Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.

”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.

Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!

Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.

Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”

Nimim. Se köyhä äiti

Burnout olikin mahdollisuus

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 110 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Tyytyväinen mummo Peruuta vastaus

110 vastausta artikkeliin “4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa””

  • Hyi mitä kakaroita sanoo:

    Oikeesti oksettavaa miten joku lapsi voi sanoa mitään tollasta et en tuu ikinä huolimaan mitään halpaa jne.. ei tollaset lapset kuulu mihinkään! Oksettavia paskoja joita kukaan ei koskaan rakasta!

  • Kettu sanoo:

    Asumme myös hyvätuloisella alueella, enkä ole kuullut, että lapset arvostelisivat tällaisia asioita ainakaan vielä päiväkodissa tai ekaluokalla. Synttärit kukin järjestää miten haluaa (tarjoilut voi olla isoa tai ihan perusjuttuja) ja lapsille kaikki yhtä arvokasta kun pääsee kavereita tapaamaan. Olen taipuvainen yhtymään ajatukseen, että tällainen arvottaminen kytkeytyy enemmän huonoon sosioekonomiseen taustaan, jolloin halutaan tehdä jakoa itsen ja ”köyhyyden” välillä. Surullista kyllä ja olisi hyvä opettaa koulussakin enemmän kierrätyksen hyviä puolia ja koko kestämättömän materialismin varjopuolia

  • Kylä kasvattaa sanoo:

    Jos vastaavia kommentteja kuulisin, niin kyllä olisin keskustellut lapsen kanssa lisää. En kyllä lastenvaatteita osta muualta kuin alesta/tarjouksesta ja kirppikseltä. Toki 1. luokkalainen on muutaman kerran valittanut, miksi aina pitää ostaa kirppikseltä. Olen kuitenkin kertonut, että tuote on kuin uusi ja rahoja voi säästää, kun ei osta kaikkea uutena eikä maapallokaan tykkää. Rahalle saa enemmän vastinetta tai voi säästää muuhun. Kyllä tykkään ostaa omaa silmää miellyttäviä kauneita merkkivaatteitakin, tosin erittäin edullisesti kirppislöytöinä! Olen onneksi siinä kuplassa, että hullu maksaa uudesta lapsenvaatteesta. Tokin kun lapsi on jo koululainen, niim voin alesta ostella myös enemmän kun kirppismetsästelyyn ei ole aikaa. Toisten kunnioitusta olisi hyvä opettaa ja rohkeasti ottaa myös huono käytös puheeksi vanhempien kanssa. Kaikki lapset kun välillä mokailee (kuten aikuisetkin), mutta toivoisin itse ainakin, että kuulisin, mitä lapseni on tehnyt. Aina syy ei ole edes vanhemmissa, vaan lapset saavat niin paljon vaikutteita kavereilta ja somesta, pienestä pitäen. Vaikka ei omaa puhelinta vielä olisikaan.

  • Arvoasia sanoo:

    Olen kuullut tästä ongelmasta tutun lasten entisessä tarhassa Suomessa. Itse en ole kokenut vastaavaa, vaikka lapseni (ulkomailla suurkaupungissa) tarhassa on osaksi erittäin hyvätuloisten perheiden lapsia. Vanhemmista/kotoa veikkaan näiden asenteiden pikkulapilla lähtevän. Itse en ole juppi, ja ihan egologisista syistä suosin kirpparia, vaikken tee siitäkään mitään pakkomiellettä. Keskusteluja vaatteiden hinnasta ja merkeistä käydään meillä toivottavasti vasta vuosien päästä.

  • Anne sanoo:

    Hienosti on aina kelvannut nuorimmaiselle hyvät käytetyt vaatteet, ostetaan uusiakin ja ajatuksella, niitä mitä käytetään ja ekologisesti. Viimeksi isosisko 33-wee, antoi 11-wee pikkusiskolleen ison kassin S-kokoisia vaatteita, ja ne on ne parhaimmat vaatteet 🤩

  • KoSiru sanoo:

    Minun tyttäreni nyt 31v, joutui toisella luokalla Pokemon paidan vuoksi kiusatuksi. Ei ole uusi ilmiö sekään.

