””Minun oveni on aina sinulle auki.” Mitä se oikeasti tarkoittaa? Onko toisen kotiin lupa silti vain kävellä ilman, että toinen on tulevasta vierailusta edes tietoinen, saati että soittaisi tullessaan edes ovikelloa?

Oli sitten kuinka läheinen tahansa, mutta joka ei samassa osoitteessa asu? Kahvaan kiinni, reipas aukaisu ja tupaan vaan: ”Heeeei”!

Mitä sitten vaikka torpan asukkailla olisi just ruoka-aika, väki ei ole tietämättömyyttään raivannut tilaa pöytään, että sen kahvin voisi mutkattomammin pistää yllätysvierailijalle tarjolle (ja sotkua on luultavasti muuallakin), kahvin kanssa ei ole tarjota mitään, tai sitten se ovi repästään auki kun satut olla ilman rihman kiertämää?

Mulla on juuri tälläinen läheinen. Äiti.

Kyllä. Niin läheinen, rakas, tärkeä, auttavainen, vahva ja paljon kokenut nainen. Mun äitini. Tulee ovesta silloin, kun oot hiljattain tullut töistä, yleensä kolmen lapsen ja yhden aikuisen (eli minun) sotkemaan kotiin, juuri kun Pikkukakkonen on lumonnut kolmikon hetkeksi, ja se ihana välikooma on laskeutumassa työn ja arjen raatelemaan, lepäilevään äiti-ihmiseen.

Noh, ei siinä. Ylös ja kahvi tippumaan. Kiristää vähä. Olisin voinut nimittäin puhelimessa pyytää että tulisi vaikka vähän myöhemmin, nyt ei sovi. Ei, hän on jo täällä.

Äiti tulee silloin, kun oot vihdoin, VIHDOIN saanut sen motivaatiopiikin siivota huushollisi, jota voi tällä kokoonpanolla kutsua myös maratoniksi. Maratoniksi aikaa ja tappelevia/tarvitsevia lapsia vastaan. Ovi aukeaa, minä lottoan mielessäni kuka sieltä tulee, vaikka tiedän jo näkemättäkin…sillä kaikki muut soittavat joko puhelinta tai ovikelloa, yleensä molempia. En keskeytä, tämä maratoni juostaan nyt loppuun, enhän minä voinut tietää?!

”Saako täällä kahvia?”, äiti vaatii. ”(#$@!^^&$$) joo saa…” Jatkan maratonia kun saan kahvin tippumaan, ja seuraavaksi tuleekin moitteet pahantuulisuudesta ja spekulaatiot parisuhteeni mahdollisesta hyvinpahoinvoinnista, kun en touhujani keskeytä yllätysvierailun ajaksi. Kyllä, kiristää vähä!


Kuva Gary Bendig, ylin kuva John Mark Smith.

Mutta se ei ole parisuhde tätä menoa… Äiti tulee silloin, kun lapset ovat isällään (joka toinen viikonloppu), ja minulla ja miesystävälläni on kahdenkeskistä aikaa. Se ei välttämättä tarkoita hikistä ja liukasta irstastelua jahka lasten isä nostaa pilttien kanssa kytkintä. Se voi tarkoittaa telkkarin katselua, hyvää ruokaa, keskustelua ja toisen kuulumisia ilman jatkuvaa keskeytystä. Ja silloin tulee äiti. Ovi vain aukeaa, ja kohta ollaan taas keittimen kimpussa. Kiristää, sekä miestä että minua.

Joku ehti ehkä jo ajatella, miksi en sano asiasta. Miksi en pyydä ilmoittamaan ensin? Noh, olen sanonut, maininnut, pyytänyt ja perustellut. Aina asiallisesti: olisi kiva jos jatkossa vaikka soittaisit ensin. Lopputulema on aina se, että minä olen tässä se ihmeellinen ja kohtuuton, hän ei toimi väärin, aina löytyy joku vanhanajan sananparsi liittyen vieraisiin/kyläilyyn, ja se äidin mielestä oikeuttaa hänet kulkemaan ovista silloin kun haluaa!

Asia käännetään yleensä niin, että minä en halua kotiini ketään, edes äitiäni. Ja sitten uhriudutaan, eikä mielenosoitukseksi tulla käymään seuraavaan viikkoon. Minä näen tämän silti minun ja lasteni kotina. Ihan ensin!

