Sitä kuulee juttuja sisarusriidoista. En ymmärrä mistä puhutaan, ei meillä sellaisia ole. Täällä on ihan täysi maailmansota!

Se alkoi jo kun lapset olivat pieniä. Taapero meni vauvan päälle makaamaan ja vauva olisi varmaan tehnyt vastaavaa, jos olisi osannut, mutta koska ei osannut, tyytyi huutamaan kuin syötävä.

Vähän vanhempina alkoi kilpailu huomiosta. Jos toista lasta erehtyi katsomaan sekunnin kauemmin kuin toista, sai toinen hepulin: sä rakastat vaan siskoa!!! Jatkuvien hepuleiden lisäksi kuvaan kuului puremista, lyömistä, itkua ja huutoa.

Vielä vanhempana tilanne on eskaloitunut entisestään. Kun pikkusiskolla vielä on puhelimen muistissa isosisko nimellä Paras Iso Sisko, ei tämä isosisko haluaisi edes tuntea pienempää. Kun äiti vastaa ei oo tekemistäää -manguntaan että ole siskon kanssa, saa vastaukseksi kauhistunutta silmien pyörittelyä. Jopa jo se, että näkee siskon, saa aikaan saman reaktion.

Toisen tavaroiden tonkiminen ja raivarit siitä ovat päivittäisiä. Joka asia pitää jotenkin lukita sisarukselta piiloon. Siskon vaatteita lainataan ilman lupaa, ja hyvä ettei revitä toiselta silmiä päästä sen seurauksena.

Joinain päivinä kaikki kommunikaatio kulkee vanhempien kautta. Muina päivinä aivan kaikesta saadaan aikaan kiistaa tai kunnon riita. Toi otti mun pinnit! Mä olin eka menossa vessaan! Mä istuin siinä/ tässä/ tuossa, mene pois (potku potku potku). Miksi aina sitä ruokaa mitä toi haluaa! Toi tönii! Toi näytti kieltä! Mä eka! Eikun mä!

Huomiosta kiistely jatkuu edelleen, ja kaiken maanisen tasapuolisesti jakaminen. Ettei toinen nyt vain sittenkin saanut yhtä karkkia enemmän! Miksi toi aina pääsee sun kanssa kauppaan, mangutaan, vaikka ensin on kieltäydytty lähtemästä mukaan.

Ainoana lapsena kasvanut äiti on ihan ihmeissään. Mutta kuulemma ne sisarukset aikuisina taas tuppaavat tulemaan juttuun…

Nimim. Siskojen äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jatkuu aina Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Ai mitkä sisarusriidat?!”

  • Been there sanoo:

    Minä tunnen pariskunnan, joilla on vain yksi lapsi tästä syystä ;). Eli ainokainen ei joudu riitelemään sisarusten kanssa eikä jakamaan perintöä kenenkään kanssa (ehkä – eipä sitä tiedä, kuka täältä ekana lähtee). Sen ainokaisuuden huomaa mielestäni lapsista kyllä, vaikka tietenkään vanhemmat eivät haluaisi näin olevan eikä varsinkaan siitä kuulla. Heille ei tule mieleen itsestään selvissä jakamistilanteissa, että muidenkin pitäisi saada jotain. Ehkä se sisarusten tappeleminen siis on kuitenkin hyvää harjoitusta elämään…

    • Nimetön sanoo:

      Minulla on taas ihan päinvastainen kokemus 😃 Olen huomannut, että jos on sisaruksia, niin lapset oppii taistelemaan itselleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman jo pienenä, kun taas ainoa lapsi oppii jo taaperona jakamaan. Tämä voi toki selittyä myös sillä, että ainoata lasta on paremmin aikaa kasvattaa. Jos perheessä on useampi lapsi, niin väkisinkin yksilön kasvatukselle on vähemmän aikaa.

  • Eevia sanoo:

    Meillä ei onneksi ihan yhtä tiukkaa mitta kyllä isompi on välillä ilkeä. Olen huomannut että jos joku on ollut ilkeä isommalle tulee hän kotiin ja tekee saman keskimmäiselle. Yleensä sitten jutellaan siitä mitä on käynyt ja miltä se tuntuu. Myös se että sanoo ääneen että tuo on kiusaamista, olet nyt kiusaaja. Pysyttää hetkeksi ajattelemaan. Minä puutun ilkeilyyn aina, siitä seuraa keskustelu ja anteeksipyyntö toiselle. sanon nuoremmalle että toisia ei saa kohdella noin, ei sinua, eikä siskokaan. Joten tietää sanoa vastaan.
    Mitä enemmän ikää tulee sitä monimutkaisempia konfliktit ovat. Pienenä olivat hyviä leikkikavereita mutta kouluiässä alkoi taistelu. Nuorimman kanssa vielä molemmat halivat, saas nähdä koska hänkin pääsee mukaan sotatantereelle 😁
    Itsekkin ainoana lapsena, haaveilin nuorena sisaruksista niin on vaikea ymmärtää miten aina kaikesta turhasta vaan pitää kinastella.
    Aikuisuutta odotellessa

    • Jatkuu aina sanoo:

      Aikuisina sitten tapellaan siitä, kuka oli tai on vanhempien suosikki ;). Lapsenlapsista kytätään tarkkaan, ettei joku saa enemmän isovanhemmilta kuin joku toinen. Että silleen. Jopa 70-vuotiaat vielä katkerina tilittävät 90-vuotiaista vanhemmistaan, että hitsit kun nuo aina suosivat mun veljeä…

  • Sanna sanoo:

    Isosisko suhtautuu 1,5 vuotta nuorempaan siskoon niin ilkeämielisesti, ettei mitään järkeä. Kaikki ikävät asiat juontavat poikkeuksetta jotenkin tämän nuoremman siskon ”joskus johonkin tekemään tai sanomaan”, lähes kaikesta voi syyttää häntä. Nuorempi sisko kysyy välillä, että ”miks sun pitää aina olla noin ilkeä” ja vastaukseksi tulee ”siks” ja keskaria perään. Erittäin vaikeaa suhtautua aikuismaisesti vanhempana näihin tilanteisiin. Sydämestäni toivon, että aika korjaa tilanteen ja isosisko ymmärtää vanhempana miten hyvä tyyppi hänellä on pikkusiskona. Välillä iskee jopa hieman kateus, kun näkee hyvin keskenään toimeen tulevia saman ikäluokan siskoksia.

  • Nita sanoo:

    Jep! Näin meilläkin. Itsekin ainut lapsi ja oon ihan ihmeissäni sisarusten jokapäiväisestä nahistelusta. Meillä isoveli ja sisko, ikäero 1v9kk.

  • SopuistenÄiti sanoo:

    Täällä tasan 2v ikäerolla isoveli ja pikkusisko – parhaat kaverit. Huutoa tulee vain siitä kun toinen halii tai pussaa liian lujaa.

    • * sanoo:

      Kiva teille mutta miten toi tilannetaju?

    • Eevia sanoo:

      Oli meilläkin näin ennen kouluikää.. Ikävä kyllä todennäköisyydet ei ole moisen ystävyyden säilymisen puolella ja itse päätyy vaan ihmettelemään että mitä tapahtui.. Mutta toivotaan parasta, ja ehkäpä sinulla ei olekkaan pieniä lapsia niinkuin ajattelen vaan jo isoja ja suhde säilynyt hyvänä..

  • Mirka sanoo:

    Osu ja uppos. Täsmälleen näin se menee. Meillä vain iso veli ja pikku sisko, ikäeroa 1v9kk