Jos on liuta (tai ehkä kaksikin äänekästä riittää?) kersoja, niin mitä vaihtoehtoja on asumisen suhteen? Mättäällä ja äänieristetyllä levyllä vuorattu poteroluola Siperian ikiroudassa tuntuu melkeinpä ainoalta varteen otettavalta vaihtoehdolta.

Ollaan asuttu perheen kanssa rivarissa, jonka naapurissa eleli ryppyiseksi varttunut eläkeläispariskunta, ja jouduimme muuttamaan, koska heidän sielunelämäänsä ja teehetkiään terassilla häiritsi pihalla telmivät lapsemme. Tietty olisi voinut vaan jäädä ja vakuuttaa, että kaikilla meillä on oikeus kotiin, kun emme kuitenkaan hilluneet alasti pihalla kossupullo kädessä. Tuntui vaan niin ikävältä saada jatkuvia vihaisia mulkaisuja, puhinaa roskiskatoksella kohdattaessa ja suoraa palautetta siitä, että heitä häiritsee se lasten elämöinti.

Asuimme myös uudella kerrostalojen asuinalueella, keskiluokkaisessa ghetossa, jossa oli piiperoita enemmän kuin ikäihmisiä. Välillä natiaiset jopa tervehenkisesti kirmasivat pihalla kirkkistä ja hippaa nerf-pyssyjensä kanssa. Kahdesti paikalle oli soitettu poliisit (!), koska ilmeisesti huudot pihalla, keskellä kirkasta päivää, olivat olleet liikaa elämää jollekin.

Eikö lasten kiljunta ja naurunremakat olleet ennen vanhaan ihan vaan normimenoa?! Eipä nykyaikana paljon puututa narkkien keskiöiseen huuteluun ikkunoiden alla, on aina yhtä mieltäylentävää herätä ”vitun huoran”-huutamiseen.

Nykyään, vanhassa kerrostaloasunnossa, on postiluukusta tipahdellut jo kolmesti nimetöntä viestilappua koskien lasten aiheuttamaa melusta. Käsialaexpertti en ole mutta vain kaksi viesteistä on saman henkilön ja yksi ruutupaperi jonkun ihan toisen anonyymin ihmisen ikävän ilkeänsävyinen tilitys aiheesta.

Paperilla kysytään, että ”voisinko välittömästi tehdä asialle jotain”. Mikähän olisi tämän nimettömän sankarin oma näppärä vinkkivitonen dilemmaan? Kenties tyynyllä hiljentäminen? Ikkunasta pudottaminen? Toimisi varmaan suht pikaiseen.

Anteeksi nyt vaan, jos kolmi- ja seitsenvuotiaat nyt sattumalta illalla yliväsyneinä kilahtavat väärästä yöpuvusta tai liiasta määrästä margariinia leivällään, niin ilman fyysistä väkivaltaa en heti keksi tapaa saada kriisiä laukeamaan täysin hiljaisesti. Niin kuin ei elämä olisi tarpeeksi kuormittavaa ja ahdistavaa jo peruskuormalla, niin lisäksi saa vielä omassa kodissaankin pelätä itkukohtausta, joko omaa tai lasten, ja hyssytellä sormi pystyssä. ”Ei saa huutaa, ei saa kiukutella, ei saa itkeä, eikä ainakaan kiljua, kun naapurit suuttuu ja me saadaan häätö!”

Muutammeko seuraavaksi siis tiettömän taipaleen taakse, jossa naapureihin on vähintään sata kilometriä vai viritänkö mukuloille jotkin ääntä vaimentavat styroksinaamarit nassuun?

Mua ärsyttää naapurista tunkeutuva sarjapolttajan röökin katku ja toisen naapurin pikkufifin päivittäinen kimeä haukkuminen, mutta ei mulle silti tulis mieleenkään mennä naukumaan että ”tehkääs asialle jotain välittömästi”. Lapsista lähtee ääntä ja nyt sekin siis on liikaa monille..!

