Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Ero. Se on nyt väistämätön. Ihan sama oli vuoden aika mikä tahansa. Takana pitkä parisuhde. Ihana lapsi. Mutta kaikki on kulissia ja aidosti ja oikeasti asiat ovat täysin päin, noh, sitä itseään.

En enää edes muista mihin miehessäni ihastuin. Oliko vain niin kiire päästä suhteeseen? Mahdollisesti saada perhe? Tuntuu että nämä asiat kuuluvat esihistoriaan. Toisaalta muistan sen, kuinka mies vietti viikonloput autotallissa tai omissa harrastuksissaan. Hänellä vakituiset työvuorot. Minulla epäsäännölliset ja viikottain vaihtuvat työvuorot.

Kiirettä. Väsymystä. Kodin hoitoa. Olimme myös onnellisia. Reissasimme. Kävimme ulkona syömässä. Istuttiin iltaa kavereiden kanssa.

Missään vaiheessa seksielämä ei ollut tajunnan räjäyttävää ilotulitusta. Kuitenkin nautinnollista ja molempia tyydyttävää.

Jossain vaiheessa seksi väheni. Ja edelleen se väheni. Myös hellyys ja sen osoitukset vähenivät. En päässyt enää kainaloon, halauksiini ei vastattu. Mies torjui kerta toisensa jälkeen yritykseni harrastaa hänen kanssaan seksiä. Samoin haluni saada halaus ja suukko.

Kuva Jen Theodore.

Tällä hetkellä edellisestä kerrasta kun olemme mieheni kanssa rakastelleet on kulunut noin 8 vuotta. Itse olen ollut uskollinen miehelleni. Hän sanoo olleensa myös. Toisaalta uskon häntä. Toisaalta en.

En ole koskaan saanut vastausta miksi hän ei enää minua halunnut. Olen aloittanut lukemattomia keskusteluja meidän väleistä ja siitä kuinka tästä jatkamme eteenpäin.

Ensin mies ei vastannut edes kysymykseeni ”haluatko yhä edelleen jatkaa elämää yhdessä?” Myöhemmin hän vastasi ettei halua. Jälkikäteen mietin miksi en tuolloin tarttunut asiaan ja vaatinut miestä eroamaan tuolloin. Vuosien varrella miehen käytös on ollut ajoittain todella julmaa. Hän on myöntänyt että hänen on tehnyt mieli lyödä minua riidan yhteydessä. Hän on todella ikävästi kommentoinut ulkonäköäni.

Mies ei ole juurikaan tyytyväinen siihen mitä teen kotona. Olen saattanut ylityövapaapäivänä käyttää monen monta tuntia siivoamiseen ja kokkaamiseen. Kun mies on tullut töistä ja olen ehdottanut että lähdetään koko perhe kauppaan, on vastaukseksi tullut ”menkää te vain, minä voisin imuroida”. Hän ei edes huomaa, että koti on jo siivottu ja aamulla eteisessä olleet kenkävuoret ja hiekat ovat hävinneet. Mies ei siis huomaa enää mitä olemme päivän aikana kotona touhunneet.

Kuva Sven Brandsma.

Aloin muuttua näkymättömäksi. En uskaltanut enää sanoa miehelleni vastaan mitään. Mietin, että jos sanomiseni yltyy riidaksi ja tällä kertaa mies todellakin lyö minua. Elämässä ei ollut läheisyyttä. Minua arvosteltiin kaikilla elämän osa-alueilla mieheni toimesta. Aloin käpertyä itseeni. ”Et osaa edes ystävyyssuhteita ylläpitää. Eihän sulla ole edes ystäviä”. Minulla on ystäviä, mutta en halua kutsua heitä kotiimme. En halua esittää että kaikki on hyvin. ”Tekis mieli kysyä syn exiltä ootko aina ollu tuollanen. Sun syytä on kuitenkin sun aikasemmatkin erot” Minulla ei ole enää arvoa.

Haluan muuttua näkymättömäksi. Minä en ole hyvä missään. Minun syytäni kaikki. Olen ansainnut ettei minua kosketa, etten saa hellyyttä. En osaa tehdä mitään. Enkä kyllä siis taidakaan tehdä kotona niin paljon kuin ajattelen. Ehkäpä minun pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni.

