Jossain perheessä voisi käydä näin.

Äiti kertoo.

” Taas alkaa olla mitta täysi lapsia. Niitä omia kullanmuruja, jotka olen työllä ja tuskalla tunkenut ja puhkunut lörpästä alapäästäni maailmaan. Niitä, joille annan kaikkeni ja vähän sen ylikin. Niitä, joita yhtenä hetkenä rakastan enemmän kuin itse elämää. Niitä, joita toisena hetkenä olisin valmis työntämään helvetin kuumaan kuiluun kärventymään.

Äiti on tänään väsynyt. Hän halajaa omaa aikaa. Pinnaa kiristää jo valmiiksi, koska päivällä tuli syötyä puoli suklaalevyä, vaikka tässä nyt muka laihdutetaan niin perkeleesti joulukiloja pois. Äidillä oli töissä kiire, asiat eivät edenneet kuten suunniteltua ja muutenkin ottaa päähän (saatanan sohjo kasteli sukatkin, nih!). Kotiin tullessa ei suinkaan odottanut ulkoilutettu koira, vastaleivotut sämpylät, siivotut huoneet, puhdas eteinen, täysi jääkaappi ja tyhjä pesukoppa. Päinvastoin. Sohvalla makasi kolme finninaamaista, väsynyttä ja selkärangatonta teiniä, joiden mielestä äidin valmiiksi jääkaappiin tekemä nakkikeitto oli paskan makuista eikä jääkaapissa ollut ”mitään hyvää”.

Kilarit. Ne tulivat heti ja saivat sellaiset mittasuhteet, että heikompaa voisi hirvittää. Ilmassa lenteli sellaisia rakentavia (ja tosia, tottakai) väittämiä kuten

–       kukaan muu kuin minä ei tässä perheessä tee koskaan yhtään mitään

–       miettikää nyt herran tähden niitä Afrikan lapsia, joilla ei ole lainkaan ruokaa

–       en tunne ketään muuta yhtään näin laiskaa lasta kuin te olette

–       hävettää olla teidän äitinne

–       tästä lähtien ette asu enää hotellissa

–       te olette kiittämättömiä kakaroita

–       niin kauan kuin asutte tämän katon alla, teette juuri niin kuin minä sanon

–       minä ja isä raadetaan töissä päivät ja yöt (nooh, ehkä ”ihan vähän” liioiteltua) ja tämän kaiken paskan saa siitä palkinnoksi

–       te ette koskaan pärjää omillanne jos olette noin saamattomia

–       silloin kun äiti oli nuori niin tällainen ei tullut kysymykseenkään

 

Ai että mitä kliseitä. Vuoden äitipalkinnon tunsin lipuvan sormieni lävitse samaa tahtia kuin lauseet pulppusivat suusta.

Mutta joskus äidin huutopotkuraivaritkin saattavat auttaa. Ei meillä tuoreita sämpylöitä saatu aikaiseksi, mutta koti näyttää taas kodilta, koira on ulkoilutettu ja nakkikeittoa on syöty (vihannekset napsittu pois). Teinit ovat taas hetken hieman nöyrempiä ja kiitollisempia. ”

Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle äiree Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Teinit ovat ******stä”

  • Antemi sanoo:

    Ihania ootte! Onneksi eksyin tänne, koska enpä ole hetkeen päässyt nauramaan näille ilmeisesti niin tavallisille asioille, mitä teinien kanssa vastaan tulee. 😀 Kaikki kuulostaa niin tutulta; palautetta tulee, vaikket pyydäkään ja se ihana rakas äidin kultamussu on yhtäkkiä sitä mieltä, että äiti pitäis laittaa just nyt vaihtoon. Mitään et tee enää oikein ja pahinta on, ettet ylipäätään tee mitään, mikä veisi tuota uhoilevaa nuorta miestä elämässään eteen päin, koska et ymmärrä elämästä mitään.