Nimim. Liikaa elämää?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 47 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Anja Peruuta vastaus

47 vastausta artikkeliin “Ääniherkät naapurit – siinä vasta riesa”

  • ihan sama sanoo:

    Tästä äänien välittymiskeskustelussa pitäisi tuoda näkemys myös rakennustavan vaikutukseen äänien välittymisessä. On totaalisen väärin syyllistää ihmisiä jotka joutuvat asumaan kodeissa joissa on huono äänieristys ja syyllinen pitäisi nähdä rakennustavan/toteutuksen huonoudessa eikä siinä että jos askeleet kuuluvat voimakkaasti tai ovien paukkeen voimakkuus jne välittyvät äänet. Jos talo ei välittäisi ääniä tavalla jolla se välittää niin tuskin olisi sen tyyppisiä riitoja/pahoinvointia mitä huono rakentamistapa luo; ongelmaksi tulee se että asian todistaminen on hyvin vaikeaa/raskasta/kallista ja sen jälkeen jos joku kykenee kovalla rahalla todistamaan ongelman olemassaolon se johtaa tilanteeseen että asia voidaan salata julkisuuslain nojalla ettei kukaan muu lähtisi selvittämään ongelmaa toisen esimerkin innoittamana jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähteminen jolloin asunto myydään priimana tavarana; rakennusmääräykset on yhdentekeviä siinä kun asianomainen joka kärsii on tilanteessa missä pitäisi pystyä todistamaan ongelma. Todistettu ongelma voidaan vielä rajata yhteen osakkeeseen jolloin asiaa ei voi yleistää taloyhtiö kokonaisuuteen vaikka olisi rakennettu samalla periaatteella. Ongelman todistaminenkin on tavallaan turhaa vaikka voittaisi oikeudessa vuosien taistelu ja rahaa lopputulos voi silti olla +- nolla paljon tuskaa ja menetettyä elämää. Se miksi syyllistetään naapuria melunvälittymisessä on osin poliittinen valinta ylhäältä alas johdettua koska ei voida/haluta ajaa rakennuttajaa konkurssiin huonosta rakentamisesta; virheet kielletään ja jos pystyt todistamaan asian rahalla se johtaa asian salaamiseen ja sen jälkeen yhtiössä vallitseee mentaliteetti ettei ole mitään ongelmaa koska pelko että se vaikuttaisi asunnon hintaan luo tämän kulttuurin. Syylliseksi julistetaan kärsijä ja todellinen syyllinen (rakennuttaja alihankintaketjuineen) on vallitsevan lainsäädännön ja tyhjänpäiväisen viranomaistyön puolesta maalattu syyttömäksi sellaista on suomessa valitettavasti. Ihmisten pitäisi pitää toistensa puolta eikä tyytyä ylhäältä alas johdettuun riitelyyn toisiaan vastaan kun todellinen syyllinen päästetään pälkähästä.

  • Anja sanoo:

    ”Anteeksi nyt vaan, jos kolmi- ja seitsenvuotiaat nyt sattumalta illalla yliväsyneinä kilahtavat väärästä yöpuvusta tai liiasta määrästä margariinia leivällään, niin ilman fyysistä väkivaltaa en heti keksi tapaa saada kriisiä laukeamaan täysin hiljaisesti.”

    Ainakin vanhemman lapsen kohdalla sellainen on: avun hakeminen. Suomessa on kaiken maailman perheneuvolat. Niitä voi ja saa käyttää! Siinä ei ole mitään häpeää, päinvastoin!

  • Maija-Leena sanoo:

    Vanhempi lapsi jo 7 eli koulussa? Ei koulussakaan saa kiljua ja kiukutella.

  • lapsirakas sanoo:

    Mua enemmänkin naapurina ahdistaa se, että äidin huuto kuuluu lasten huudon seassa jatkuvana karjumisena ja äänimaailma pitää sisällään kaiken maailman ryminää ja ryskettä. Tulee epävarma olo siitä, onko lapset turvassa seinän takana.

    Pihalta kuuluva lasten leikkiminen ja riemuitseminen on musiikkia siinä missä lintujen laulu, siitä tulee hyvä olo kuunnellessa.

  • Lasse sanoo:

    Kirjoittaja on 100% todennäköisyydellä Someäiti,joka ei Älypuhelimeltaan edes näe saati kuule mitä lapsensa tekevät,suosittelen hoitoon hakeutumista.

  • Mustikki sanoo:

    Kaikilla osapuolilla olisi mukavampi elellä kun suomalainen rakennustapa pääsisi pula-ajan materiaalisäästövimmasta ja asuntoihin rakennettaisi asialliset äänieristeet. Ovet ovat pahvia ja seinät onttoja, onko ihme että legopalikan kolina kuuluu ylös, alas ja sivuille, ja naapurin vessassakäynti samoin.

