”En kyllä ikinä haluaisi saada vain poikalapsia”, ”ihanaa kun meillä on molempia”, ”tytön äitinä pääsen paljon lähemmäksi tulevia lapsenlapsia”, ”poikien äiti on varmaan yksinäinen”. Näitä ja monia muita fiksuja kommentteja saavat kuulla pelkkien poikien äidit:

Minulla on viisi poikaa, kyllä viisi. Kaksi poikaa oli vielä ilmeisemmin hyväksyttävä määrä, mutta kaikki sen jälkeen on järkyttänyt ihmisiä. Oletus on ollut, että tyttöä tässä vain yritetään. Jopa niiden ihmisten mielestä jotka ovat kuulleet minun sanoneen jo ennen ensimmäistäkään lasta, että toivon suurperhettä.

Ja tämä poikaviha? Mistä kumpuaa nykynaisten poikaviha? Pienet pojat ovat ihania, aivan yhtä ihania kuin pienet tytötkin. Pojat eivät automaattisesti kiusaa elämiä, pojat eivät riehu ja huuda aamusta iltaan, pojat eivät leiki vain autoilla, poikia on kovin erilaisia. Jokainen meidän viidestä pojasta on luonteeltaan aivan erilainen ja uskokaa tai älkää, yksi tykkää jopa shoppailla. Samainen poika tykkää myös korjailla mopoja. Inhoan lokeroimista todella paljon, inhoan sitä kun tyttöjen äidit katsoo minua säälien tai harmittelevat ääneen kun en saa koskaan laittaa kenellekään kynsilakkaa. Entä jos en halua laittaa kynsilakkaa kenellekään? Entä jos pieni poikani pitääkin kynsilakasta ja laitan sitä hänelle? Entä jos asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia!

Miksi sukupuolet lapsilla näyttelevät niin isoa roolia ihmisten mielissä? Miksi ei ymmärretä, että lapsen ja vanhemman henkilökemiat merkitsevät huomattavasti enemmän kuin lapsen ja vanhemman sukupuolet. Ei tyttärestä tule automaattisesti äidille parasta ystävää ja pojasta isälle. Eikä sellianen oletus ole mielestäni edes tervettä. Lapselle luodaan kauheat paineet täyttää vanhemman odotukset siitä roolista mikä hänelle on etukäteen annettu.

Perheitä on erilaisia. On perheitä joissa on yksi lapsi, on perheitä joissa on paljon lapsia. On sekaperheitä, tyttöperheitä ja poikaperheitä. Jokaisella on ihan yhtä hyvä ja arvokas perhe, ei toinen toistaan parempi. Kaikke eivät edes toivo samanlaista perhettä ja toisaalta sama se mitä toivoo, sillä toiveetkaan eivät aina mene yksiin todellisuuden kanssa. Kaikki olemme saaneet jotain omanlaistamme ja emme täysin tiedä millainen se toinen kokoonpano olisi kasvattaa. Sekaperhe tietää millaista on kasvattaa molempia sukupuolia sulassa sovussa, mutta ei tiedä millaista olisi kasvattaa poikalaumaa ja tyttölaumaa. Ja tiestysti toisinpäin. Kaikki saavat jotain ja jäävät paitsi jostain.

Yhtä kaikki, minusta on upeaa kasvattaa viittä poikaa. Olisi varmasti ollut yhtä upeaa kasvattaa viittä tyttöä tai sekalaisesti molempia. Toivoisin muidenkin avaavan silmänsä sille, että tällainen viiden pojan sarja ei todellakaan ole äidille mikään kauhistus tai pettymys. Tämä voi myös olla äidille suuri siunaus.”

Tämän silmiä avaavan tarinan lähetti Maija alla näkyvän punaisen linkin kautta, sen kautta myös Sinä saat puheenvuoron. Sana on vapaa! Täällä saa myös raivota!

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mursu Peruuta vastaus

20 vastausta artikkeliin “Ai kauheeta – onko teillä viisi poikaa?”