Ei. Jossain vaiheessa tulin tienristeykseen. Haluanko elää koko loppuelämäni ilman seksiä? Haluanko elää ilman hellyyttä? Ilman että voin käpertyä rakkaani kainaloon? Tyydynkö siihen, ettei minulta kysytä miten päiväni on mennyt? Tyydynkö siihen, että olen haamu joka tekee kotona kotitöitä. Hoitaa lasten asiat. Sillä aikaa kun mies harrastaa.

Kävin tänä vuonna alkukeväästä pyörälenkillä. Pysähdyimme lasten kanssa rantaan ja he saivat leikkiä rantahietikolla. Näin miehen ja naisen. He olivat selkeästi tulleet molemmat omilla autoilla rantaan. He juttelivat, kihersivät, halailivat ja vaihtoivat pusuja ja suudelmia. Olin kateellinen. Minäkin haluan halauksen. Suudelman. Sitä että joku rutistaa minua lujaa. Haluan että sydämeni pamppailee kun toinen tulee lähelle.

Yksin aunringolaskussa

Kuva Sasha Freemind.

Tajuan etten muista mille toisen aikuisen iho tuntuu. En muista mille huulet tuntuvat huulia vasten. En muista mille tuntuu kun sydän pamppailee. Tajuan etten ole vuosiin halunnut että mieheni edes koskee minuun.. milloin viimeksi mieheni on nähnyt minut alasti? Milloin viimeksi olemme halanneet? Tajuan että jos mieheni koskettaisi minua, se tuntuisi minusta todella pahalta. En halua että hän koskee minuun enää ikinä. En halua että hän näkee minut alasti. En halua että hän enää ikinä satuttaa minua sanoillaan.

Minun pitää opettaa itselleni uudestaan, että olen ihan hyvä tyyppi. Ystäväni, ne joille olen voinut kertoa totuuden meidän elämästä ja arjesta, ovat tukeneet minua suunnattomasti. Ovat koettaneet auttaa minua näkemään oman arvoni. Omat hyvät puoleni. Itse en niitä enää näe.

Yhtäkkiä minulle tuli raja vastaan. En enää halua tällaista elämää. En halua elää loppuelämääni tällaisessa suhteessa. Sanon sen miehelleni. En aio elää loppuelämääni seksittömässä suhteessa. En näe suhteessamme enää mitään järkeä. Parempi erota ja pitää välit inhimillisinä ja lapsien etu ensimmäisenä. En halua opettaa kenellekään että tällainen parisuhde, arki, elämä on tervettä.

Mies haluaa yrittää vielä. On valmis parisuhdeterapiaan. Lupaan käydä hänen kanssaan terapiassa. Haluan käydä läpi asioita, josko hän sitten ymmärtäisi oman osuutensa ongelmiimme. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Hyvine ja huonoine puolineen. Mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä omaan elämään ja osaksi omaa arkea.

Olen tehnyt kirpputoreilta ja kaupoista kivoja löytöjä uuteen kotiini. Uuteen elämääni. Laitan löytöni piiloon ja odotan malttamattomana sitä päivää kun voin ne pakata laatikkoon. Odotan että saan laittaa me uudessa kodissani omille paikoilleen. Haluan tehdä elämästäni onnellisen. Haluan tehdä sen yksin, lasteni kanssa.”

Nimim. Unelma-Anelma

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 77 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mie Peruuta vastaus

77 vastausta artikkeliin “8 vuotta edellisestä seksikerrasta – taitaa olla aika erota”

  • Onnellisempi sanoo:

    Eroa!
    Itse elin hyvin samalta kuulostavassa suhteessa 14 vuotta, myöhemmin selvisi että mies oli pettänyt minua jatkuvasti.

    Olen iloinen että sain hänen kanssaan kaksi ihanaa lasta mutta oma elämä jäi elämättä, oli kamalaa riutua ilman lämpöä, läheisyyttä ja seksiä.

    Elämästä meni liian monta vuotta hukkaan, tai ei ehkä hukkaan, nyt tiedän minkälaista elämää en enää koskaan halua elää.