    Näin on 15 vuotta sitten tunnetun rakennusliikkeen rakentamassa kovan rahan asunnossa, jossa vaatehuoneessa seisoessaan erottaa naapurin puheen seinän takaa. Seuraavassa asunnossa kokeilen jo ostovaiheessa!

  • Normimenoa sanoo:

    ”Eikö lasten kiljunta ja naurunremakat olleet ennen vanhaan ihan vaan normimenoa?!”

    Hiukka vaihtelee, ennen, siis kauan ennen, käytössä oli kasvatusmetodi eli ”lapset saavat näkyä, mutta ei kuulua”, se varsinkin oli ns. parempien piirien käytössä, ei yksistään Suomessa vaan myös itänaapurissa ja lännessäkin. Siitä on livetty oikeastaan vain vähän aikaa sitten eli1900-luvun loppupuolella.

    • Niih sanoo:

      Ihan samaa ajattelin äsken. Kerrostalossa jos isäni kuuli parvekkeelle että meidän lapset kiljuivat ulkosalla niin ensin varoitus ja sitten sisälle! Nykyään lapsille ei opeteta hyviä tapoja ja katsokaa nyt mihin se on johtanut.

  • Kotirauhanrajat sanoo:

    Toinen näkökanta mitä olisi hyvä kaikkien osallaan pohtia. Kyllä, lapsilla on oikeus olla lapsia, mutta missä menee raja kun meteliä on liikaa?

    Itsellänikin on lapsia, mutta silti yläkerran lasten elämöinti kieltämättä laittaa hampaat nirskumaan ja verenpaine nousee kattoon.

    Kun kyse on jatkuvasta sisällä juoksemisesta, kiljumisesta, tavaroiden kolinasta niin ei sitä ole mukava kenenkään kuunnella. Tai lasten (alle kouluikäiset) iltaiset villiintymiset hiljaisuuden jälkeen. Eikä puhettakaan, että välittyisi tunnelma että vanhemmat asiaan reagoisivat. Itkut ja satunnaiset juoksut ovat tietenkin ymmärrettäviä.

    Kuitenkaan lapsellakaan ei ole oikeutta omalla toiminnallaan häiritä muita asujia kohtuuttomasti. Riehumis-, juoksu- ja kiljumisleikit eivät kuulu pitkäkestoisina sisätiloihin. Silloin mennään ulos.

    Missä menee rajan lasten oikeuksiin meluta? Mitä ovat normaalit elämisen äänet?

    • Libra sanoo:

      Minulla hieman samanlainen riesa seinänaapureista, pari alakouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen aiheuttavat melkoista meteliä ihan jatkuvasti, harvoin on hiljaista, sisätiloissa juostaan, hypitään jne. niin että meillä tömisee lattiat myös. Ymmärtäisin toki jos äänet loppuisivat viimeistään klo 22, ymmärtääkseni se on ihan inhimillinen toive naapurirauhalle. Mutta siinä kohtaa kun nämä lapsukaiset riehuivat vielä puolen yön jälkeen häiriten meidän nukkumista menin ystävällisesti huomauttamaan asiasta mikäli eivät tiedä äänten kuuluvan meille. Neuvoksi sain sopeutua normaalien elämiseen ääniin ja hankkia korvatulpat. Tai muuttamaan muualle. Minun mielipiteeni on että jos ei itse osaa elää niin ettei naapurien yörauha häiriinny kannattaisin tämän perheen itse muuttaa. Ja onko nyt normaalia että tuon ikäiset lapset puolilta öin ylipäätään vielä riehuvat hereillä?! Päiväsaikaan kuuluvista äänistä en tietenkään valita vaikka nekin hermoja raastaa. Myöskään näitä lapsia ei ulkona koskaan näy, kannattaisi laittaa ulos purkamaan energiaa päivällä niin illat voisivat olla rauhallisempia. Kyllä meilläkin usein lapsia käy täällä mutta ei sisällä harrasteta mitään juoksuleikkejä.

  • Eiymmärrä sanoo:

    Entisessä talossa valitettiin jopa siitä kun asunnossa käveltiin. Tai kehdattiin kulkea rappukäytävässä, että päästiin kotiin. Talossa pääsääntöisesti enemmän lapsia kuin aikuisia. Varsinkin pieniä lapsia. Nykyään enemmän tyhjiä asuntoja ja yleisessä tiedossa ettei taloon kannata varsinkaan lapsiperheiden muuttaa. On kumminkin ok aikuisten huutaa öisin rappukäytävässä ja kulkea kengät kopisten..

