Melkein joka puolella törmää vanhempiin jotka valittavat väsymystään ja voimattomuuttaan.  Ei ole tarpeeksi omaa aikaa eikä puoliso huomioi toisen tarpeita. Onko vanhemmuus nykyään todellakin vaikeampaa ja väsyttävämpää, vai tuntuuko se vain siltä? Ehkä äitinä ei ole sen vaikeampaa kuin ennenkään, ehkä tämän sukupolven vanhempien pitäisi hyväksyä että joskus elämä on raskasta ja pukata sinnillä läpi sen harmaan kiven? Asiaa pohtii lukija nimimerkillä ”Minäkö riitän?”:

”Sellaista asiaa olen miettinyt että miksi suurinpiirtein kaikki kokevat tänä päivänä olevansa niin lopussa ja masentuneita. Verottaako somemaailmassa täydellisyyden ylläpitäminen omaa jaksamista niin ettei lopuksi jaksa oikein mitään? Nykyään korostetaan paljon sitä että sinä riität sellaisena kuin olet ja että on tervettä olla itsekäs. Pienten lasten äidit haluavat omaa aikaa mutta eivät osaa keskustella siitä sen henkilön kanssa jonka asia se on, eli oma puolison. Ja kun joka välissä huudetaan yhteiskuntaa apuun kodinhoitoon, lastenhoitoon yms niin osataanko silloin ajatella että joku maksaa senkin ”huvin”?

Nainen sängyllä makaamassa

Kuva Kinga Cichewicz, ylin kuva Niklas Hamann.

Joskus täytyy myös tehdä asioita vaikka ei niin jaksaisi tai huvittaisi. Kun halutaan lapsia perheeseen niin puolisoiden tulisi keskenään miettiä miten jaetaan vastuut ja muut asiat. Ei lasten saaminen ja hoito ole aikojen saatossa vaikeutunut vaan oikeastaan päinvastoin, silti yhä useammat kokevat sen hyvin haastavaksi. Olisiko aika hieman itsetutkiskeluun että mikä tekee kaikesta niin hankalaa. Ei kolmekymmentä vuotta sitten voinut soittaa kuntaan ja vaatia että joku tulee hoitamaan lapsia että saa nukkua päiväunet kun mieskin on töissä. Tai olisi sieltä kunnasta ehkä tultu käymään ja haettu lapset.

Voisiko tämä ”mulle nyt heti” sukupolvi hieman kouluttaa itseään ja hyväksyä sen että joskus tai aika usein elämä on raskasta ja haastavaa, ärsyttävääkin ja niin sen kuuluu olla, ei kukaan kulje läpi elämän ilman vastoinkäymisiä. Omaa henkistä kanttiaan voi kasvattaa kun ei heti anna periksi ja ajattele että on jonkun muun asia rynnätä apuun kun minusta nyt sattuu tuntumaan siltä. Tottakai apua saa ja tulee pyytää mutta en vain millään usko että kokonainen sukupolvi vanhempia ovat ihan kaikki uupuneita ja loppu, täytyy joukosta löytyä myös niitä joiden elämänhallinta on kunnossa, kaikki eivät vaan voi olla sairaita.

Lähikuva avonaisista käsistä kämmenet ylöspäin

Kuva Jeremy Yap.

Elämänhallintaan kuuluu myös juuri se että sietää epätäydellisyyttä ja hyväksyy itsensä keskeneräisyyden eikä jatkuvasti vertaa itseään muihin ja muiden elämään. Jos joku elämänvaihe tuntuu rankalta niin se menee ohi, se täytyy vaan elää läpi ja hyväksyä. Enemmän kuin itsehoito-oppaita tyyliin ”sinä riität”, kehoittaisin ihmisiä menemään terapiaan tutkimaan itseään ja miettimään omaa jaksamattomuuttaan ja miten siihen voisi saada muutosta. Miten näin itsekeskeinen yhteiskunta on edes päässyt syntymään?”

