Huono Äiti sai avautumisen:

Olen äiti, jonka lapsi lähtee joka viikko isän ja isän uuden vaimon sekä vaimon lasten luokse. Erosimme, koska lapseni isä ei halunnut enää jatkaa liittoa löydettyään uuden naisen. Siis se tavallinen tarina, jossa minulta entiseltä vaimolta ja lapselta ei paljon mitään kyselty.

Tunnustan, että vietin unettoman yön luettuani kommentteja, joissa tämän saitin äitipuolet avautuvat lapsista, joiden kanssa JOUTUVAT ASUMAAN.

”Aluksi miehen lapsi oli ihana ja otin hänet kuin omana. Nyt 5 vuoden jälkeen, odotan päivää kun lapsi ei enää meille tule. On joka toinen viikko meillä. Eri säännöt,ilkeä,töykeä,julma omia lapsiani ja minua kohtaan ja manipuloiva vaikka kyse on vasta 6 vuotiaasta lapsesta. ”

”Vihaan tätä tyttöä ja elämäni suurin onni olisi kun hän katoisi silmistäni iäksi. En ole eläessäni inhonnut ketään noin. Hyi olkoon mitä roskasakkia.”

”En oikeastaan odota kuin sitä että muuttavat pois ja voin taas hengittää omassa kotonani. Hyvä parisuhde onneksi pelastaa paljon.”

”En ole ikinä pitänyt miehen lapsista, enkä tuskin tule pitämäänkään. He ikävä kyllä asuvat meillä. Odotan sitä päivää, että muuttavat pois. Harmi kun siihen menee vielä vuosia.”

 

Nyt lähdetään Korkeasaareen!

Tämä on juuri suurin pelkoni äitinä. Että tuollainen hirviö tulee on lapseni elämässä. Tajuatteko te naiset lainkaan, että lapsella on vain se yksi lapsuus? Miksi te väkisin muutatte yhteen? Eikö oikeasti voi elää omissa asunnoissa, jolloin lapsi saa viettää aikaa isänsä kanssa yksistään ja te tapaatte niillä lapsivapailla viikoilla? Vai onko kyseessä kosto siitä ,että joku toinen nainen oli ennen teitä ja tulee tavallaan aika olemaan?

Hirviöt!

Nimim. Kuka ajattelee lapsen etua?

 

 

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 74 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eronnut. Peruuta vastaus

74 vastausta artikkeliin “Äitipuoli, annan sinulle viikoksi rakkaimpani ja sinä olet hänelle hirviö”

  • Myrkynkeittäjille sanoo:

    Kyllä jokaisella on se yksi ainut elämä elettävänä ja ei sitä elämää tarvitse kenenkään yksin elää vaikka ei lasten toisen vanhemman kanssa olisikaan oltu onnellisia. Ei hyvään suhteeseen pääse kukaan väliin. Turha myöskään olla katkera uusille puolisoille oman exän uudesta onnesta. ”Puolivanhemman” osa ei oo helppo ja hänen ja lasten välistä hyvää suhdetta voi se biovanhempi ihan omalla asenteellaan ja positiivisella suhtautumisellaan tukea. Jos bion asenne on se, ettei toisella vanhemmalla saisi tätä uutta puolisoa olla lasten lähettyvillä niin varmasti vaikuttaa ikävällä tavalla juuri lapsiin. Kyllä jokaisen bion, bonuksen ja puolen pitäis osata käyttäytyä ja jutella asioista asiallisesti ja kannustaa toinen toisiaan.

  • Neiti Nokkonen sanoo:

    Olin se äitipuoli,isää oma lapsi ei juuri kiinnostanut. Leikin,luin,tein ruokaa,ulkoilin ja rakasti lasta. Mitä tekee lapsi kun tulee täysi-ikäiseksi. Pätee kaikesta,neuvoo olemattomista asioista ja käyttäytyy kuin nirppanokka. Emme ole enää tekemisissä kun hän on aikuinen mutta lapsena hän sai huolenpitoa ja välittämistä minulta vaikka isältä tätä oli turhaa odottaa.

