Facebook-arki on liikuntapäivityksiä ja lasten ihania kuvia, joissa he poseeraavat rypyttömissä vaatteissaan. Facebook-arki on sitä, että halaillaan siippaa ja kerrotaan, että just tuli 20 vuotta täyteen ja yhä ollaan onnellisia. Se todellinen arki on tätä:

Arki. Olen töissä 8.00-16.00. Miehellä iltavuoroviikko 14.30-23.00 ja tunnin ajomatka per suunta.

Iltapäivällä töissä alkoi migreeni. Lähdin töistä tuntia aikasemmin, jotta pääsin teinin kanssa luomenpoistoon. Kotiin päästyä koiran kanssa ulos. Pakko mennä tunniksi päikkäreille migreenin takia. Sitten kiireellä teini harkkoihin. Myöhästyttiin, koska auton avain oli hukassa pöydällä postipinon alla.

Kiireellä kotiin kannustamaan nuorempaa läksyjen teossa. Pientä hoputusta, että hänkin ehtisi omaan harrastukseensa. Nuorempi harkkoihin ja ehdin hetkeksi seuraamaan teinin jääkiekkoa. Teini autoon ja uimahallin pihalle odottamaan nuorempaa.

Kotona 21.30. Komennan pojat iltatoimiinsa ja lähden koiran kanssa ulos. Ja tadaa!! Huomaan, että päivällinen on tältä päivältä jäänyt koko porukalta väliin, unohtunut. Hyvä äiti -fiilis iskee jälleen… Tätä ei taida uskaltaa facebookiin päivittää?”

Terveisin Haidi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Tosi arki ei ole Facebook-arkea”

  • Sama täällä sanoo:

    Ei hätää et ole ainut. Välillä sitä huomaa, että perheen koirat ovat ainoat jotka ovat saaneet ruokaa. Äkkiä eineksiä lämpiämään.
    Minä en häpeä laittaa näitä faceen. Laitan sinne kaikki hyvät ja pahat päivät. Meilläkin hullunkurisia päiviä joka päivä ja olen ylpeä siitä, että olen omasta mielestäni normaali äiti ja normaaliperhe.
    Niin ja meillä ei juurikaan edes silittää niitä vaatteita…kukaan ei jaksa tai halua…meillä on kuvissa ryppyisiä vaatteita, mutta onnellisia ihmisiä. Joskus jopa likaisia naamoja…