”Viittaan tällä kirjoituksella aiemmin julkaistuun avautumiseen, missä avautuja kertoo, että puoliso on sulkeutunut, eikä tätä kiinnosta perhe-elämä, puoliso eikä lapsi. Heti tuon tekstin julkaisun jälkeen LIIAN moni kommentti oli, että eroa, etsi oma asunto, eiköhän suhde ollut siinä jne. Kerronpa oman tarinani.

Joskus muutama vuosi sitten kirjoitin avaudu tästä -lomakkeella mieheni tissuttelusta. Kun se ärsytti ja häiritsi. Että mies oli hyvä, tunnollinen työrintamalla, uskollinen, otti vastuun lapsista jne, mutta tissuttelu harmitti minua. Pyysin apuja silloin, miten asiaa lähtisi purkamaan. Minullekin ehdotettiin eroa miehestä kommenteissa.

Mieheni kävi muusta syystä työterveydessä ja sai yllättäen työuupumus-diagnoosin. Ja keskivaikea masennus sen kylkiäisenä. Siitä alkoi YHTEINEN taistelu, terapiat, lääkitykset ja paraneminen. Ts. mies tissutteli pahaan oloon, eikä osannut itse sitä sanottaa/erottaa, että nyt keikutaan vaarallisen lähellä totaaliromahdusta. Minä syytän edelleen itseäni, että en nähnyt metsää puilta. Lähihoitajana en nähnyt miehen todellista tilannetta, ja tuijotin vain oluttölkkien määrää kaapissa ja jupisin tissuttelusta.

Tällä yritän sanoa, että aina ero ei ole ensimmäinen, ainoa ja oikea vaihtoehto. Taustalla voi olla muuta, mikä on korjattavissa, ja liitto pelastettavissa. Meidän tilanteessa yhteisön kommenttien perusteella minun olisi pitänyt pakata samantien tavarat, lähteä ja jättää mies. Pitkän paranemisen, terapian ja sairausloman jälkeen mies palasi työelämään, ja löysi myös itsestään uusia puolia. Pitkä yhteiselo ei päättynyt tähän, vaan yksi haaste jälleen selätettiin – yhteen hiileen puhaltamalla.”

Nimim. Vesi

❤️

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Yhdessä 20v Peruuta vastaus

12 vastausta artikkeliin “”Aina ero ei ole ensimmäinen, ainoa ja oikea vaihtoehto””

  • Yhdessä 20v sanoo:

    Siinä olen hieman eri mieltä että erosta ei saisi puhua. Meidän parisuhteessa oli erilaisia vaikeuksia ja oikeastaan vasta kun toinen laittoi konkreettisesti eropaperit vetämään eikö enää vedetty riidoissa sitä korttia esille, alkoi tapahtumaan. Molemmissa. Se sysäsi liikkeelle voiman. Voiman selvittää asiat ja hyväksyä ettei kaikkea voi unohtaa. Sen jälkeen parisuhteemme muuttui ns. Rauhalliseksi. Itse lopetin nalkuttamisen kun puoliso alkoi huomioimaan minua ja ymmärtämään minun vaikeita asioitani. Läsnäolo oikeastaan paransi.
    Eri asia olisi ollut jos olisi ollut päihteitä, väkivaltaa tai muuta syvästi perhettä vahingoittavaa. Ja kyllä, meidänkin tapauksessa puolisolla oli masennus joka ilmeni ärtyisyytenä, poissaolevuutena sekä välinpitämättömyytenä.
    Ero voi pahimmassa tapauksessa ajaa toisen jo valmiiksi masentuneen hyvin impulssiivisiin tekoihin. Onneksi meillö ei sellaista riskiä ollut.
    Toiselle neuvojen antaminen on joskus riskiä hommaa mutta kyllö kysyjäkin vastuunsa ottaa neuvoista.
    Yhdessä jatkaminen ei ole aina kaikille ratkaisu. Mutta kaikki kivet kannattaa kääntää ja hakea apua. Sen jälkeen on viisaampi ja voi todeta että yritettiin.

  • Kiitollinen. sanoo:

    Minun mieheni paloi loppuun. Silloin päätin jäädä. Helppoja eivät vuodet olleet. Oltiin tiukilla myös rahallisesti. Tänään olen onnellinen, että jäin. Mulla on yleensä ruoka valmiina, kun tulen töistä ja muutenkin, minua pidetään melkein, kuin kukkaa kämmenellä.

  • Kokemusta on sanoo:

    Hyvä,että näinkin voi käydä. Kävimme aikanaan perheterapiassa 9 vuotta. Liitto päättyi kuitenkin eroon. Luin ’kirjan loppuun`. Jälkeenpäin vaikea sanoa, miltä olisi tuntunut, jos aikaisemmin olisin eronnut.Kaikissa tilanteissa hyvät ja ei niin hyvät ratkaisut olemassa. Ero lopulta helpotus ja täysin oikeutettu. Mieheni jo asui toisen naisen luona.Uusi mies löytyi parin vuoden kuluttua hitaasti edeten. Tänä päivänä on aikuisille lapsilleni ja pienille lapsenlapsille rakas. Parempi tulevaisuus aina tulisi toiveissa olla ja katkeruus jäädä taakse. Elämä kuitenkin kantaa..

