin jostain ikävästä kuten vaikka esitelmän pidosta!

Jos lapsi kaipaa lepoa ja taukoa, on enemmän oikein suoda se hänelle kuin opettaa, että ikinä missään tilanteessa ei saa lintsata.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mellie Peruuta vastaus

34 vastausta artikkeliin “Anna väsyneen lapsen lintsata!”

  • Ei edes tarvi huijata sanoo:

    Kaksi ideaa tämän toteuttamiseksi:
    1. Kun lapsi sairastuu, anna hänen levätä yksi terve päivä kotona. Siinä oppii, ettei puolikuntoisena rehkitä, vaan oikeasti levätään.
    2. Jos tiedät, että lapsesi väsyy ennen syyslomaa, pyydä hänelle koulusta pari päivää vapaata jo syyskuun lopussa. Lähetä mummolaan tai olkaa vaikka vain kotona. Yleensä koulusta annetaan lupa.

    Tämä opettaa itsensä kuuntelua ja itsestä huolehtimista.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Riippuu täysin väsymyksen syystä. Jos syy on se, että on yskinyt koko yön astman takia, niin tietenkin saa jäädä kotiin nukkumaan. Jos väsymyksen syy on se, että on pelattu koko yö pleikkaa, niin sitten on mentävä kouluun ja hoidettava päivä kunnialla läpi, tai pleikka siirtyy johonkin toiseen osoitteeseen. Jos siis väsymys on täysin oma moka, ei velvollisuuksista ole lupa luistaa.

    • Elämänhallintaa sanoo:

      Samaa mieltä, että riippuu väsymyksen syystä. Lisäksi koulupäivät ovat niin lyhyitä, että jos arki kuormittaa, syytä lienee parasta hakea ensin vaikkapa harrastusrumbasta. Koulu on lasten ”työtä”, ja sen pitäisi olla ykkösasia.

  • Äippä80 sanoo:

    Olen niin samaa mieltä. Nuorena koululaisena äiti antoi silloin tällöin jäädä kotiin kun oli tosi väsy tai kouluun meno tuntui tosi ikävältä (noin 2-3 kertaa vuodessa) En huomaa nyt 42v että tuosta olisi ollut mitään haittaa elämässä. Töissä käyn ja vieläpä hyvin tunnollisesti 😁Päin vastoin, muistan noita ”omaloma” päiviä ja äitiä rakkaudella. Toteutan tätä perintöä myös omille lapsilleni. Vanhempana kyllä näkee kun lapsi joskus oikeasti tarvitsee sen vapaudu vankilasta kortin.