  • Minä vaan sanoo:

    Mutta jos pystyy ostamaan lapselle merkkituotteita, niin miksi en ostaisi. En osta kirppareilta, koska voin ostaa uutena. En osta itsellenikään käytettyjä vaatteita.

    • Jompiskumpis sanoo:

      😅😅 koska maailma on täyttymässä roskasta. Ostan mielellään kierrätettyä jos mahdollista vaikkei se aina sen edullisempaa olekaan. Meillä ei kyllä ole ollut tuollaista kilpavarustelua lasten päiväkodissa. Luulisin, että suurimmalla osalla alueen vanhemmista on aika hyvä taloudellinen tilanne ja lapsilla laadukkaita vaatteita mutta näkyviä merkkejä kyllä vältellään…

    • Quiet luxury sanoo:

      Minä pystyn ostamaan lapselleni merkkituotteita mutta olen aina ajatellut että miksi ostaisin? En halua opettaa lasta kokemaan omaa arvoaan sen kautta onko päällä jotain kallista, enkä myöskään halua maksaa ekstraa siitä että paidassa lukee joku tietty merkki, minusta siinä en ole mitään järkeä. Merkkituotteina ostan kyllä laadukkaat kengät ja ulkovaatteet mutta niille on perusteena se, että ne on oikeasti havaittu paremmiksi.

    • Mummo 55 sanoo:

      Osaatko olla onnellinen tuosta ja mietitkö koskaan mitä käy jos varallisuutesi yhtäkkiä katoaa tavalla tai toisella? Mietitkö koskaan ruokakauppaan mennessäsi mitä sinulla on varaa käyttää ostoksiin ja kuinka monta päivää niillä on elettävä itse sekä lapset joilla on nälkä?
      Kannattaisi opetella ajattelemaan että itsekkyytesi vähenisi. Olet ihan tavallinen kuolevainen ihminen niinkuin me muutkin. 🤔

      • Minä vaan sanoo:

        Miksi pitäisi miettiä, että mitä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua?? Mitä se vaikuttaa tähän hetkeen?
        Pitäisikö koko ajan elää köyhästi, ihan vaan sen takia, että.. Siis miksi?
        Kateus paistaa kovasti läpi.

        • Oma navan ulkopuolellakin on elämää. sanoo:

          En halua, että toiset lapset lasteni ympärillä tuntevat oloaan huonommaksi. Minulle on tärkeää, että lapsi ymmärtää kuinka etuoikeutettu hän on, ja kuinka rahan voi suunnata arvojen mukaisiin kohteisiin oman egon pönkittämisen sijaan. Mielestäni logot, helposti tunnistettavat merkkilaukut ja -kellot ovat melko mautonta hurskastelua ja kertovat lähinnä huonosta itsetunnosta. Lopulta kalliiden merkkien tehtävä on saada kantaja tuntemaan itsensä muita paremmaksi ”koska on varaa”. Tämä ei ole meidän perheen arvomaailman mukaista ajattelua.

  • N83 sanoo:

    Lisäys edelliseen kommenttiin, vanhimmalle lapselle ostettiin käytetyt jordanit, ja kun mietiskeli et mitä kaverit ajattelee kun on käytetyt, neuvoin et kävelee kuralätäköstä just koulun pihaan tullessa ja sanoo, et hemmetti mun uudet Jordanit on nyt ihan kurassa 😄 Toki sanoin myös, et ei sun tarvi käytettyä hävetä mitenkään, et tää maailma hukkuu Pa**n jos kaikki ostetaan aina uutena ja ei kierrätetä, mutta ymmärrän myös teinin herkkää mieltä. Mun toinen ehdotus oli, että laittaa ne vasta kesän jälkeen kouluun, niin voi sanoa et sai ne kesällä ja toki on jo kulumisen merkkejä.