  • Huono isä vai puoliso.. sanoo:

    Helppo samaistua. Mitä tehdä jos muut asiat kunnossa, mutta parisuhteen liima, seksi täysin hakoteillä.? Tuolla on valtava merkitys hyvään oloon kaikilla tavoin, siihen miten sen puolison näkee, pienet kosketukset ja niiden vastaanottaminen.

  • Muuan nainen ! sanoo:

    Et ole yksin ! Ihan samat kokemukset. Viimeksi siitä kun yritettiin seksiä, on kulunut 12 vuotta. Silloinkin vain tuntui että riittää.

  • I feel you sanoo:

    7 vuotta sitten edellinen yritys sängyssä, joka sekään ei mennyt oikein maaliin. Eipä silti, en koe paljon menettäneeni. Puoliso ollut isosti sairas ja menetti kykynsä. Läheisyyttä ja lämmintä yhteyden tunnetta kaipaisin. Mutta kommunikaatiokyvytön on suhteemme ja varmasti myös oma vika. Olen hyvä taloudenhoitaja, asumme kämppiksinä. Periaatteen ihmisenä jättäminen tuntuu vaikealta, kun puolisolla ollut niin paljon vastoinkäymisiä. Ja toisaalta täysin yksin jääminen pelottaa. Toisaalta kaipaan yksinoloa. Saa nähdä tuleeko mitta täyteen vai tälläkö mennään. Väärä valinta tuli tehtyä yli 20v sitten.

    • Kuurankukka sanoo:

      Tämä oli kuin omalta näppikseltäni. Sillä erotuksella, että olen alkanut kallistua sille kannalle, että yksinjääminen houkuttaa enemmän kuin pelottaa. Olen alkanut viimein ilmaista ajatuksiani ja tunteitani miehelle, mutta tuntuu, että ei tule ymmärrystä. Sairastuminen ja muut vaikeudet tuovat tähän todellakin omat haasteensa, ja tuntuu välillä, että ei ole oikein lähteä. Vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä on loppu.

  • Piivi sanoo:

    Oi ei, ei ole pakko olla taloudenhoitajana ja yleiskoneena, niitä saa rahalla mutta omaa elämää ei niinkään.

  • IsiMies sanoo:

    Surullisen kuuloinen tarina. Aihepiiri sama omalla kohdallani, muttei noin jyrkkä – ja niin, se että olen mies.

    Itseäni harmittaa, tai on harmittanut jo vuosia, samankaltainen tilanne. Olen mies, jolla on melko voimakkaat tarpeet niin läheisyydelle kuin seksuaalisuudelle – ei mitään erikoisen hävytöntä saati kimppoja, ihan ns. normaalia parisuhde-elämää.

    Samalla olen mies, kuka haluaa osallistua kotitöihin, lasten elämään, olla osana vaimon elämää ja hyvinvointia. Mutta. Vaimo ei juuri kaipaa läheisyyttä – eikä sitä myöskään minulle halua tai osaa siinä määrin antaa mitä tarvitsisin. Raastaa sielua ja itseluottamusta ihan älyttömästi, kun vuosikaudet olet sitkuttanut omat tarpeet lytäten, perhearvot edelle laittaen.

    En ole ylipainoinen (pieni dadbod kylläkin), ok näköinen, luuhaan enimmän aikani perheen ja lasten keskuudessa, vuodet olen turvannut myös talouden ja mahdollistanut monenmoisia asioita – omista haaveistani tinkien. Olen oppinut puhumaan tunteistani, olen oppinut kuuntelemaan puolisoani. Laitan AINA perheen ja vaimon itseni edelle. Itse rikkonaisesta lapsuudesta tulleena näen perhearvot todella tärkeinä ja kunnioitettavia asioina. Autotallissa ja vastaavissa en oikeastaan luuhaa – paitsi pääasiassa lasten kanssa yhdessä jotain askarrellen.

    Haluaisin olla parisuhteessa, missä molemmat osapuolet tukisivat toisiaan, kasvaisivat yhdessä ja toisivat esiin toisistaan ne parhaimmat puolet. Haluaisin tarjota kumppanilleni läheisyyttä, huomiota, arvostusta, hellyyttä, seksuaalisuutta – ja vastaavasti haluaisin myös näitä itse kokea.

