”Maanantai. Kuinka maanantait voivatkin aina olla yhtä ärsyttäviä. Yhtä kaaoksen hallintaa, koululaisia kiukuttaa… itseä väsyttää kun on taas tyhmänä mennyt liian myöhään nukkumaan.

Hukassa olevia ulkokamppeita, reppuja, läksykirjoja. Ulkonakin näyttäisi olevan ihan jäätävän kylmä ilma. Lopulta olet valmis nuorimmaisen kanssa ja ryntäät ulos. Pieni käsi omasta kädestäsi kiinni pitäen, niin kuin joka aamu. Miten voikin olla näin kylmä! Maa narisee kävellessä kuurasta kylmänä. Hytiset väsymyksestä ja kylmästä ja kiirehdit askeliasi.

Pieni käsi nykäisee sua pysähtymään ja ärsyynnyt mielessäsi jo valmiiksi myöhässä aikataulusta. ”Äiti, eikö tänään olekin kaunis aamu!” Pysähdyt. Katsot 3-vuotiastasi ja sitten ympärillesi. Toden totta. Aurinko on nousemassa ja maa on kuuran peitossa ensimmäistä kertaa tälle syksyä.

Pieni tyttäresi jonka toinen silmä on peitetty karsastuksen hoitolapulla, tiirailee sua silmälasiensa läpi, näkyvissä oleva silmä loistaen. Yleensä tämä tyttö jupisee aamuisin kiirehtiessänne että kuka tänne aina kaivaa minulle kuoppia, hän kun ei näe epätasaisuuksia ja kompastuu helposti.

Kyykistyt antamaan suukon tälle pikku ihmeelle ja ihailette yhdessä kaunista aamua. Ei mulla niin kiire olekaan. Nämä hetket on ne, jotka saavat mut jaksamaan. Nämä hetket saavat minut onnelliseksi.”

Nimim. Erityisten lasten yh

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Pitäis ottaa mallia Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “”Äiti, eikö tänään olekin kaunis aamu!””