  • N83 sanoo:

    Kasvatuksesta kiinni ja perheen arvoista. Meillä ostetaan melkein kaikki alesta, ja kirppikseltä. 8v osaa katsoa halvimmat tuotteet kaupassa, jos vaikka pyytää hakemaan maitoa yms. Eikä häpeä mitään rahaan liittyvää, oltiin tutustumassa uuteen kouluun ilta-aikaan, kysäisi siinä yleisesti että mitäs kello on ja kun todettiin että tulee seitsemän, niin totesi suureen ääneen, että mehän vielä ehditään katsoo ilta -aleen löytyykö mitään hyvää🙈 tiesi siis että tämän uuden koulun lähellä on kauppa jossa alkaa ilta-ale jo 19😄 Monesti myös toteaa suoraan, jos joku on liian kallista, ja on kova säästämään.

  • mummuvaan sanoo:

    Minusta vaatteilla ja tavaroilla pröystäileminen on moukkamaista.

  • Huolestunut Suomi sanoo:

    On se kyllä kummallista, että nykyään nostetaan esiin kierrätystä ja kestävää kehitystä. Saaman aikaan mollataan kirppisvaatteita, alennuksista napattuja ruokiatai tuotteita hävikin ehkäisemiseksi. Missä vika? Ovatko aikuiset, vanhemmat niin pahoinvoivia, että huomaamattaan syöttävät kasvatuksessa lapsiin tämmöistä ajattelumallia. Lapsi ei synny arvostelemaan toisia negatiiviseen sävyyn.

  • Llllll sanoo:

    Älkää unohtako somen voimaa ja esimerkkiä. Meillä 10-v on kinunut tiettyjä vaatteita, ja kysyessä miksi juuri tuo, niin kuulemma jollain tubettajalla on sellainen. Jotain Primeä pitäisi saada juoda, vaikka maksaa 15€ pullo. Pari poikaa bongasin lähikaupassa kerjäämässä ihmisiltä rahaa, että saavat maistaa tuota jumalten nektariinia. Sairasta!

    Kierrätystä hehkutetaan, silti hommat menee jatkuvasti pinnallisemmaksi ja ulkokultaiseksi. Kovasti yritän opettaa lapsiani järkeviksi, en tiedä kuinka onnistun.

  • Palloilija sanoo:

    Missä tällaista toisten tavaroiden halveksuntaa oikein kuulee ja minkälaisten perheiden lasten suusta? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse en ole moiseen törmännyt kenenkään kolmen lapseni kohdalla. Itse olemme isosta kaupungissa olevaa ylempää keskiluokkaa ja lasten kaverit on valtaosin samantyyppisistä perheistä ja sekaan mahtuu sekä kirppiksillä kiertäjiä että merkkivaatteissa kulkevia, mutta tämä ei ole koskaan aiheuttanut mitään kehuskelua tms.

  • Erityisyys on aitoa rikkautta jota ei rahalla saa ostettua ❤️ sanoo:

    Toi on kyllä varmaan suurimmaksi osaksi kotoa opittua käytöstä ja osaksi kavereilta jolloin yritetään kuulua porukkaan.. 😢
    Kaikki vanhemmat ei edes tajua kuinka paljon pienet kuuntelee ja kopioi. Jos vanhemmat arvostelee edes vitsillä muita ihmisiä ulkonäöllisesti tai rahallisesti nii lapset kopioi sen ok käytöksenä. Voi olla tahatonta mallintamista ajattelemattomuuttaan aikuisilta. 😔
    Muistan kun 4v tyttäreni meni innoissaan päiväkotiin uusissa, pikkuserkulta saamissaan sandaaleissa mutta olikin surkeana kun hain kotiin. Kaveri oli tiedottanu että ei oo uudet, on ihan vanhat. Tyttäreni oli ihan ihmeissään ja surullinen, itki kun ei voinut ymmärtää. Sanoin että älä välitä. Ne on sulle uudet ja toisten mielipiteistä ei pidä välittää ja jos itse tykkäät niistä niin se on tärkeintä! Ja niin siinä kävikin, sen jälkeen ei välittäny vaan pukeutui aina kuten halusi ja käytetyt oli parhaita! Ihmettelin aina että miten se käytetty, kulhtanein pusero on se paras ja asia onkin selvinnyt vasta yläkouluiässä aistiyliherkkyyksillä ja parilla autisminkirjoon kuuluvalka diagnoosilla!
    Oon kyllä ylpeä omastani ettei ikinä arvostele toisia eikä kopioi tyylejä vaan on omalla mukavuusalueella edelleen ja löytää toisista sen luontaisen kauneuden ❤️

  • Mutsi sanoo:

    Me annettiin penskoille tietty summa rahaa vaatteisiin,vietiin tavarataloon ja sanottiin että voivat ostaa mitä haluavat mutta on omalla vastuulla kuinka paljon tai vähän sillä rahalla saatte,enempää ei tipu.Parin mokan jälkeen oppivat.