  • Täällä toisin päin sanoo:

    Meillä viisi tyttöä ja kyllä on kommenttia kuultu jos jonkinlaista. Aina on ollut ajatus, että kumpi tahansa on ihan yhtä tervetullut, mutta jotenkin kolmannen tytön jälkeen sitä alkoi jo vähän salaa toivoa, että kunpa seuraavatkin olisivat tyttöjä. Tuntuu elämä helpommalta, kun menevät samoilla vaatteilla ja varusteilla ja jossain määrin myös jakavat samoja kiinnostusten kohteita. Aivan ihania ovat joka ikinen!

  • katrin f. sanoo:

    Viiden pojan äiti täällä hei. Joskus kaupassa neuvonnassa myyjä kysyi ensin, että onks noi kaikki niinku sun. Ja kun totesin, että ihan omia kaikki. Niin vastasi, että onneks mulla ei oo tollasta laumaa. Menin ihan hämilleen ensin johon kyllä sitte kuittasin selvittyäni, et mä taas oon totaalisen onnellinen, että mulla on juuri tämä lauma itselläni <3

    Mä en olis ikinä uskonut, että musta tulee edes äitiä.
    En pidä liiemmin edes lapsista, paitsi noita omia toki palvon. Ja miten hienoa onkaan kasvattaa ja elää viiden pojan kanssa. Uskomattomia persoonia kaikki, tyttöystäviä on nurkissa jo pyörimässä, ja on muuten yksi pojista myös vähemmistön edustaja kun on enemmän poikiin päin kallellaan <3

  • Riikka sanoo:

    Hyvin ja fiksusti kirjoitettu. Sitä vain ihmettelin, että miten joku voi oikeasti kommentoida noin pöljästi toisten perhettä ja lapsia. Jokainen lapsi on elämää rikastuttava tekijä, oli sitten millainen ja mitä sukupuolta tahansa. Pieni poikani sanoo haluavansa olla tyttö ja haluaisi kasvattaa pitkän tukan. Voi siis olla, että meillä on nyt poika, mutta myöhemmin tyttö. 😀 Oli mitä oli, maailman rakkain lapsi on aina, tietenkin. Haaveissa on silti vielä toinen poika. Veljekset saattavat olla toisilleen aikuisinakin läheisiä. Tai sitten eivät, eihän se välttämättä sukupuolesta riipu. Vaikka jostain syystä toista poikaa toivon, toki tyttö on yhtä rakas ja mieluisa, jos sellainen sattuu tulemaan. Ilon ja onnen aihe on jokainen lapsi. On syytä olla kiitollinen, että on saanut kokea sen onnen ainakin kerran elämässään, ehkä vielä toisenkin.

  • Sirpa Ruupunen sanoo:

    😀 Kyllä, meillä on viisi poikaa. Kaikki ovat aikuisia ja olen ylpeä heistä, olen ollut aina, kuinka moni voi saada lapsia, terveitä ja elämän myönteisiä. Nyt kun he ovat aikuisia, minulla/meillä on myös tyttäriä; miniöitä. <3 He ovat antaneet meille jälkipolvia: 2 poikaa ja tulossa pian neljäs tyttö <3 <3 <3 <3 <3 <3 Olemme rikkaita, emme rahallisesti vaan saadessamme taivaanlahjoja. Ensin tuli pojat ja sitten tuli tytöt <3 nimim. Ylpeä isoäiti 52v.

  • Mimmi sanoo:

    Voin samaistua tähän tekstiin, sillä erotuksella että meillä on kolme tyttöä. Kolmatta odottaessa sain jatkuvasti kuulla kuinka ollaan alettu tehä poikaa, tai toivottavasti tulee nyt poika. Ei, emme tehneet poikaa, eikä haluttu sen kummemmin kumpaakaan, kumpikin kelpasi. Olen jopa kuullut että mahtaa olla isä pettynyt kun ei tullu yhtään poikaa! voin kertoa että isä on erittäin ylpeä kolmesta tyttärestään. Vanhin ajaa mopolla, inhoaa mekkoja, tykkää autoista, turtleseista ja vaatteet ostetaan poikien puolelta. Koska hän itse haluaa. Keskimmäinen on niin prinsessa kuin voi olla. Koska itse haluaa. Kaikki kasvatettu samalla lailla. Kaikki yhtä rakkaita. Tällä hetkellä leikittelen ajatuksella neljännestä lapsesta, tytöstä ;D

  • Anniiina sanoo:

    Minulla on kaksi poikaa. Oli alusta pitäen aivan sama minulle ja miehelle, kumpia ovat. Olisihan se ollut mukavaas, että olisi saatu tyttöKIN vielä, mutta ei tullut. Nyt jälkikäteen arvioiden kaksi samansukupuolista lasta on ollut hyvin helppo yhtälö. Meidän pojilla on vain vuosi ja 1,5 kuukautta ikäeroa, ja aina on ollut siis kaveri tässä kotona. Toki voisi olla, että yhtä pienellä ikäerolla olevat tyttö ja poika olisivat menneet yhtä sujuvasti. Minä olin itse lapsena reipas niin sanottu poikatyttö ja kavereina oli paljon poikia.

    Yhden sinänsä kehuksi tarkoitetun, mutta vanhanaikaisen kommentin sain kun pojat olivat pieniä. Taisitoinen olla ihan vauva ja toinen vuoden. Vastaan tuli tuntematon mummo, joka kysyi, kumpiako ovat. Kun kuuli, että poikia, niin kommentoi:
    – No se on hyvä, isä on varmaan tyytyväinen että on saanut poikia.

    Minun mieheni eli lasten isä ei ole koskaan osoittanut mitään erityistä poikien suosimista olemalla tyytyväinen, etteivät lapsemme ole tyttöjä. Nyt hän varmaan on tyytyväinen, lähinnä kuitenkin siksi, että poikamme (15 ja 16 vuotta) osoittavat samanlaista teknistä ja tietoteknistä taitoa ja kiinnostusta kuin isänsä. On mahdollista, että tytöt eivät olisi olleet näistä asioista yhtä kiinnostuneita. Isä kokee tietysti, että hänellä on antoisaa yhteistä tekemistä lasten kanssa, kun näitä kiinnostaa samat asiat kuin isää itseään. Mutta kuka toisaalta tietää? Ehkä tekniikkaguru-isän tyttölapsikin olisi ollut tekninen nero?

  • Ansku sanoo:

    Juu todellakin toimii myös toisinpäin. Varsinkin täällä maalaispitäjässä kahden tytön äitinä saa vastailla jatkuvasti kysymyksiin että kai te vielä poikaa yritätte, pitäähän se poika tehdä yms. Jo odotusaikana kuulin kommentteja että olette alkaneet pojan tekoon :/ Joo ei ole, ihan lasta ajateltiin yrittää…

  • Sanna sanoo:

    Meiltä löytyy 4 lasta. Poika-tyttö-poika-tyttö! Kaikki erilaisia. Meillä pojat on herkempiä kuin tytöt. Tytöt taas rohkeempia. Vauhtilajeja harrastaa kaikki, mutta tytöt kyllä enemmän leikkineet nukeilla kun taas pojat autoilla. Mummu sanoi että aina tulee varmasti eri merkkiä kuin edellinen, ihan vaan että mummu saa joka kerta vaihtaa eriväriset rusukkeet perintökastemekkoon! Ei sen sukupuolen väliä. Kyllä ne geenit varmaan eniten luonteen päättää ja siksi ei voi sanoa että jäisi jostain paitsi jos on ” vaan ” toista merkkiä.

  • Marsu sanoo:

    Komppaan mammamiaa. Samoja ajatuksia itselläkin, vaikka meidän perheessä onkin kolme poikaa muotoa sinun, minun ja meidän. Omista esikko tuittupää (niinkuin tätinsä) ja junioria helpompaa vauvaa saa hakea. Esikoista ei mitenkään ohjattu tiettyjen lelujen suuntaan, kyllä hän ne autot bongasi ihan itse, ja jos valita saa, autot yms koneet on se ykkösjuttu. Pehmoleluista ei edes tykkää. Meillä vielä se tilanne, että pojan isä pitää autoilua redneck-touhuna, joten edes leluissa ei sitä suosinut ennen kuin huomasi, että niistä poika tykkää. Itse toivon vain, että rakkaus luontoon tulisi molemmille. Tyttöä kyllä vielä toivottaisiin, mutta jos vielä yksi poika tulisi, niin yhtä mahtavaa se olisi silloinkin. Lapset todellakin ovat lahja, ja jokainen on oma persoonansa.