  • Tuulia sanoo:

    Seuranneena ja kuultuna 3 vuotta kestäneen on/off suhdetta ex miehen ja uuden kanssa, jossa myös puukko hippaa leikittiin, ei hyväksytty lasta saatikka lapsen äitiä. Isä teki valintansa uuden painostuksesta, hylkäsi lapsensa.
    Miehen jo paljon aiemman suhteen aikana syntynyt tyttö, ei myöskään ole tekemisissä isänsä kanssa. Mutta me olemme lapseni kanssa tekemissä tämän tytön kanssa jota ihan siskoksi kutsutaan.
    Voisi sanoa että monella olisi peiliin katsomisen paikka, syytönhän lapsi on ja haluaa molemmat vanhemmat. Kysymykset: Eikö isi rakastakkaan minua? Isi taitaa rakastaa enemmän tyttöystäväänsä kuin minua? Kuullostaa pahalta lapsen suusta varsinkin kun vastaus on en tiedä.

  • Elä ja elä anna toisten elää. Eiku. sanoo:

    Näissä asioissa on niin monta puolta ja näkemystä ja toimintapaa. Hyvässä kuin pahassa. Ja tunteita tulee laidasta laitaan. Ja mikä tärkeintä, tunteilleen ei mitään voi mutta aikuinen käytökselleen kyllä.

    Itsekin bioäitinä sekä bonusäitinä näen asioiden molemmat puolet. Ja minusta vaikuttaa, että jutun lapsen käytöksessä on jotain mihin täytyisi puuttua, lapsen oman edun vuoksi. Asiaa ei korjaa se, että mahdollisiin ongelmiin ei puututa ja lapsi eristetään kokonaan isän uudesta perheestä. Toki myös bonusäidin käytöksen täytyy olla asiallista ja tasa-arvoista lasta kohtaan. Höyryjä voi päästellä esim ystävilleen.

    Alkuperäistä juttua kommentoineen äidin kirjoitus vaikuttaa siltä, että aihe on kolahtanut ja isosti. Ehkä niinkin, että näkyy kuinka ero on vielä käsittelemättä. Bioäiti ei liity isän uuteen parisuhteeseen muutoin kuin bonuksen äitinä. Muuta roolia hänellä ei kuviossa ole.

    En siis hyväksi bonusäidin tilitystä kuinka haukkuu ja vihaa bonaria. Mutta ymmärrän negatiiviset tunteet, jos lapsen käytös on todella ongelmaista eikä siihen lapsen biologisetkaan vanhemmat puutu ja hae apua. Lisäksi jos perheen muut lapset kärsivät oireilusta.

    Omassa elämässäni olen kokenut bonuksen äidin taholta vaikka ja mitä. Jopa valjastanut rakkaimpansa ”biologiseksi aseeksi” ja useaan otteeseen sairaan lapsen ujuttanut isälle, jotta tauti leviäisi myös muihin. Jopa syntymättömään lapseen.
    Lisäksi käyttää lasta mitä hurjimmin tavoin kapulana sekä mustamaalaa isää ja tämän uutta perhettä lapselle sekä kaikille omille sekä isän sukulaisille. On selvää, ettei tuo ole sitä ”lapsen etua” minkä perään kuitenkin isoon ääneen huutaa. Pelkään, kuinka pahaa jälkeä äiti lapseen aiheuttaa.

    Uusperheet ovat haastavia ja kaiken keskiössä ovat lapset. Aikuisten tehtävä on muistaa, ettei omat henkilökohtaiset traumat ja henkiset haasteet saa vaikuttaa lapseen. Kaikkien tulisi pitää mielessä, että tärkein on varmistaa lapsille turvallinen kasvuympäristö niillä keinoin kuin se vaatii.

  • Pahaäiti sanoo:

    Lapsen etu voisi kiteytyä diinä,että kos vanhemmalle sattuisi jotsin,mikä taho lapsesta huohtii siinä tilanteessa.
    No. Se toinen vsnhempi kuuluisi olla se henkilö,normaalitapauksessa. Sama bähännkoskee juridisiakin asioita jos sattuu ja tapahtuu. Mitä ja keltä kuuluu jäädä? Vanhemmslta jälleen normitapauksessa.
    Rihän kukssn vento vieraalle anna viikoksi tsi viikonlopuksikaan lapsiaan. Vasn toiselle vanhemmalle. Ssiaan kuulumattomat saa ajatella ihan mitä haluavat,mutta vanhemman ja lapsen sidettä ei siihen kuulumattoman pidä hajottaa.
    Siinä normitapauksessa lapselle etu ja parasta on se ihan oma vanhempi.

