ADHD- lapset mielletään usein kiihkeiksi, kiemurteleviksi, meluisiksi lapsiksi, joiden on vaikea odottaa vuoroaan ja keskittyä. Nämä ovat vain osia ADHD:n ilmenemismuodoista. Valtava joukko lapsia ja aikuisia, joilla on tarkkaavaisuuden ongelmiin painottuva ADHD, rikkoo stereotypian.

Tarkkaavaisuushäiriöön painottuvaa ADHD:ta sairastavat lapset ovat yleensä hiljaisia, unelmoivia ja vetäytyneitä. ADHD:ta sairastavilla on erilaisia oireita, mutta he kärsivät samasta geneettisestä neuropsykiatrisesta oireyhtymästä. Tarkkaavaisuushäiriöön painottuva ADHD on paljon yleisempää naisilla kuin miehillä, vaikka ADHD diagnosoidaan kokonaisuudessaan vähintään kolme kertaa useammin pojilla kuin tytöillä.

ADHD -tyttö voi istua luokkahuoneen takaosassa ja tuijottaa ulos ikkunasta ja opettaja luulee, ettei hän ole kiinnostunut tai että hän ei ole kovin älykäs. Tyttö haaveilee eikä kuuntelee opetusta.

Koska tarkkaavaisuuten painottuvan ADHD:n oireet voivat olla vähemmän ilmeisiä ja koska ne eivät yhdy tavanomaiseen näkemykseen häiriöstä – lapset, joilla on tämä neurologinen häiriö jäävät usein tutkan alle, varsinkin tytöt. Heidän oireensa joko unohdetaan kokonaan, tulkitaan väärin oppimisvaikeudeksi tai mielenterveysongelmaksi tai ne käsitellään persoonallisuuden ominaisuuksina, joita lapsi voisi hallita, jos hän vain yrittäisi kovemmin. Ilman asianmukaista diagnoosia ja interventiota nämä lapset kamppailevat yleensä koulun läpi, mutta monille kehittyy nuoruusiässä masennusta ja ahdistusta. Aikuisina he kohtaavat usein taloudellisia ja parisuhdeongelmia eivätkä saavuta täyttä urapotentiaaliaan.

Tämä on tragedia, koska ADHD-nuoret ovat häiriöstään riippumatta älykkäitä, määrätietoisia, luovia ja täysin kykeneviä menestymään elämässä. He tarvitsevat vain apua oireidensa hallitsemiseksi ja tietoa tilastaan.

Jos sinä tai lapsesi opettaja epäilee, että lapsella on ADHD, johon liittyy pääosin haasteita tarkkaavaisuuden säätelyssä on syytä ottaa ensimmäinen askel lapsen hyvinvoinnin parantamiseksi ja jakaa huoli lastenlääkärin kanssa. Lastenlääkäri voi tarpeen mukaan tehdä lähetteen neurologille tai psykiatrille. On myös tärkeää kerätä raportteja lapsen oireista opettajilta ja muilta lapsen läheisiltä, jotta lapsen käyttäytymisestä saadaan parempi kuva ja muut mahdolliset syyt voidaan sulkea pois.

Jos on mahdollista, että lapsellasi (tai itselläsi) on tämä usein huomiotta jäänyt ADHD:n esiintymä, älä odota pidempään päästäksesi lääkäriin. Ihmisillä, joilla on tämä neuropsykiatrinen oireyhtymä, on paljon potentiaalia ja mahdollisuudet menestyä elämässä yhtälailla kuin neurotyypillisilläkin.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “ADHD ei ole aina samanlainen ja jää tytöillä usein diagnosoimatta”

  • ADHD-mama sanoo:

    Toivoisin, että näissä ADHD-artikkeleissa puhuttais joskus myös meistä, jotka on käyneet koulunsa erinomaisin arvosanoin, mutta jotka kamppailee kaikessa muussa elämässään. Minä suoritin peruskoulun yli 9 keskiarvolla, ammattikoulun nelosen keskiarvolla (arviointi 1-5) ja AMK:n lähemmäs viitosen keskiarvolla. Sen sijaan mulla on ollut maksuhäiriö, kun en oo osannut huolehtia talousasioista, kuormitun perhe-elämästä aivan kohtuuttomasti, työnteko takkuaa, jos tehtävät ei oo just niitä kaikista mieleisimpiä jne. Meitäkin on aika paljon. Myös mun jälkikasvu on tätä samaa tyyppiä: älykkäitä ja opiskelusta tykkääviä, joten koulumenestyksessä ei ADHD näy ja sitä myöten ei tule diagnoosiakaan. On tosi raskasta katsoa koululaisen kamppailua oman itsensä ja itsetuntonsa kanssa, kun ei diagnoosia ja apuja saa. Onneksi he tietävät, että ilman virallista diagnoosiakin heillä ihan varmasti ADHD on ja ongelmat johtuvat niistä. Tämä kaikki toki kuormittaa jo muutenkin kuormittunutta äitiä vain enemmän…

  • Minkälainen on tyttäreni tulevaisuus? sanoo:

    Masennus- ja ahdistuslääkkeitä vaan lisätään eivät ole kahteen vuoteen tuoneet mitään muutosta. Diagnoosi masennus..itsetuhoisia ajatuksia ollut. Kouluun kun pitää mennä tulee ahdistus- ja paniikkikohtauksia tai migreeni. Koulussa muutamien tuntien jälkeen tulee migreeni. Valot ja äänet kovia, ei pysty keskittymään opettajien puheeseen. Ihmiset ja melu väsyttävät. Lukee itse kotona ja keskiarvo n 7-8 ilman opettajia.. ensi vuonna pitäisi päättää mitä yläasteen jälkeen. Fiksun nuoren elämä valuu hukkaan kun apua ei tunnu saavan psykiatrian puolelta. Koulu ollut enemmän tukena äidille ja tyttärelle hätään kun HUS…tytär kokee että häntä ei ymmärretä ja oireita vähätellän. Hän haluaisi pystyä olemaan koulussa enemmän hyvän kaverin takia, mutta ei pysty. Olen yrittänyt olla vahva ja tukea tytärtäni, mutta huomaan itsellänikin masennuksen ja stressin oireita pitkään jatkuneesta tilanteesta. Kesti 4 kk corona-aikana ennen kun edes pääsimme lääkärille vaikka tytär sitä itse toivoi – jonotimne, meidän aikoja peruuttiin monta kertaa, kunnes menin päivystyksen kautta ja pääsimme heti seuravalla viikolla lasten psykiatrille kiireellisenä. Olen luonteeltani positiivinen ihminen, mutta en tiedä monatko kertaa jaksan kokoa itseäni ja pysyä kasassa – mistä hakea apua kun luottmus hoitaviin on mennyt?

  • Äiti sanoo:

    Mitä voisi tehdä kun yritettiin tytön kanssa mutta mitään muuta apua ei saatu nuorten psykalta kuin kokeiluun adhd lääkkeet mutta niitä ei nuori suostu kokeilemaan. Jutussa sanotaan että ” apua oireiden hallitsemiseksi ja tietoa tilastaan” tiedoksi sanottiin että käykää lukemassa adhd liiton sivulta aiheesta lisää. Itkettää kun fiksu tyttö ei pärjää koulussa ja eikä saa eväitä vaan masentuu

  • Mistä muka saa apua tänä päivänä? sanoo:

    Näin kyllä on! Mutta nykypäivänä kun koitat asiasta puhua koulussa/ oppilaitoksessa , terkalle kyllä pääsee. Ja siihen se jää! Mitenkään ei saa apua nuorelle neidille, muuta kuin masennus lääkkeitä ja ahdistukseen lisää lääkettä. Eteenpäin asiaa viedä, koska hänellähän on lääkitys… Meillä juuri artikkelin kaltainen neiti. Jo monta vuotta koittanut asiasta puhua ja vaatia jatkoja, mutta kun,hän on vain ”ahdistunut” teini. Tai sitten sanotaan suoraan ettei mitään mahdollisuuksia päästä psykiatrille ei ole resursseja.