Toimintaterapia auttaa aistiyliherkkää supersankaria
Alussa poikani oli kaikessa tekemisessään todella harkitsevainen.
Hän ei tehnyt juuri mitään spontaanisti. Kaverit olivat toisenlaisia: muutamakin hänen ystävänsä meni niin lujaa joka paikkaan, että heillä oli aina joku kohta kropasta kolhuilla.
Kolmevuotiaana poikani laittoi selkeästi lisävaihteen silmään. Silti hänen tekemisessään oli aina tuumaileva meininki.
Eskari-ikäinen poikani sanoi pitkään vahvasti EI seuraaville ikäisilleen mieluisille jutuille: polkupyörä, skuutti, uiminen, jalkapallo, luistelu ja vaikkapa ihan vain kiipeily. Syyksi paljastui hiljalleen jälleen aistiyliherkkyys ja kehonhallinnan suuri puute. Seurasi säännöllinen käyminen toimintaterapeutilla. Myös eskarissa asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota.
Vuodessa toimintaterapia on auttanut poikaani huomattavan paljon. Hän kiipeilee ja hyppii kuin Tarzan eikä juurikaan tarvitse aikaisempaa pitkää pohdiskelua ennen tekemistä. Jalkapallon potkaisu lähtee kuin tykin suusta! Vesi elementtinä ei pelota enää ja kolmipyöräistä skuuttia on kokeiltu. Luistelu tuen kanssa on juuri nyt kovin juttu ikinä, kiitos eskarin. Hiihtämisen opetettelu taitaa jäädä seuraavalle talvelle?
Kaikkein parasta kuitenkin oli ja on vieläkin: supersankarileikit.
Pojallani on kymmenisen supersankariasua ja suosikkisankari saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti. Liikuntaa hän on todellakin tässä saanut, sillä joka paikassa liikutaan juosten. Kesällä hän juoksi puistossa kavereidensa kanssa parhaimmillaan 8 tuntia putkeen supersankariasussa!
Isänä olen jonkin verran miettinyt kuinka kaikki jutut loksahtavat paikoilleen ennen koulun alkamista. Ryhmään hyväksyminen ja kiusaaminen ovat luonnollisesti mielessäni myös. Olen tukenut ja arvostanut kaikkea hänen tekemistään. Pikku kaveri vaikuttaa olevan fyysisyyden sijasta isolla pensselillä maalaava ajattelija. Ja se on hyvä.
Tulevana kesänä olisi toki mahtavaa, jos hän uskaltaisi opetella uimisen ja pyöräilyn. Tällä hetkellä poikani haluaa jääkiekkoilevaksi rokkitähdeksi.
Nimim. Huono isä
Valitsimme Sinulle lisää luettavaa samasta aihepiiristä, ole hyvä:
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
3 vastausta artikkeliin “Toimintaterapia auttaa aistiyliherkkää supersankaria”
Uusimmat artikkelit
Hei, osaatko kertoa ihan konkreettisia esimerkkejä millaisia juttuja toimintaterapiassa tehdään?
Olen iloinen, että tämä lapsi löysi liikunnan riemun. Käsittääkseni toimintaterapiassa ei yleensä tapahdu tällaista ”ihmeparantumiata”. Parhaimmillaankin yleensä mennään pieniä askeleita eteenpäin ja ehkä opitaan uusia taitojakin, mutta perusongelma jää ja pysyy läpi koko elämän. Luulen, että ko.lapsella oli joku muu ongelma kuin liikeaistin yliherkkyyshäiriö.
Toimintaterapia oikein suunnattuna voi juurikin yllämainitun tekstin mukaisesti tuoda lapselle huimaakin kehitystä vuodenkin aikana. Jos lapsella on sensorisen integraation häiriö, on SI-terapialla saatu hyviä tuloksia, kun lapsen aistijärjestelmässä on saatu ns. palaset loksahtamaan paikoilleen. Kehon hahmottaminen ja kehonpuolten välinen koordinaatio on pohja motoristen taitojen oppimiselle. On tosi, että esimerkiksi autistisilla lapsilla aistisäätelyn vaikeudet näyttäytyvät eriasteisina läpi elämän, eli ns. ihmeparantumista ei tapahdu mutta näiden huomioiminen auttaa monessa arjen toiminnassa ja sujumisessa.