  • Miten on sanoo:

    Eihän se niin mene että henkilöstä, joka seurustelee vanhemman kanssa automaattisesti mitään kummoista äiti tai isäpuolta tule.
    Varmaan naisilla jotka tapailleet erinäisiä renttuja miehissä, olisi myös paljon sanottavaa.
    Ja tottakai lapsi häiriintyy, jos tilanne ei ole luonnollinen tai uusperhekuvio väkisin väännetty ja käsittelemätön.
    Jutelkaa vanhemmat asioista asiantuntijan luona.

  • mummuvaan sanoo:

    Moniavioisuus pitäisi ottaa käyttöön Suomessakin. Ei sitten tarvitsisi punoa kummallisia tapaamisvirityksiä, vaan kaikki olisivat yhtä suurta onnellista tai vähemmän onnellista perhettä. Varmaan tulisi halvemmaksikin kuin erossa asuminen.

  • Ylpeästi äitipuoli sanoo:

    Itse olen äitipuoli ja minä olen se, jolle huolet kerrotaan ja äitienpäiväherkut ja -lahjat annetaan. Minä olen se, jolle rakkaudentunnustuksia ja -osoituksia satelee. Minä olen se, joka näitä myös poikapuolelleni antaa takaisin. Minä olen se, joka ottaa vastuuta isän kanssa koulusta, vaatteista ja muusta vastaavasta. Lapsen biologinen äiti on itse katkaissut kaikki välit poikaan, ensin yritettyään erottaa lapsen isästään ja mustamaalata pojan isää sekä lapselle itselleen että jopa lastensuojelulle. Rakastan poikaa yhtälailla kuin omianikin. Ei ole hänen vikansa, että hänen äitinsä välittää enemmän omasta itsestään kuin lapsestaan.

  • Onnellinen äiti sanoo:

    Me kaksostytöt menetimme äitimme 2 vuotiaina. Isä otti uuden vaimon ja hänellä oli vanhempi poika. Tuo nainen eristi meidät kaikesta, suvusta, isovanhemmista, jopa omasta isästämme. Päätin jo varhain, että jos menen parisuhteeseen, jossa on lapsi niin en ikinä kohtele häntä samoin. Ja tulihan se hetki, että rinnallani oli ihana mies ja 4v lapsi. Tuin isää, joka oli erosta haavoilla ja lasta, joka kipuili erosta. Tänä päivänä olemme onnellinen perhe. Lapset, omat ja yhteiset ovat kasvaneet ja lentäneet pesästä mutta edelleen yhteys säilyy.

  • Eronnut. sanoo:

    Minä eronneena tässä olen miettinyt, että jos joskus miehen vielä huolin elämääni, niin eri asunnoissa asutaan. Paljon helpompaa, kun saan olla lapseni kanssa kaksin ne päivät, kun hän on minulla. En jaksaisi mitään uusperhekuvioita, molemmilla kuitenkin eri kasvatusperiaatteet, ja mitäs jos lapset ei tulisi jostain syystä keskenään toimeen!
    Ehtiihän sitä sitten vaikka muuttamaan yhteen, kun ne lapset on muuttaneet omilleen!

  • Myös v******tunut äitipuoli sanoo:

    Minusta on bonuslapseni biologinen äiti tehnyt sen hirviön. Itse olin se, joka yritti esittäytyä ja joka todellakaan ei ollut syy eroon saati sitten muuttamassa heti yhteen – se, joka yritti viimeiseen asti rakentaa sopua lapsen vanhempien välille. Perättömien lastensuojeluilmoitusten ja vuosien mustamaalaamisen jälkeen on kyllä vaikea kaivaa minkään sortin kunnioitusta tuota noita-akkaa kohtaan. Neljä vuotta psykoterapiaa on mahdollistanut avioliittomme jatkumisen ja myös miehen lapsen hoitamisen ja tälle vanhempana toimimisen, kun lähivanhemmuus viisi vuotta sitten siirtyi miehelleni biologisen äidin lopullisten sekoilujen seurauksena. Lapsen hoidan, mutta en rakasta. Odotan myös sitä päivää, että hän on 18 ja välit äitiin voidaan viimein katkaista. Perhejuhlat tulemme viettämään erillään, koska meille kukaan äidin suvusta ei ole tervetullut. Minulla ei ole sellaisille ihmisille mitään sanottavaa.