  • Äiti sanoo:

    Vanha juttu. En ole itse ymmärtänyt, miksi lapset pitää pukea halvimpiin markettilenkkareihin ja vaatteisiin, kun vähällä vaivalla saa alesta paremmat varusteet halvemmalla. Enkä tarkoita mitään kalliita merkkivaatteita. Ei se, mitä joku tuote on maksanut, vaan onko se sopiva käyttötarkoitukseen ja laadukas. Jotain on myös järkevää ostaa käytettynä. Näillä on menty, eikä omia lapsiani ole vaatteista tai harrastusvälineistä kiusattu. Jos olisi, he olisivat sanoneet että on tyhmää maksaa liikaa. Usein halvoissa vaatteissa kulkevien lasten vanhemmilla kuitenkin on merkkivaatteet, -laukut ym turhaa.

  • wind sanoo:

    Tää juttu tekee mut aika äkäiseksi.. Aina vaan nuoremmat ei saa pukea sitä mitä haluaa kun pikkulapsetkin kiusaa toisiaan vaatteiden takia.
    Mä olen itse kokenut sen miltä tuntuu kun vaatteiden takia aletaan haukkumaan. Sain kasiluokalla ollessani mun kummitädiltä joululahjaksi mustan kimaltavan neuletakin ja samentin tuntuiset housut. Laitoin ne kouluun päälle, mutta en käyttäny niitä koulussa pitkään.
    Mua kutsuttiin kuningattareksi ja hienostelijaksi ja välteltiin. Teki mieli heittää se takki mun ”ystävän” naamalle ja sanoa että siinä ota tää takki kun olet noin kateellinen.

  • Marja sanoo:

    Tärkeintä vaatteissa et puhtaita/ehjiä ja palvelevat käyttötarkoitustaan!

    Meillä on poika pitänyt 13v)mukisematta ostamiani kirppis vaatteita. .tyttäreni tosin” 18v)käyttää merkki kuteita mutta lapsena ei ollut ongelmaa halpiskauppojen vaatteissa)
    Itse olen yrittänyt tartuttaa kierrätys kannattavuutta vaatteiden suhteen lapsilleni)
    Luulen et hyvätuloisimmat vanhemmat ruokkii lasten käsitystä et pitää olla merkki kuteita.

  • Tyytyväinen mummo sanoo:

    Kiitos asiallisesta artikkelista. Toivon todella, että merkkiuskollisuus saa kirpparikenkää. Olen opiskeluajoista asti ostanut vaatteita kirpputorilta tai tehnyt itse – myös lapsilleni. Nyt olen pienituloinen eläkeläinen ja edelleen kirpputorikamppeet ovat mieluisimpiani. Yhdestä asiasta huomautan: jos haluamme suomalaisia maataloustuotteita – jotka ovat kautta linjan maailman puhtaimpia, kiitos luontomme puhtauden – emme osta kaupan merkki tuotteita (!), sillä niillä kotimainen ruoantuotanto kuristetaan kuoliaaksi, koska se ei niillä hinnoilla ole kannattavaa.

  • Esimerkillistä sanoo:

    Tai mitäs sitten se köyhänperheen äiti joka on päässyt keskiluokkaistumaan. Ei omilla ansioilla, vaan perinnöillä ja miehen elatuksella. Ei suostu käymään kirppareilla, ei suostu ostamaan käytettyä vaatetta tai tavaraa lapsille, saatikka syömään itse kahta päivää samaa ruokaa 🤣 Sitten silmät viattomina esitetään kuinka ollaan tavallisia.