    Koen, ehkä hieman itsekkäästi, olevani monesta vinkkelissä tarkasteltuna varsin kelpo mies, mutta tässä parisuhteessa koen olevani maksimissaan välttävä, joskin silti arvostetuksi oloni koen. Itse vain en en saa niitä minulle tärkeitä asioita irti, mitä tarvitsisin.

    Pitkään on oltu solmussa terapioista huolimatta – ainoa konkreettinen vaihtoehto tuntuu olevan minun tarpeiden ”muuttaminen” – vaan eipä ole helposti tehty se. 😔

    Zemppiä kaikille vastaavien kanssa painiville, koitan löytää vielä takaisin tähän keskusteluun kommentteja lukemaan 😉

  • Tuisku sanoo:

    Hyvä äitihän se sellainen on joka tajuaa, että on tärkeää ymmärtää oman hyvinvoinnin tärkeys. Se heijastuu myös lapsiin. He aistivat äidin tunnetiloja ja lukevat hänen kehom kieltä. Toivon , että eto onnistui suht sovussa.

  • Kalle sanoo:

    Malliesimerkki ristiriitaisen ja välttelevän kiintymyssuhdemallin parisuhteesta, sekä siitä kuinka toinen (tai kumpikaan) osapuoli ei näe omaa osuutaan asioissa.

  • Väsynyt ukkeli sanoo:

    Myöhään valvovat teinit. Työt. Kotityöt. Liikuntaa 10h viikossa. Klo 6 herätys, klo 22 meinaan nukahtaa seisaalteni. Orastava keski-ikä ja laskevat testot.

  • Janka sanoo:

    Tunnistin oman tarinani. Ja lähdin omaan elämään vuosi sitten. Paras päätökseni ikinä. Olisi pitänyt lähteä jo 10vuotta aiemmin, mutta valehtelin itselleni että osaan vielä korjata kaiken. Itse asiassa mussa ei ollut mikään väärin.
    Uusi rakkauteni on kestänyt jo kolmatta vuotta. Exän kanssa suhde oli lopuksi avoin. Hän kieltäytyi kaikesta läheisyydestä kymmenisen vuotta koska ”ei kiinnosta”.
    Uuden kumppanin oletin olevan itselleni ”laastari” ja tankkasin kosketusta ja hellyyttä ja seksi oli aluksi upeaa ja sitä oli paljon. Suhde kasvoi rakastavaksi ja syväksi, kosketellaan paljon ja ollaan sylikkäin, kuunnellaan ja huomioidaan ja arvostetaan toisiamme. Se tuntuu uudelta ja hämmentävän hyvältä. Seksi on nykyään taivaallista: hellää, hidasta, rajua, hikistä, nopeaa, kinkyäkin. Ja sitä on paljon. Tämän suhteen aikana on vuodessa ollut enemmän seksiä kuin koko edellisenä 50v elämässäni.
    Neuvoni on: jos suhde on arvokas ja vähän rikki, korjaa se, jos toinen sinun kanssasi sen haluaa korjata. Jos suhde on kulunut, pilaantunut, ruma ja käyttökelvoton, mieti miksi haluaisit käyttää siihen elämääsi. Sulla on vain tämä elämä. Arvosta itseäsi ja luo itsellesi tilanne, jossa sun on hyvä olla. Tai ei ainakaan huono.

  • Kyllikki ja Antero sanoo:

    Syitä voi olla sysissä ja sepissä. Aina voi toisen syyksi laittaa kaiken. Onko itselle tullut parikymmentä kiloa läskiä lisää, sekin vaikuttaa,ettei läheisyys maita. Tällainen parisuhteessa 62 vuotta oleva on onnekas. Me pussaillaan ja taputellaan päivittäin ja nukutaan kietoutuneena toisiimme 120 senttiä leveässä sängyssä. Näin 80- vuotiaina ei seksiä haluta harrastaa,kun paikat ei enään oikein kestä, mutta muistamme,että kello soi puolituntia ennen nousua aamulla syystä ja sitten heti kun tultiin töistä,ennenkuin haettiin lapset hoidosta ja tietty nukkumaan käydessä. ELÄMÄ ON :):)

  • Erosta 4v sanoo:

    Minä elin noin pitkään, aivan liian pitkään kunnes erosin. Seksin puute oli minun päätös, koska arvostusta en saanut en niin mistään enkä läheisyyttä.
    Oman kokemukseni kautta sanoisin, että harvoinpa toinen muuttuu, ja sinä et häntä voi muuttaa, itseäsi vain.
    Kun olet kerännyt rohkeuden erota, tee se. Voitte vaikka sen jälkeen päätyä yhteen taas jos se on tarkoitus, mutta tee se muutos jonka haluat tehdä.