  • Sof sanoo:

    Miehen äiti ja isä erosivat kun oli pieni. Ja kun olimme noin 25-vuotiaina yhdessä katsomassa mieheni silloista bändiä baarissa, tuli miehen isäpuoli avautumaan siitä, kuinka on vihannut miestäni tämän lapsuudesta asti koska ”hän tuli sotkemaan isäpuolen uuden perheen”. Mieheni oli tuolloin ehkä 6-7-vuotias lapsi ja mitä onkaan eron jälkeen kenties oikkuillut nuoruudessaan ei pitäisi olla yksin hänen vastuullaan, vaan aikuisten. Jos häntä on vihattu kodissaan, en ihmettele. Mielestäni hän ei sotkenut kenenkään perhettä vaan päinvastoin. Hänen perheensä revittiin rikki ja rakennettiin raunioiden päälle kiireessä uutta vaikka ei vanhemmatkin olivat oikeastaan vasta keskenkasvuisia, eikä silloin pojalta kyselty mielipiteitä. Jokaisella on mielestäni oikeus tavoitella onnea mutta lapsen pitäminen on aina elinikäinen vastuu eikä lapsia saisi jättää tälläisen romanttisten kuvioiden jalkoihin, he ovat puolustuskyvyttömiä ja tuollainen vihaaminen on aktiivista toimintaa, jota aikuinen ihminen valitsee ruokkia siinä, missä vihaisuus on ohimenevä tunnetila, jota kaikki joskus tuntevat. Ei lasta voi vihata. Ei ole lapsen vika jos hänen elämänsä on vaikeaa tai raskasta. Tosin aikuiset voivat olla siinä tosi kädettömiä, eikä syy ole ehkä kenenkään mutta lapset tarvitsee sitä ymmärrystä eikä toisin päin. Tai mitä mä tiedän, kun ei ole lapsia? Mutta sanoakseni mielipiteeni, älkää menkö naimisiin tai muuttako yhteen henkilön kanssa, jota ette rakasta ehdoitta ja lapsineen päivineen.

    • Rakastaisin mieheni lapsia sanoo:

      Olet oikeassa 💖💜 Oon ite toisessa parisuhteessa mutta lapsia en ekan miehen kanssa hankkinut koska erosimme oltuamme 5,5 v yhdessä ja vasta 5 vuotta parisuhteessa oltuani olisin ollut valmis lapsiin ja avioliittoon, Ja nyt oon kolmikymppinen niin en enää näin korkealla iällä usko voivani tulla raskaaksi. Nykyisellä puolisollani jonka kanssa häät tulossa ei lapsia ole mutta jos olisi, osoittaisin heillekin rakkautta 💓💗💙💜

  • Valmistetaan ihmisiä elämään sanoo:

    Olen äitipuoli ja ei tuo aina mene noin. Minä ja mieheni olemme viettäneet aina lapsiviikot tai viikonloput joko yhdessä hänen lastensa kanssa, tai sitten hän on ollut keskenään tyttöjen kanssa. Tämä on ainut hetki jolloin lapset ovat saaneet olla lapsia iloineen ja tarpeineen. Tytöt olivat 7v ja 9v. Meidän koti oli ainut paikka jossa oli ruokapöytä, ja siinä opeteltiin pöytätavat sekä keskusteltiin kuulumiset. Kaikki pyhät, joulut, vaput, juhannukset, vain me puuhasimme lasten kanssa jotakin. Heidän äitinsä nukkui ja ryyppäsi. Tai teki töitä. Heidän oikea äitinsä ei ollut heistä kiinnostunut kuin työvoimana. Tällä hetkellä lapset asuvat meidän kanssa. Nyt neljän vuoden jälkeen voin sanoa että heistä on vihdoin kehittynyt fiksuja nuoria ihmisiä, joilla on tulevaisuudensuunnitelmia. Tässä välissä ollaan tuettu ja hoidettu monenlaisia ongelmia joita äidin välinpitämättömyys aiheutti. Kenen perään lapsi itkee ellei äitinsä? No jos äiti ei vastaa niin siten isänsä..ja ehkä joskus myös sen ääliö äitipuolen 😀