Onko nyt niin että nykyajan vanhemmat eivät siedä pienintäkään painetta ja odottavat että joku muu pelastaa heti kun on haastavaa, vai voiko olla että nykymaailmassa todellakin on raskaampaa olla hyvä äiti? Kun jatkuvasti saamme uutta tietoa siitä mikä lapselle on hyväksi ja pahaksi, ja joka paikassa kerrotaan kuinka tulee toimia jotta olet kelpaava vanhempi, joskus perustuen tutkimuksiin ja faktoihin ja joskus vain keskustelupalstan mammojen mielipiteisiin, kasvatuksessa on suorituspaineita ja lapselle haluaa antaa parhaan mahdollisen lapsuuden vaikka oman jaksamisen hinnalla. Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenteissa alla.

Tämä artikkelin tarina on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle interdisciplinary Mom Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Äiti! Oletko nyt oikeasti uupunut vai kaipaatko vain elämänhallintataitoja?”

  • Tiituliitu sanoo:

    Ennenkin on ollut väsymystä ja uupumusta, siitä ei vain puhuttu. Itkettiin lehmän kylkeen navetassa ja vanhennuttiin ennen aikoja. Sätittiin ja piiskattiin lapsia, miehet taas joi ja riehui. Nykyajan vanhemmat tuovat uupumuksensa esiin ehkä eritavalla, sivistyneemmin.

    Moni ikäiseni, n nelikymppinen muistelee lapsuuttaan mummoloissa. Mummot auttoivat meidän vanhempia ihan eritavalla kuin nyt omamme meitä. Mekin vietettiin viikkoja kesällä mummon luona ja usein viikonloppujakin. Omani, pian koululainen on ollut mummonsa luona ehkä 2-3 yötä koko elämänsä aikana.

    Ennen kun oli ne ”kymmenen lasta” joka tuvassa niin ulos ne ajettiin aamulla, ja joskus aikoinaan tietty talon töihin. Ei siellä äiti tai isä ollut heitä vahtimassa vaan tekemässä omia töitään. Lapsille sattui myös tapaturmia enemmän. Nyt on ne äidit ja isät siellä ulkona lasten mukana, viemässä pulkkamäkeen, uimaan, luistelemaan tai suhaavat illat lasten harrastusten ja kodin välillä. Ja edelleen on niitä kotitöitä tehtävä jossain välissä. Helpompaahan se pyykinpesu nykyään on, mutta kyllä niitä lakanoita pesenkin ehkä useammin kuin 1-2 vuodessa.

    Ja nämä kirjoitukset….äitimme ja mummomme sai ohjeet neuvolasta ja ehkä joltain sukulaiselta tai naapurista. Nyt saa harva se päivä lukea vähintäänkin otsikot (jos ei muuta halua lukea) eri ammattilaisten mielipiteitä nykyvanhemmuudesta, Tahkokalliokin aina hokee vanhemmuuden olevan hukassa mutta ei koskaan avaa, että millä tavoin ja miten se muka ennen oli parempaa? Siinä missä nykyvanhempi sanoittaa, tai vähintäänkin yrittää sanoittaa lapsen kiukuntunteita, minun vanhempani käskivät mennä sänkyyn itkemään, sitä edeltävät antoivat tukkapöllyä. Kouluun sai lapsen laittaa ennen ihan rauhassa, opet hoiti opetuksen ja ns häiriköt olivat tarkkailuluokalla. Nyt vanhempien odotetaan osallistuvan lasten koulunkäyntiin niin paljon enemmän.

    Myös ruokapuoli on tullut vaativammaksi. Ei ole ok syödä kauravelliä koko kuukautta tai makkarakeittoa puoli viikkoa ja hernekeittoa loppu viikon. Suolamäärät ylittyy, kovaa rasvaa tulee liikaa, lihajalosteista saa syövän, valmishernekeitossa ei ole mitään ravintoarvoa eikä ne ole ekologisia ja makkarakin sisältävää hirveät määrät ties mitä pahaa eikä mitään hyvää. Paitsi että maistuisi koko perheelle.

