Voi aamut on niin ihanii. Sitä herää kaikessa rauhassa valon sarastukseen ja kahvikoneen propinaan. Yeah right!

Huomaan ensimmäisenä, että olin nukahtanut hiushärveli päässäni sillä seurauksella, että niskani ei taivu mihinkään. Kello soi ja olen virkeä kuin kameli Saharan ylityksen jälkeen (ilman vettä). Lapsen huoneessa kajastaa valo, joten menen katsomaan, mikäs siellä viiraa. Minulle sanotaan ensimmäisenä, että älä ala huutaa, mutta ja se aloitus aina aamua kovasti piristää. Läksyt tekemättä, kappas vaan, mikä yllätys.

Kylppärissä tuijotan meikkejä. Onko tässä mitään järkeä? Ensin aamulla vedetään maski naamaan ja illalla pestään pois. En jaksa meikata. Teen ensin puuroa porukalle ja se on tietenkin virhe, koska lapset eivät tietenkään tänään halua syödä puuroa. Ei millään uhkauksella puuroa vaan leipää, jota ei ole. Kenen piti ostaa leipää, kele? Ei ainakaan minun kun en syö leipää.

Porukan parkuessa puurolautasilleen yritän etsiä vaatteita. Niitä ei löydy. Ne vaatteet, joita ajattelin, ovat lytyssä ja rytättynä viiden sentin kolossa. Upee juttu, silittämään. Haluan palvelusväkeä. Ilmaista palvelusväkeä siis. Silityksen lomassa setvin lasten tappelun siitä, kumpi on tärkeämpi lapsi. Minä haluan olla itse perheen tärkein lapsi ja mennä takaisin pinnasänkyyni. Vaan ei auta. Suihkuun. Kylppärissä on 4 henkeä neliön tilassa tappalemassa siitä, kuka tarvitsee sitä neliötä tänään eniten. Menen pois ja kompastun pulkkaan, joka on jätetty oviaukkoon. Tää on upeeta.

Ulkona on onneksi paljon lunta. Saan raapata, harjata, tuskailla ja laapia vaatteeni likaiseen autoon. Vien lapsen koulun ovelle kunnes huomataan, että luistimet jäivät. Haetaan luistimet. Ja sitten hanskat jäivät. Annan omani. Hikoan. Ihan turha käydä aamulla suihkussa.

Illalla kotona kuulen, ettei tänään ollut luistelua. Se tieto ei enää yllätä minua yhtään. Tällainen aamu päättyy vasta seuraavana aamuna, jos silloinkaan.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Vastaus henkilölle Antemi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Aamut, eihän niitä mitenkään vaihtaisi pois”

  • Antemi sanoo:

    Kiitos! 😀

  • Gailia sanoo:

    Niin tuttua. Mutta minäkin olen huono äiti ☺

  • Annabella sanoo:

    Et ole yksin ? juuri tällaisia aamuja on ja paljon. Paitsi täällä ei ole paljoa lunta mutta liikaa pakkasta ja astmaatikoilla omat pienet lisät kun naamat pitää peittää huivilla ja näkö menee ku silmälasit huuruuntuu. Pikku lisämauste mihin törmäät tai kompastut