  • Äiti ja kaksi neitiä sanoo:

    Kahden tytön äitinä voin kertoa, että toimii myös toiseen suuntaan. ”Kai te nyt hankitte kolmannen vielä, jos tulis se poika”, ym. Mies etenkin sai osakseen melkein sääliä, kun toinenkin lapsi osoittautui tytöksi. Ei mekään olla ajateltu asiaa sukupuolen kannalta, ja tytötkin ovat kovin erilaisia… Toinen on klassinen pikkuprinsessa ja toinen reipas ulkoilmaihminen, jota eivät ainakaan juuri nyt rimpsut kiinnosta. Voihan tuokin muuttua moneen kertaan!

  • mammamia sanoo:

    Minä puolestaan lasten myötä ymmärsin viimein, että sukupuolilla on eroja. Minut oli kasvatettu, myös yhteiskunnan toimesta, ajattelemaan modernisti, että kaikki ovat yksilöitä ja sukupuolella ei mitään tekemistä… ja jos onkin, johtuu se siitä, että vanhemmat ovat antaneet lelun x käteen.

    Sitten sain esikoisen, joka halusi leikkiä sotaa ja aseita jokaisella kepillä, joita metsästä löysi. Ja kun kuopukseni on tyttö, joka valitsi leluikseen nuket alle vuoden ikäisestä leikkipuistossa (meillä ei edes ollut, ajattelin, että leikkii alkuun poikien mallilla), olen nähnyt, että Usein eroja kuitenkin on ja se on suunnaton rikkaus. Usein ne johtuvat sukupuolesta, vaikka toki yksilöllinen luonne vaikuttaa myös.

    Tämän kieltäminen harmittaa joskus vietävästi, koska se usein keskittyy juurikin siihen, etteivät pojat saa riehua ja taistella, olla niitä poikia 🙂 Kynsilakkaa on hyväksyttävä laittaa, mutta harva kertoo antavansa tytölleen miekkoja käteen tai mopoja korjattavaksi.

  • Silkku sanoo:

    Eihän sitä sukupuolta vielä juurikaan voi itse valita 🙂 Kumpikin yhtä rakkaita. Sanoin aina, että haluaisin viiden pojan äidiksi – onneksi yksi ihana poika tuli! Nimikin oli mietitty vain pojalle, en tiennyt sukupuolta etukäteen, mutta silti sisimmässäni tiesin tulokkaan olevan poika. Vaikka omia on vain yksi, niin ”henkisesti” olen suurperheen äiti, höysään Teinin kavereidenkin kanssa, he ovat pienestä pitäen välillä istuneet ruoka- tai iltapalapöydässä, siinä höpötellään asiat, kavereista kivaa ja jutteleevat oma-aloitteisesti; omasta ”älä utele muilta”, vaikka Teini kaikki silti juttelee minulle kahden kesken ja ennen omaa lasta touhusin paljon naapurin sukulaispoikien kanssa. Tytöt ovat tietysti aivan yhtä ihania, mutta ”tyttöperheessä” eläneenä, voin kyllä täydestä sydämestä todeta, että on onpa mulla helpompaa vääntää pojan kanssa asioita kuin äitini niskojaan nakkelevien wanna be prinsossojensa kanssa aikoinaan… Hän sanoikin, että pojan kanssa on helpompi keksiä tekemistä ja touhuamista (äidilläni oli kaksoisveli). Sisarellani on tytär – henkinen prinsessa hänkin 🙂 – pompottaa mummia kuin poikaserkkunsakin aikoinaan… Tuo Paulan on/off nappula pojissa juttu on niin totta!! <3

  • Paula sanoo:

    Neljän pojan äitinä ja kahden mummona en voi sanoa muuta kuin että ylpeä olen! Tyttölapseen olen saanut nyt tutustua yhden lapsenlapsen kautta ja kyllä hän onkin niin perin juurin Tyttö. Jos sellaisia olisi aikanaan ollut neljä, enpä tiedä, kuinka olisin jaksanut. Pojat on niin suoraviivaisia eivätkä vaihda vaatteita monta kertaa päivässä ja ripottele vähän aikaa yllä olleita vaatteita ympäri huushollia. Asiat on taikka ei ole, pojissa on vain on/off-nappula, ei lukematonta määrää vaihtooehtoja siellä ääripäitten välissä. Pojat on niin <3

