Unettomia öitä, uhmaa ja raivareita, vastuuta ja velvollisuuksia. Kuka väitti vanhemmuuden olevan helppoa? No ei varmaan kukaan täysissä järjissään oleva. Tässä kahdeksan muistisääntöä, jotka auttavat  selviämään pahimmista epätoivon hetkistä. 

1. Muista, että vaiheet ovat vain vaiheita. Vaikka saattaakin tuntua lohduttomalta seistä karkkihyllyn edessä kirkuvan uhmiksen kanssa miljoonatta kertaa, tämäkin vaihe tulee menemään ohi. Ihminen kasvaa ja kehittyy, harva aikuinen enää itkee karkkihyllyllä. (Itse itken lähinnä vaa’alla sen jälkeen kun karkit on syöty.)

2. Älä trivialisoi lapsen tunteita. Muistatko kun olit lapsena vihainen, surullinen tai pettynyt? Otettiinko sinut vakavasti, vai sortuivatko aikuiset pelkkään päähän taputteluun ja naureskeluun sille miten suloinen olet kiukkuisena? Lapsen tunteet ovat yhtä oikeita kuin aikuisten, vaikka itkupotkuraivareiden syyt voivatkin tuntua vanhemmista vähäpätöisiltä (”Niin, rakkaani, sinä kastuit. Suihkussa käy joskus niin”).

3. Kuuntele, kuuntele, kuuntele. Kuuntele lapsen itse keksimiä höpsöjä lauluja ja kertomuksia, kuuntele hänen huoliaan. Vastaa kysymyksiin parhaasi mukaan (”Äiti, missä bussit nukkuvat?”). Anna aikaa, anna huomiota.

4. Tiedosta esimerkin voima. Ei sitä ipanaa saa vakuuttumaan pyöräilykypärän tarpeellisuudesta jos et itse sellaista käytä.

5. Älä säännöstele rakkauttasi. En tunne ketään joka olisi traumatisoitunut lapsena liiallisista hellyydenosoituksista. Sen sijaan tiedän useamman, joka on kärsinyt niiden puutteesta.

6. Perustele kantasi. ”Siksi kun minä sanon niin” ei kelpaa – perustele lapselle kunnolla miksi tiettyä sääntöä täytyy noudattaa. Jos se vaikka joskus sitten tottelisikin.

7. Lopeta vertailu. Tuttavan puolitoistavuotias puhuu kuin papupata ja on kuulemma oppinut äsken laskemaan päiväkodissa yhdeksään. Omani osaa sanoa ”kukkuu”, ”kakka” ja ”moi”. Stressaannunko? Enpä taida. Kukin kehittyy omaan tahtiinsa ja alemmuuskompleksit johtavat harvoin mihinkään.

8. Älä turhaan syyllisty. Mikäli kaikki menee hyvistä aikomuksista huolimatta päin honkia ja paskamutsifiilis kolkuttelee takaraivossa, älä anna sille valtaa. Jokainen ärähtää lapsille joskus, jokaisella on huonoja päiviä. Ihan jokainen ei ehkä pahemman sortin uhmakohtauksen jälkeen revi raivoissaan rullallista vessapaperia pieneksi silpuksi ja sulkeudu saunaan itkemään – kröhöm – mutta mikäli sinulle käy niin, niin tiedätpähän ainakin ettet ole ainoa.

Terveisin Sinkkuäiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle mamma marakatti Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “8 muistisääntöä pienten lasten vanhemmille”

  • mamma marakatti sanoo:

    kannattaa myös muistaa, että vaikka tässä nyt puhutaan joistain vaiheista, ”lapset” piinaavat vanhempiaan vielä aikuisenakin kaikesta minkä teit väärin tai jätit tekemättä väärin…kaikesta voi saada aikaan jonkinlaisen trauman, millä sitten voi mukavasti syyllistää äitiään vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen…niin että voimia!