  • Lentsu sanoo:

    Tämä kuulostaa ihan minun elämältäni sillä erotuksella että olen itse yrittäjä ja mies odottaa selkäleikkaukseen menoa. Nuo kommentit ulkonäöstä ym ovat aivan kuin mieheni suusta. Ne kertovat hänen huonosta itsetunnostaan, ei minun. 28 vuotta kun niitä on kuunnellut menevät ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eroa olen harkinnut monta kertaa..nyt kun 3 lssta ovat aikuisia ero ajatus on alkanut pyöriä mielessä viikottain. En halua viettää loppu elämää tällaisessa suhteessa.

  • Mies51 sanoo:

    Niin, itselläni on viimeisesti seksistä aikaa toistakymmentä vuotta. Niin pitkään, etten enää ole laskenut. Vaimo ei vaan ole halunnut. Suhteemme on muuttunut käytännössä kämppiksiksi, mutta en viitsi lähteä etsimään uutta seksisuhdetta, koska en enää tässä 51 vuoden iässä vaan jaksa.

    Lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo kauan sitten. Yhdistävinä tekijöinä meillä vaimon kanssa on lemmikit ja talo. Ero tuntuisi mahdottomalta, koska todennäköisesti jouduttaisiin myymään talo pois. En siis ole vihjaissutkaan asiasta.

    • Tm sanoo:

      En tiedä kaikkea mitä teidän tilanteeseen kuuluu, voin vaan vastata omasta näkökulmasta. Itse olen 43v ja tapasin reilu vuosi sitten erittäin huonon suhteen aikana nykyisen mieheni. Mies oli 57v. En voi kun olla ääriä myöten onnellinen niin läheisyydestä kuin seksistä. Toki tässä kaikki muutkin asiat loksahtaa paikalleen, saman henkisyys tms. Elämästä pitää nauttia!

  • Samaistuja sanoo:

    Voisi olla minun elämääni, en ole vielä valmis eroon, onnea sinulle

    • Mummu sanoo:

      Ihan tuttua. En varmaan koskaan ole valmks eroon. Koska rakastan kotiani.

      • Yhdessä mutta silti yksin sanoo:

        Täällä myös. Kesällä tulee 25v täyteen ja seksiä oli ensimmäiset 12v.
        Rakastan taloa rakastan tätä paikkaa missä talo on.
        En ole valmis muuttamaan täältä pois

  • Saman kokenut sanoo:

    Näinhän se on jos sexi puuttuu ni sitä hakee sit muualta.

  • Kyllästynyt sanoo:

    Kuulostaa todella tutulta, vaikka suhdetta on ehtinyt olla takana vain vuosi. Samantien kun saman katon alle muutti, miehen käytös muuttui tuollaiseksi. Mollaa, haukkuu, vähättelee, ei halauksia, ei suudelmia, ei seksiä. Ei kunnioitusta ei arvostusta vaikka tekisin mitä hänen eteen tai puolesta. Aikaisemmin seksiä pari kertaa viikossa, eikä se mitään huonoa ollut. Nyt edellisestä kerrasta on jo viisi kuukautta. Tässä onkin jo ero menossa, onneksi. Kun kysyn miksi, ei vastaa. Ei halua puhua mistään asioista. Ei mitään vastauksia siihen että minne kaikki hyvä yhtäkkiä katosi.

  • Lafraid sanoo:

    Aika hurjaa, etten sanoisi.

    Minulle tuntuisi hyvin pitkältä ajalta olla ilman seksiä yhtä kuukautta. Olen monisuhteinen ja ehkä jo osittain sen takia on minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi on pakko olla suhteessa, joka on vain kulissi. Jos on seksitön suhde, niin miksi sitä seksiä ei sitten voisi harrastaa jonkun muun kanssa? Mielestäni vaatimus uskollisuuteen on sellaisessa tilanteessa aika älytön. Toki lapsen syntymän jälkeen voi olla vaihe, jolloin seksi ei vaan maistu.