    Kiitos vertaistuesta, huumorilla eteenpäin! 🙂

  • 4Xmutsi sanoo:

    Meillä neljä lasta, joista kaksi ihan täysveristä teiniä, yks pre-teini ja yksi vielä ihan vaan lapsi. Just tollaistahan se arki on 🙂

    Tästä on tosin siivottu kaikki ne ruokottumuudet, mitä teinit suustaan päästävät. Tai ainakin meillä päästävät. Ja etenkin vanhemmilleen. Mutta ei tuolle ihan vaan lapselle. Eikä ikinä koiralle. Koiraa teinit hoitavat meillä aina ja usein se on ainut joka pahimmassa v…ttumis-kohtauksessa saa huoneeseen tulla. Samoin lasta jeesataan kyllä, läksyissä ja muutenkin ja kaikessa. Viedään jopa pulkkamäkeen.

    Mutta annas olla jos äiti pyytää tyhjentämään tiskarin. Se on eri juttu. Odotan sitä päivää, kun nuo teinit tajuavat että unelmien vaihto-oppilasvuosi on juurikiin kiinni tästä natsista, joka vaatii toimittamaan likavaatteet pyykkikoriin. Ehkä se valaistu tulee jossain vaiheessa. Sitä odotellessa täytyy vaan olla kiitollinen että niillä teineillä on kuitenkin sydän paikallaan.

  • Kyttääjä sanoo:

    Tutulta kuullostaa. Meillä ei ole kuin yksi poika, mutta ajatuskin, että niitä olisi enemmän puistattaa juuri nyt. Kilahdan harvase päivä vaikka en edes työssä käy. Kerään toisten jälkiä aina aamuisin, petaan sängyt, tiskaan, kerään pesuun menevät vaatteet,laitan pesukoneeseen, ripustan, silitän, manglaan, siivoan, laitan takkaan tulet, muistutan teiniä lääkäriin menosta, vastaan teinin viesteihin ”ne ei vieläkään oo kutsunut mua sisään…” ja ”mitä mä teen”, teen lumityöt jne. Joskus kerkeen kattoon edellisen illan nauhotetun ohjelmani tai ottaan kupin kavia ja pari voileipää. Sitten miettimään mitä ruoaksi illalla, onko jääkaapissa kaikki tarvittava jos ei niin kauppaan. Käyn Wilmassa, taas on myöhästytty tunnilta, selvittämätön poissaolo, opettaja vaatii selvitystä… voihan XXX!!!.
    Teini tulee kotiin ja ottaa välipalaa. Kysyn miksi myöhästymisiä taas Wilmassa? Tää on yhtä kyttäämistä, mää kyllä häivyn täältä heti kun täytän 18, huutaa teini raivoissaan ja heittää vielä päälle ”hanki oma elämä”. ”Mitä sääkin täällä kotona oikein teet päivisin kun on aikaa kyttäillä mun tekemisiä niin tarkkaan”. No mitäpä minä…

  • murkunmamma sanoo:

    Aika hyvinhän sulla sitte asiat jos ne noin helposti tokenee. Meillä 12 v Adhd (diagnoisoidusti ja onnex lääkkeet)esimurkku toteaa yleensä tuohon että ” sun velvollisuus on siivota ja laittaa mulle ruokaa. Mä ilmoitan lastensuojelulle (tästäkin).

  • Topukka sanoo:

    Joo, olen joskus takapenkkitappelujen heiluttaessa autoa sanonut varhaisteineille. ”Ajatelkaa, me ollaan iskän kanssa joskus haluttu teidät”.

  • äiree sanoo:

    Kilarit on ihmisyyden merkki. Mä oon huutanu kakaroilleni kaikki maailman rumat sanat ja toivonu, että niitä ei olisi olemaskaan ja siltikin niistä on kasvanu kunnon kansalaisia ja vieläpä järkevämpiä kuin vanhempansa. 🙂

  • Reppana sanoo:

    Kyllä se kaikki menee kiertoon 😉 Meillä ex-teini 19v. muutti asumaan yhteen ( opiskelujen vuoksi ) siskonsa 16v. kanssa. Arvatkaa kuka on jo muutamaan kertaan todennut, että ”äiti nyt mä niin tiedän miltä susta tuntui”. Johon minä voin sanoa vain: ”ole hyvä ja nauti ;)”