  • Helen sanoo:

    Aivan kamalaa jos äitipuoli ei pidä/hyväksy miehensä lapsia.
    Tutustuminen lapsiin pitäisi tehdä jo ennen yhteen muuttamista..
    ja ovathan lapset osa valitsemaasi puolisoa,valitset samalla puolison lisäksi myös lapset.

  • Emme voi kasvattaa enää psykiatrian jonoja sanoo:

    Olen seurannut useampaa tällaista tilannetta vierestä ja on vaikea tuntea empatiaa sellaista bonusvanhempaa kohtaan joka ei kykene pientä lasta näkemään muussa valossa kuin edellisen puolison varjona. Lapsi ei osaa käyttäytyä vielä kuten aikuinen eikä lapselta voida sellaista odottaa tai vaatia. Tuttavapiirissä nämä ”vaikeat” bonuslapset ovat ihan tavallisia lapsia kiukkuineen ja uhmineen mutta bonusvanhemman omat tunteet heijastuvat niin vahvasti lapseen että lapsen normaalit kehitysvaiheet ja käytös nähdään riidan haastamisena, bonusvanhemman tilan uhkaamisena tai kiittämättömyytenä. Lapset vasta harjoittelevat elämisen taitoja, aikuisten pitäisi jo jotakin osata. Eroaminen ja uudet suhteet ovat aina aikuisten valintoja ja niiden seuraamusten kantaminen sekä asioiden järjestäminen lapsen edun mukaisesti on aikuisten vastuulla.
    Vaikea kuvitella edes miltä tuntuisi saapua toisen vanhemman luokse, tuntea olevansa epätoivottu, hankala ja ulkopuolinen omasta perheestään. Jos ei aikuinen kykene kypsään käytökseen eikä bonusvanhemman roolissa tarjoamaan lapselle turvallista lapsuutta niin onko tällainen parisuhde tai perhe kenenkään etu. Mietityttää myös millainen mahdollisuus epätoivotulla bonuslapsella on vakaalla pohjalla olevaan mielenterveyteen.

  • Bonusäiti sanoo:

    No onneksi tämä ei ole totuus ihan jokaisessa tapauksessa. Valitettavasti häiriintyneitä ihmisiä on maailma tulvillaan eikä ne muutu näiden kirjoitusten kautta.
    Minä rakastan miestäni ja sen myötä luonnollisesti myös niitä, jotka on hänelle rakkaimpia.

  • Shena sanoo:

    No ei ihan noin mee…
    Etkö ymmärrä minkä takana voi olla. Minä olen elämässäni antanut äitipuolelle lapseni…olen myös juuri tottumasss äitipuoleisuuteen 48v etkä varmaan tajua mitä pahoinpitelystä,murhaan,vierottamiseen elämä Tua tullessaan mukaan.

  • Tuhkimo sanoo:

    Minulla on ollut samanlainen lapsuus .Ilkeä äitipuoli jossa olin tuhkimona.

  • Kyllästynyt sanoo:

    Hirviö ja hirviö. Minä nyt eroperheen tyttärenä ja oman perheeni äitinä sanon, että hyvät naiset osoittakaapa tämmöisissä tapauksissa se sormi sen toisen vanhemman suuntaan. Palaute sille lapsen isälle! Miten voi vanhempana katsoa vierestä, kun isä vaihtaa perhettä ja hylkää oman lapsensa. Itse ainakin ajattelen, että vanhemman tulee puuttua lastaan laiminlyövän vanhemman käytökseen, se on meidän velvollisuus kun kerran valitsemme lisääntyä toisen kanssa. Sille ei mitään tietysti voi, jos toinen jättää, mutta kyllä lapsen edusta pitää taistella. Ei voi olla vain uuden äitipuolen syy, ettei uusperhekuvio suju. Syy on isässä! Herätkää ja lopettaa se kilpailu siitä kuka äiti tai lapsi on hirviö.