    Luulisi ihmisten tajuavan että kerrostalossa joutuu/saa sietää muidenkin ääniä. Jos ei siedä, voi itse muuttaa keskelle korpea tiettömän tien päähän, jotta lähin naapuri olisi mielellään useamman sadan kilometrin päässä. Voi sitten rauhassa häiriintyä mahdollisista luonnon äänistä.

    • Normimenoa sanoo:

      ”voi itse muuttaa keskelle korpea tiettömän tien päähän,”

      Tuosta kommentista joka tulee lähes jokaiseen melukeskusteluun melututkija Outi Ampuja kirjoittelikin Tiede lehdessä otsikolla ”Melu vie hengen ja hermot” jo aikaa sitten tähän tapaan:

      ”Melusta saa valittaa

      Outi Ampujan mukaan Suomeen on vuosikymmenten mittaan muodostunut ”melun sietoa edellyttävä kulttuuri”. Se tarkoittaa, että ”melusta valittamista katsotaan vähän vinoon ja paheksutaan”.
      Melunsietoon pakotetaan Ampujan mukaan kuudella argumentilla:

      – Kaupunkilaisten pitäisi muuttaa maalle,
      jos eivät kestä melua.

      – Meluntorjunta olisi kaiken hauskan kieltämistä.

      – Meluun tottuu.

      – Teknologia ratkaisee ongelmat.

      – Suomen meluongelma ei ole maailman
      mitassa mitään.

      – Meluntorjunta on liian kallista.

      Ampuja mukaan nämä argumentit ovat heikkoja. Ihmisten on saatava asua kaupungeissa, koska siellä ovat työpaikat. Meluun ei totu – ja jos tottuu, se voi olla pahaksi.”

      Melua on tutkittu paljon ja vastenmieliseksi koettu melu ympäristössä aiheuttaa mm. sydän ja verisuonitauteja, lihavuutta ja se jopa tappaa vuosittain yhtä paljon ihmisiä kuin passiivinen tupakointi. Se myös heikentää lasten oppimista jos asuu meluisalla alueella jne. Melulla on paljon negatiivisiä vaikutuksia jopa sellasiiin ihmisiin jotka olettavat että eivät melusta kärsi.

      Googletussuosituksena aiheesta tietoa hakeville kaksi sanaa: ”melu tappaa” Sieltä selviää myös mm. melututkijan mielipide siitä että nykyisin kouluihin mahdollisesti tarvittaisiin jo kuulosuojaimia niin oppilaille kuin opettajille. Melututkijan mielipide aiheesta on että melua ei pidä hyväksyä, vaan siitä pitääkin valittaa.

  • heippalappu sanoo:

    Ymmärsinkö oikein että kirjoittaja on saanut valituksia lasten metelöinnistä kolmessa eri talossa? Toki on mahdollista että naapureiksi on sattunut joka kerta yliherkkiä kyyliä, mutta kannattaa ainakin hetki viihdyttää itseään sillä toisella johtopäätöksellä.

  • hera sanoo:

    Oon saanubpqlautetta kaupungilla ladten vilkkaudesta, et ”kanbattais vähä paremmin vahtia!”. No onha se tapa tuokin esittää asiansa..

  • Anu sanoo:

    Yläkerran naapurin rouvat ( äiti ja tytär) eivät kestäneet meidän lapsia (3 ja 6v.) Meillä kuulemma pompitaan liikaa, juostaan jms. Kirjeessä ihmeteltiin emmekö koskaan ulkoile tai lue meidän lapsille. Kuitenkin olemme arkena poissa 8-16. Vkl kyllä kutsumme ystäviä kylään ja siitä eivät rouvat tykänneet. muutimme pois! Nyt heillä alakerrassa varmasti vieläkin hullumpi meno! 😆

  • Heidi sanoo:

    Miten tämä teksti oli kuin omasta kädestä tullut 😀

    Ymmärrän niin hyvin muita samassa tilanteessa olevia joten nostan hattua meille kaikkille jotka pitää meteliä koska sitä tänne maailmaan mahtuu!