    Ja mitä vielä….kolmekymmentävuotta sitten kodinhoitoapu oli paljon paremmalla tolalla, eikä töissä tarvinnut olla innovatiivinen tai opiskella koko ajan lisää oman alan juttuja.

  • Vilan sanoo:

    Mitenhän lie oikeasti ollut. Olikohan ennen isovanhemmat, sedät, tädit ja ne naapurinkin tädit jotka tarvittaessa katsoivat lasten perään. Ennenkin oli äitejä jotka eivät jaksaneet, koska olivat yksin tai heillä oli mielenterveydellisiä ongelmia. Se mitä he tekivät lapsilleen ei kestänyt päivänvaloa, siksi niistä ei koskaan puhuttu. Tai kun vanhemmat tai kukaan muu ei joutanut lapsia vahtimaan, sattui kohtalokkaita vahinkoja. Ei niistä kirjoiteltu kaikelle kansalle, se oli tarpeeksi hirveää ilmankin. Ei se tarkoita ettei niitä tapahtunut.

    Nykyään täytyy pärjätä yksin. Vaikka naapurisi näkisi lapsesi tippuvan kaivoon, et voi luottaa siihen, että hän tekisi asialle jotain. Muuta kuin korkeintaan ottaa pari videota ja ryntää someen kauhistelemaan, miten on lapsi heitteillä ja sinne kuoli. Kärjistettyä, mutta näin se on. Et voi vanhempana luottaa muihin kuin itseesi, ja kun tajuat ettet voi olla kaikkialla ja pysty kaikkeen, ja jos tarvitsisit apua, et saa sitä mistään. Isovanhemmat ovat jo hoitaneet omat lapsensa, heille pitää suoda omaa aikaa. Lapsettomat kaverit ovat tehneet ratkaisun pysyä kaukana lapsista. Lapselliset kaverit, no tiedät mitä heidän arkinen, samaa kuin omasi. Puolituttuihin ei voi luottaa. Ketä muuta siinä enää ajattelet, kuin ammattilaisia. Mutta kun apua ei saa pyytää, koska kaikenlaiset ” kyllä ennenkin pärjättiin” ihmiset tietävät tilanteesi paremmin.

  • Ellu sanoo:

    Onpas ärsyttävä kirjoitus. Poikkitieteellisiä otantoja ja oletuksia. Vanhemmuus on vanhemmuutta, sukupolvia on ihan turha alkaa vertailemaan. Nykyvanhemmat pärjää ihan siinä missä menneetkin sukupolvet. Ajat muuttuvat. Hohhoijaa.
    Vai kokeeko kirjoittaja itse saaneensa vähemmän apua yhteiskunnalta/anopilta/kummitädiltä/lapsettomilta serkulta/naapurin Mirkulta, kuin perhekahvilan muut mammat? Vai onko hän katkera anoppi jonka miniä/kummipojan tyttöystävä/naapurin nuoripari/yksinhuoltaja vaan kitisee puuttuvista päiväunista ja hoitoavun vähäisyydestä? Miltä kannalta kirjoittaja itse lähtisi tätä asiaa kiihkottomasti purkamaan? Tällä yleistämisellä mielestäni ei hedelmällistä keskustelua saa aikaan. Näitä löytyy av-palstoilta ihan riittävästi.

    • interdisciplinary Mom sanoo:

      Tiesin että kirjoitus herättää närää monissa koska se osuu. Olen toiminut 30 vuotta ”näköalapaikalla” ja minulla on todellakin hiukan varaa verrata miten oli silloin ja miten nyt. Usko pois että kaltaisiasi Elluja löytyy pilvin pimein. Halutaan näyttää pärjäämistä vaikka elämäntaidont ovat aika minimissä. Minä en väittänyt vaan lähinnä kyselin ja haluan herättää ajatuksia. Yhteiskuntaa kysellään apuun mitä ihmeellisimpiin asioihin ja ollaan sitä mieltä että palveluja pitää saada. Veroja ei haluta maksaa. Eikä oikein käydä töissäkään. Ollaan vaan kuin Ellun kanat.