Vanhempi ei valehtele lapselleen, esim. joulupukista ja hammaskeijusta, ei todellakaan. Samalla tavalla me vanhemmat emme valehtele itsellemme. Emme ainakaan näin:

– Minä en tarvitse uusia alusvaatteita, mutta lapsi tarvitsee just tämän takin ja collarin ja sukkia, ja pikkuisen lisää sukkia.

– Olen nukkunut tarpeeksi. Olen todellakin nukkunut tarpeeksi.

– Torkun ihan hetken. Vain viisi minuuttia.

– En ole vielä juonut liikaa kahvia. Kädetkään ei tärise!

– Ei näitä lakanoita tarvitse vielä vaihtaa. Juurihan ne vaihdettiin…ööö…viime kuussa ehkä?

– Kun menemme vanhemmilleni kylään, osaan käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. En todellakaan taannu teiniksi, hah!

– Meistä tulee perhe joka pelaa lautapelejä ja lukee ääneen illan ratoksi sen sijaan että somettaisimme ja katsoisimme telkkaria.

– En haista mitään. Vaipassa ei ole mitään koska en haista sitä. En haista!

– Meillä kaikilla on uimahallissa kivaa! Uimahallireissut ovat IHANIA.

– En ole yhtään sellainen kuin äitini. En näytä häneltä enkä kuulosta häneltä, enkä siis tosiaankaan näytä häneltä koska näytän noin 22-vuotiaalta.

– Voimme ottaa sen koiran, kyllä lapset ulkoiluttavat sitä. Hehän lupasivat!

– Kyllä me ehditään sinne. Eikä tule edes kiire!

– Syön vain puolet tästä suklaapatukasta. Ihan maistan vain pikkuisen. Suupalan otan.

– Minun ei tarvitse pestä hiuksia tänään. Hyvät ne on, ja kuivashampoo on keksitty. Eivätkä ne entisaikain hoveissa peseytyneet. Tuskinpa peseytyvät nytkään. Olen kuin prinsessa Madeleine muutenkin, katso näitä poskipäitä hei!

– Lastenkaan ei tarvitse käydä suihkussa tänään. Eivät lapset sillä tavalla likaannu.

– Tiskaan/ imuroin/ pesen kylppärin vähän myöhemmin. Tänään joo, mutta myöhemmin. Tai huomenna. Tai tällä viikolla.

– Pesen ikkunat tänä vuonna. Siis TÄNÄ VUONNA todellakin pesen, tällä kertaa ei käy niinkuin viime vuonna.

– Alan käyttämään hammaslankaa. Joka aamu ja ilta!

– Pakkaan loput ruoat jääkaappiin huomiseksi enkä syö niitä enää tänään. En. En edes maista. En ota toista lusikallista. Jätän ainakin lapsille tästä. Toiselle lapselle jätän.

– Huomenna aloitan treenaamisen! Olen täynnä energiaa ja nyt se alkaa! Tai siis huomenna! Sitten alan treenata!

– Ehdin kyllä hoitaa tämän työjutun ennen kuin täytyy lähteä hakemaan lapset. Ei ole edes kiire, hyvin on aikaa, ainakin kolme minuuttia tai kaksi ja puoli.

– Varaan gynekologiajan huomenna. Menen tarkistukseen ja menen papaan ja en siirrä tätä yhtään eteenpäin nyt.

– Kehitän puhelimen ja tietokoneen muistissa olevista lasten kuvista oikeita paperikuvia. Mahdollisesti jo tänään pistän tilauksen eteenpäin. Tai viikonloppuna. Tai itsenäisyyspäivänä kun on vapaapäivä. Tai joulunpyhinä ehdin kenties?

– Ja täytän vauvakirjat loppuun. Sieltä puuttuu 2, 3, 4-vee ainakin. Siis kuinka pitkälle niitä kirottuja kirjoja pitää täyttää?!

– En enää osta lapsille kananugetteja. Paitsi äärimmäisessä hädässä. Voi ei, nyt on kyllä aika äärimmäinen hätä. Onneksi nugetteja tehdään!

– Tänään saan lapset ajoissa nukkumaan. Kahdeksalta kuuluu suloinen tuhina lastenhuoneesta, ja minulla on omaa aikaa!

– Tänään minä menen ajoissa nukkumaan! Lapset nukkuivat kahdeksalta, minä menen nukkumaan kymmeneltä, siinä välissä olen ehtinyt tehdä omia juttujani!

– Juon vain yhden pienen lasillisen viiniä. Ihan pienenpienen tilkan vain otan. Ihan pieneen lasiin…harmi kun niitä ei ole puhtaana. Tähän on nyt pakko kaataa vähän enemmän kun tämä lasi on niin iso.

– En ole tarpeeksi hyvä äiti, koska (joku sattumanvarainen syy tähän).

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.