  • Heidi sanoo:

    Kyllä! Hyvin pystyy samaistumaan. Saimme lappusen alakerrasta vanhalta pariskunnalta, heidän mielestään 3v pojan autoleikit tulisi kieltää ja keskittyä kirjoihin ja palapeleihin. Leikki on lapsen oikeus ja joskus siitä kuuluu ääntä. Turhaa meillä ei kiljuta/huudeta eli kyllä komennetaan, jos on liikaa mekkalaa. En kieltänyt lapsen autoleikkejä. Lapset on päivät hoidossa, ulkoillaa ja nukutaan eli illatkin pääsääntöisesti ollaan vain vähän kotosalla mekkaloimassa, hiljaisuuden aikaa nukutaan. Eläkeläismummo saa hommata korvatulpat!

  • nuppinen sanoo:

    kyllä sitä ääntä riittää. ja tulee varsinkin ravintolassa ikäviä katseita

  • Korvatulpat on keksitty sanoo:

    Kun talossa on kaksi lähes samanikäistä taaperoa ja kaksi esiteiniä ja yksi tositeini, niin tuntuu hyvältä vaihtoehdolta se ettei tää uusperhe pistä ihan heti hynttyitä kokonaan yhteen. Jos saa häädön toisesta asunnosta, voi siirtyä toiseen häiriköimään naapureiden rauhaa.

  • Sipuli sanoo:

    Onneksi naapurissa asuu tuttava, jolla on yksi lapsi enemmän kuin meillä, joten sieltä kuuluu enemmän ääntä meille (ja muihin naapureihin), kuin meiltä sinne. 😀

  • Väsynyt äiti sanoo:

    Tätä olen itsekin ihmetellyt, että miksi nykyään ei kestetä sitä että pikkuihmisistä lähtee ääntä, niin hyvässä kuin pahassa…
    Meillä naapuri oli soittanut poliisin paikalle kun illalla nukkumaan meno oli aivan käsittämättömän epäreilua erityisherkälle esiteinillemme ja piti huudattaa pikkusiskoakin. Kiva siinä sitten ihmetellä poliisin kanssa että niillä olisi parempaakin tekemistä kuin tulla naureskelemaan lasten kasvatuksen haasteille ja ääniherkille naapureille. Totesin että äänieristystä on vissiin lisättävä kun naapuria noin häiritsee… 😉

  • Blueberry sanoo:

    Jälleen kerran niin tutun kuuloista. Meillä nämä eläkeläiset tulevat parvekkeelle huutamaan lapsille ja lähes uhkauksia latelevat. Luuli kerran huutaja, että ei ole aikuisia paikalla. Meni hiljaiseksi kun näki minut ja häipyi liukkaasti asuntoonsa. Kyllä ihmettelen minäkin, miksi lasten ääntä ei enää kestetä?! Milloinkaan ei tunnu olevan hyvä, leikkivät terveestä pihalla tai naama kännykässä kiinni?!?!

  • Lol sanoo:

    Olen iloinen että seinänaapureillani ei ole lapsia ! Luojalle kiitos kun näitä kommentteja lukee , niin käy sääliksi niitä joilla on naapureinaan huutavia kakaroita, joita vanhemmat ei osaa komentaa. Voisi esimerkiksi sen lapsen patterin hakkaamisen estää ,en usko että se niin ylivoimaista on…

    • Hurraa vapaakasvatus sanoo:

      Ihanaa kun joku on tätäkin mieltä! Meidän yläkerrassa asuu perhe jossa vissiin lapsi pitää komentoa. Huutaa ja mellastaa sekä itkee aamut ja illat. Erityisherkkä tai ei mutta kyllä joku komento on vanhemmilla oltava.
      Itselläni on lapsi, jolle olen opettanut kuinka naapureita kunnioitetaan eli ei pidetä sitä huutomekkalaa vaan leikitään sisällä nätisti. Pihalle voi sitten mennä höyryämään ja liikkumaan.
      Vai hyväksyttekö vanhemmat huutoa aikuiselta siinä taloyhtiössä jossa asutte? Siinä ne lapset oppii kun heitä kasvatetaan kunnioittamaan toisia ja olemaan huutamatta.

    • Samaa mieltä sanoo:

      Siis juuri näin?! Lapsen leikit eivät ole syy häiritä naapureita. Pattereiden hakkaaminen on ehdottomasti liikaa tai jatkuva jyske kun painavia tavaroita kaatuu ja seinät ryskää.

      Rajansa kaikella siinä ymmärtämisessäkin. Vastuu asunnon metelistä on viimekädessä aina aikuisen, eikä sitä voi aina painaa villasella ”lapsi” -tekosyyllä.