  • Huora sanoo:

    Meidän tarina on juuri se kliseinen; Äidillä on paha olla,huora tuli ja vei teiltä isän”-tarina. Lapset oli pieniä,niinkuin minunkin. Äiti oli katkera ja piti huolen,että ainoastaan perjantaisin isä sai tavata lapsiaan 4 tuntia. Äiti halusi myös isän ostavan kaiken, joten jätti itse hankkimatta lapsilleen edes koulureppua. 17 vuoden aikana isä vietti lasten kanssa yhden yön,salaa, minun asunnossa. Mun koti oli hankittu niin,että kaikkiaan 6 lasta mahtuisi. Äiti soitteli tärkeitä asioitaan yleensä puoliltaöin jolloin minun lapset oli nukkumassa. Kuultuaan,että asumme yhdessä,hän keksi kertoa minulle tuon jokaisen katkeran äidin rakastelutarinan. Samana päivänä, kun tein itse positiivisen raskaustestin ja päätin olla välittämättä. Sen verran otin nokkiini,että kielsin tuota soittelemasta kotiini enää öisin. Huomasin hyvin pian,että äidillä oli mielenterveysongelmia, jotka vaikutti lapsiin. Vuodet kuluivat ja tapaamiset harvenivat. Tyttäreni ei koe näitä lapsia sisaruksiksi, minä olen tavannut heidät 9 kertaa näiden 18 vuoden aikana. Rahaa ollaan heihin sijoitettu ja vieläpä äidin ,koko elämän mittaisen työttömyyden takia,hänen perjantaikaljoihinsa lastensa kanssa. Vanhempi lapsista alkoi soittelemaan isälleen hädissään,että hyppää katolta,veti yliannostuksen masennuslääkkeitä,viilteli itseään ja että hän pelkää veljeänsä. Yritin tuolloin lastensuojelun kautta saada tytön meille, mutta äiti meni sossuun itkemään surutarinaansa. Isä oli heidät hylännyt. Tyttö aloitti onneksi terapian ja kuvittelin asioiden olevan jo paremmin, mutta alkoikin tämän pojan öiset puhelut. 500€ heti vaaterahaa, 2000€ mopoa varten. Kaveri oli aloittanut 12- vuotiaana huumeiden käytön jota äiti halusi tukea meidän lompakolla. Poika joutui lastenkotiin katkolle jonka jälkeen muutti meille. Sain viikon päästä kuulla,että oli ryypännyt, joten kerroin ottavani yhteyttä sossuun. Poika lupasi tappaa minut. Omat lapseni alkoivat vahtia ja vaatia,ettei poika enää tule kotiini. Kännisiä viikonloppuja, varastelua, huorittelua ja tappouhkauksia, muutama putkareissu myöhemmin en enää suostunut järjestelyyn. Oli kyseessä minun kotini. Äiti halusi elatusmaksut pimeänä,ettei sossusta ja Kelasta huomata. Annettiin periksi. Poika tuomittiin vuosi sitten nuoren tytön törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Hänen äitinsä oli ostanut pojalleen 20 kaljaa tuona iltana. 5 viikkoa tuomion jälkeen tämä äiti syytti miestäni lapsensa kiusaamisesta, kun emme antaneet hänelle 400€:a Tallinnan risteilylle josta oli määrä tuoda viinalasti. Me olemme kiusaajia. En ole enää tekemisissä tämän pojan kanssa,olen myös lastensuojeluun ollut yhteydessä ja kysynyt tarvitseeko mun tytärtä päästää lähellekkään. Ei kuulemma. Poika on ollut 4-vuotiaasta lähtien lastensuojelun asiakkaana ,josta isä sai tietää 15 vuotta myöhemmin. Lapset asuvat äidin luona,ettei asumistukea evätä. Äiti nauttii edelleen perjantaikaljansa,onneksi tätä nykyä sossun rahoilla.