  • Kevätaurinko sanoo:

    Hirveän surullisia elämiä kanssasisarillani täällä. Miten ihmeessä tuollaisesta on vaikea päästää irti ja lähteä. Onko se uusi elämä niin pelottavaa, että tyytyy tuollaiseen suhteeseen ja elämään. Täytyy tunnustaa, että olen järkyttynyt tällaisesta kyvyttömyydestä lähteä. Nostaisin kytkintä monen teidän kohdalla ja alkaisin elää omannäköistä elämää! Toivon teille kaikille kärsiville sisarille rohkeutta ja voimaa uskoa itseenne ja pistää piste tuollaiselle kohtelulle. Olen huomannut, että mies ei halua erota useinkaan niin kauan kun hän tajuaa hyötyvänsä naisesta jotenkin. Se voi olla taloudellinen hyöty, kokkaus- ja siivoushyöty tai jotain muuta, mutta jos se voittaa sen, että ne asiat pitäisi jatkossa tehdä itse, mies jumittuu suhteeseen eikä lähde. Miksi lähteä kun palvelu sentään pelaa. Ei tietenkään päde kaikkiin miehiin, mutta valitettavan moneen. Nössöä touhua!

  • Vilosohvi sanoo:

    Muistakaa, että tässä on vain toisen osapuolen kertomus. Totuus voi olla erilainen.

    • Erosta 4v sanoo:

      Omat päätökset pitää saada tehdä kun niitten aika on. Meillä on vain yksi elämä!
      Ei kannata syyllistää ketään!

    • P sanoo:

      Tämä on yämän ihmisen tunne, se mitä hän tuntee. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, ei se toinen tarina tunteita muuta.

      Lähde ja etsi onnesi. Älä opeta lapsille huonon suhteen mallia. Arvosta itseäsi ja lähde. Et tule katumaan ❤️. Asiat järjestyy ja elämä kantaa.

    • Nimetön sanoo:

      Näin asia on. On vain toisen osapuolen näkemys.
      Ei saisi olla liian tuomitseva ennen kuin tiedetään faktat.
      Onko kirjoittaja jättänyt jotain olennaista kertomatta.
      Tämä tulee mieleen, joka avaisi ehkä mistä on kyse. Onko kyseessä miehen fyysinen vaiva vai henkinen, jossa ei vain halua seksiä
      Kun seksi ei suju on yleensä tunnetasokin ihan hukassa.

      Jos taas mies tykkää seksistä ja turvaa sooloseksiin, netti pornoon.
      Silloin asia on vakava naisen näkövinkkelistä. Miksi mies ei HÄNTÄ halua.

      Joka tapauksessa jos tarpeita on, on ne voitava purkaa kummankin. Ongelma on aito ja ikävää luettavaa.
      Terapia on hyvä alku ja sinne pitää mennä.
      Tunneköyhässä liitossa on hirveää olla.
      .
      Itse olen 62v mies. Puoliso lasteni äiti on 57v.
      Seksiä 2- 3 kertaa viikko edelleen, jompi kumpi kysyy haluatko tänään. Sokkotreffeillä tavattiin 37 v sitten. Seksi käsintyydytystä, koska puolisollani on paha vatsatyrä. Kohtu poistettu 2v sitten. Menopaussi, levottomat jalat.
      Itsellä eturauhasen liikakasvua. Erittäin stressaava yrittäjän työ rakennusalalla.
      Puoliso mukana yrityksessä osittain.
      Varastamme aikaa: lähdemme 1vkon minimi lomalle kesällä aina.
      Talvella 1vko etelään.
      Välitämme toisistamme, vaikeuksien kautta voittoon.

      En itse voisi elää ilman seksiä, se on erittäin tärkeää, ja myös vaimolleni.

      Ei meillä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta pitkän liiton salaisuus: toisen tarpeet pitää huomioida ja ”pitää antaa jotta voi saada” en tarkoita vain seksiä vaan kaikkea yleensä.
      Toista pitää arvostaa!!
      Perusynti on tämä; ihmiset eivät puhu, eivätkä pussaa.
      Koskettelua, toisen huomioimista ei ole, ollaan hiljaa ja murjotetaan.
      Surullista.

      Terveisin mies 62v