  • Peppi Pitkätossu Äitinä sanoo:

    Hyvä kirjoitus oli koskien ero ja miehen masennusta,omani oli saman kaltainen tilanne Poikani isän kanssa. Olimme tiiviisti yhdessä raskaus aikana ja sen jälkeen ensimmäisen vuoden+kotona tuoma paino siihen päälle vielä,erosimme hankin oman asunnon ja nyt meidän välit ovat paremmat kuin loppuaikoina ,käyn jopa päiväkahvittelemassa” lapseni isän kanssa ja nautin nyt yhdessä olosta taas.pahojen riitojen ja muutenkin masentavan ilmapiirin jälkeen 🥰 ja olemme kaikki kolme perheen jäsentä taas iloisempia.

  • Nimetön sanoo:

    Hienoa että löytyy pariskuntia jotka saavat ongelmansa korjattua ja löytävät toisensa.

    Tuo on kuitenkin asia joka vaatii molempien osapuolien -erityisesti sen jolla ongelma on osallistumista. Ei siinä kumppani voi yksin hoitaa parisuhdetta toimivaksi jos toinen ei suostu puhumaan, ei näe ongelmaa eikä tarvetta osallistua lapsiperheen arjen pyörittämiseen.

    Toki kannattaa ensin puhua ja yrittää saada toista heräämään, jos itsellä siis yhä on tunteita jäljellä. Mutta jos tämä ei toimi niin mun on vaikea nähdä muuta mielekästä vaihtoehtoa kuin ero. Toki niitä naisia löytyy, mun mielestä aivan liikaakin jotka tyytyvät sitten osaansa ja hoitavat itse kodin ja lapset sekä miehen tarpeet siihen päälle. Uskoisin vahvasti että näitä pariskuntia on huomattavasti enemmän kuin niitä joissa nainen haluaa turhaan eron kun mies olisi valmis muuttumaan. Veikkaisin jopa että se mies joka oikeasti rakastaa vaimoaan ja on valmis muutamaan toimintaansa ilmaisee tämän siinä vaiheessa kun vaimo ilmoittaa haluavansa eron.

  • Nimetön sanoo:

    Niin, joskus käy noin. Mitäpä sitten olisit tehnyt jos mitään diagnoosia ei olisi tullut ja vaikka olisikin niin mies ei olisi tarttunut mihinkään tarjottuun apuun ja olisi vain jatkanut entistä menoa? Niinpä, sinun olisi pitänyt pelastaa edes teidät muut. Se mikä sinulla auttoi ei välttämättä toimi muilla eli hiukan suhteellisuudentajua.

    • Plöh sanoo:

      Samalla periaatteella, ero ei ole kaikille se ensimmäinen vaihtoehto tai edes toinen, ja se on vaan hyväksyttävä. Että suhteellisuudentajua sinullekin

      • Kevyt veikkaus sanoo:

        Harvalle se ero näissä tilanteissa on se ensimmäinen asia mitä yritetään tehdä tilanteen ratkaisemiseksi.

        Kyllä sitä yleensä kumppani on kerennyt jo pitkään puhua ja herätellä toista ja eroon päädytään vasta kun mikään muu ei tunnu auttavan

    • Satunnainen lukija sanoo:

      Suhteellisuudentajuapa hyvinkin.

      On varmasti tilanteita joita täällä paljon puidaan, eli miestä ei perhe-elämä kiinnosta ollenkaan. On myös perheitä joissa naisen narratiivi on juuri tuo mutta totuus täysin muuta. Eron tullessa äidille koittaakin vapaus ja uusi elämä, jossa lapset on vaan välttämätön paha jota täytyy sietää jotta voi pitää yllä kulissia yh-mammasta.
      Todellisuudessa se paska ex-mies onkin se vanhempi, jollainen on aina ollut lapsilleen, vauvasta asti. Nykyään toki iskä on vain tyytyväinen että kiukuttelevan teinin sijaan elämässä on ihana aikuinen nainen, jonka ei tarvitse holhota, sättiä ja alistaa, eikä väitä hoitavansa kotia, koska se mies tekee kaiken kuten ennenkin.

      • Nimetön sanoo:

        Äidille koittaa vapaus? Kylläpä on katkeraa. Kannattaa katsoa peilin ettei toinenkin nainen kyllästy mieslapseen.
        Ps kyllä, naiselle koittaa oikeutettu vapaus erossa mutta ei lapsista vaan siitä riippakivimiehestä.

        • Nimetön sanoo:

          Huoh, ovatko kaikki miehet siis mieslapsia.

          Kannattaisko katsoa peiliin itse että miksi sitten olit valinnut mieslapsen.