Minun oveni aukeaa kyllä, mutta vähintäänkin kohtuullista olisi että saisin itse ja tilanteitteni päättää milloin se tapahtuu. Kaikella rakkaudella, äidiltä äidille.”

Nimim. Home is where your key fits!

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Avain Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Äitini ramppaa meillä omin luvin, eikä usko kieltoja!”

  • Rajat kuntoon sanoo:

    Jestas sentään! Äiti toimii väärin, se on selvä.
    Mutta miten ihmeessä aikuiset ihmiset eivät osaa puhua? Lukitse nyt ihan aluksi ovi. Jos on siivous kesken, sano että hyvä kun tulit, voit mennä lasten kanssa ulos tai telkkua katsomaan. Jos on niin tuttu, että lampsii sisään, voi lampsia myös kahvinkeittimelle.
    Kommenteissa on kerrottu, että asiasta huomauttamisen jälkeen vanhemmat eivät ole tulleet lainkaan. Miksi heitä ei voi kutsua? Jos kieltäytyvät kutsusta, se avaa mahdollisuuden keskustelulle. Voi sanoa, että ovat erittäin tervetullleita mutta etukäteen sovittuna aikana..
    Minulla asuu kaksi lasta omillaan, eikä tulisi mieleenkäään mennä yllättäen. Kunnioitan heitä.

  • Tunkeilija sanoo:

    Onko mahdollista, että äidillä olisi muistisairaus?
    Avain pois. Älä keskeytä hommasi ja juokse keittimelle. Vastaa sananparsiin että talo kulkee tavallaan.

  • Avain sanoo:

    Mulla oli vaikea elämäntilanne ja äitini tavallaan otti mut takaisin ”hoiviinsa”. Tarkoittaen mm juuri tuota että hän katsoi oikeudekseen kävellä kotiini milloin itse haluaa. Kotini avain roikkui hupparin narussa. Yritin saada äitiäni luovuttamaan avaimen ja kunnioittamaan yksityisyyttäni. Pyytämällä lupaa tulla meille, pimpottamalla ovikelloa. Lopulta olin jo sakset kädessä leikkamassa hupparin narua poikki,(kuin napanuoraa konsanaan),kunnes äitini tajusi antaa avaimen minulle. Se kädenvääntö-rajanveto auttoi meillä, onneksi!

  • Neito sanoo:

    Voisiko äitisi sitten auttaa niiden lasten/siivousten kans, jos tulee kesken siivouksen anna luutu käteen tai pyydä keräämään leluja tms. ja imuroimaan, Pyydä vahtimaan lapsia, menemään ulos niiden kanssa, ota mukaan sitten niin että auttaisikin sua. Mitä jos ensi kerralla tokaiset saako kahvia, että saa jos keität itse, koska varmaan osaa keittää kahvia. Hänellä ei ilmeisesti ole kiireitä eikä tekemistä tarpeeksi. Tulee mieleen onko äitisi yksinäinen, onko isäsi kanssa vai elääkö yksin? Tuntuu tuo teille joka välissä änkeäminen jo yksityisyyden loukkaamiseltakin. Mitä jos kahden miehesi kanssa ollessa laitatte ovet lukkoon?

  • Annamari sanoo:

    Muuta riittävän kauas äidistä, äläkä anna hänelle enää avsinta tai pidä ovea lukitsematta!

  • Emmis sanoo:

    Niin tuttua. Meillä tätä tekee vaan miehen eronneet vanhemmat, molemmat. Kun mieheni heille ystävällisesti asiasta on huomauttanut, eivät enää käy lainkaan. Voi mennä puolikin vuotta, että eivät tule lainkaan ja syyttävät minua siitä ettei meillä saa käydä. Tätähän emme tarkoittaneet ja halunneet missään nimessä, vaan sitä että ilmoittaisivat edes hieman etukäteen koska ovat tulossa kylään.

  • Sopa sanoo:

    Järkyttävää, miksi kirjoittaja sietää tuollaista? Miksi et lukitse ovia ja jätä todellakin avaamatta silloin kun et halua äitiäsi kylään? Olet jo kokeillut ystävällisyyttä ja se ei toimi, joten ole suorempi ja käytä konkreettisia seurauksia: jos tulee kutsumatta, ei pääse sisään. Äitisi on epäkohtelias, et sinä.