  • Heli Silfer sanoo:

    Ihana kirjoitus! maailmassa pitäisi lopettaa tyttö-poika lokerointi kokonaan ja antaa ihmisten olla sellaisia kun ovat; sukupuoleen katsomatta. Miehelläni on 6 veljeä ja meillä on 2 poikaa. Ja lisää lapsia ei tällä hetkellä ole suunnitelmissa eli niitä tyttöjä ei olisi mahdollisesti tulossakaan. Poikamme olemme yrittäneet kasvattaa juuri ilman noita lokerointeja: leluja löytyy autoista barbeihin ja keittiövälineisiin. Vanhempi poika käy satujumppassa ja on ryhmän ainut poika- siellä kun on myös paras kaveri ( tyttö)- poika käy myös luistelukoulussa. Ja meillä laitetaan sitä kynsilakkaakin jos haluaa =D Mielestäni lasten pitäisi antaa olla ”vaan”lapsia niin kauan kuin mahdollista – ne tyttö-poika lokeroinnit tulee vastaan kuitenkin viimeistään koulussa.. Ja kun lapsia teet niin et voi tietää kumpi sieltä maailmaan tupsahtaa- voit vain olla kiitollinen että sait tilaisuuden luoda uutta elämää, joka ei ole itsestään selvyys!En usko että se sukupuolikaan vaikuttaa siihen kuinka helppoa tai vaikeaa lasten kasvatus on. Ollaan onnellisia LAPSISTAMME- eikä vain tytöistä tai pojista.

  • Mursu sanoo:

    En edes halua tyttöä, yksi poika ja pari samanmoista vielä haaveissa! Mutta varmasti mielipide muuttuisi jos tyttö kumninkin tulisi

  • Niina sanoo:

    Pojat ovat ihania, rakkaita ja yhtä valloittavia kuin tytötkin. Kolmen pojan äidille on tullut montakin lähinnä omasta milestäni kummallista kommenttia. Kuopuksen synnyttyä sanottiin ”otan osaa et se oli vain poika”; ”onnex meidän kolmas oli tyttö” ”kurjaa, että sulla on vain poikia” ja helmenä ”tehkää nyt vielä se neljäs että saisitte vihdoin tytön”. Olenkin monta kertaa kommentoijille sanonut mitä vikaa on pojissani? He ovat minulle taivaan lahjoja, jotka tekevät elämästäni todella rikkaan. Eivät pojat ole yhtään huonompia tai vähempi arvoisia kuin tytöt. Olen onnellinen lapsistani, kaikista kolmesta rakkaasta pojastani <3 <3 <3

  • Marja sanoo:

    Kahden pojan äitinä ja kahden armahaisen aarteen, pienten poikien mummina, voin sanoa, ettei ole mitään ihanampaa kuin pienet pojat <3! Minun mielestäni :D.

  • Suvi sanoo:

    Oi miten ihanasti sanottu! Täyttä asiaa! Sitä paitsi, kuten sanoit, pienet pojat OVAT IHANIA. Maailman ihanimpia! <3

  • riam sanoo:

    Hieman edes aiheeseen liittyen:kaksosten odottaja ja kerrottaessa että sekaparia on lupailtu,tulee kommenttia: ”tehän pääsitte helpolla ku ei sitten enempää tarvi tehä.” AI MITEN NIIN!? Oon yrittänyt olla kimpaantumatta ja todennut vaan et ”jos seuraavaks tekis kolmoset”.

    • Poika-viisikon äippä sanoo:

      Itse kun odotin kaksosia sanoi ultraava lääkäri, että tuli perhe kerrasta valmiiksi. Entuudestaan oli yksi poika. Mietin jo silloin, että miten niin? Sama ultaaja oli ultraamassa sitten neljättä poikaa. Teki mieleni murjaista, että ei se perhe valmis vielä ollutkaan. Mutta kun ei näyttänyt meitä muistavan, niin miksi vaivautua. Ja tulipa se viideskin poika. Tyttöä meillä ei olla edes toivottu. Tyttöjen vihaajia ei kuitenkaan olla. Lähipiirin tytöt on meidän osalta hemmoteltu ja muistettu. Lapsi on lapsi, ihan sama mitä sukupuolta hän on.