Aah, uni. Se mahtava asia, jota ennen sai ylen määrin eikä koskaan tajunnut arvostaa. Äidit ovat kuuluisia vähistä unistaan, mutta kaikki eivät silti tilanteeseen totu.

Juuri tänä aamuna ajattelin, että juuri mikään maailmassa ei tunnu paremmalta kuin mahdollisuus kääntää kylkeä lämpimässä sängyssä. No, sitä mahdollisuuttahan ei toki ollut, koska lapsi heräsi puoli kuudelta. Ja sitä ennen neljältä.

Itse asiassa suurin ja minua häiritsevin lapsen myötä tullut muutos elämään on juuri unenpuute. Tietynlainen jatkuva väsymyksen tunne on koko ajan läsnä.

Asiaa ei auta, että tutkimuksia unen tärkeydestä toitotetaan joka suunnalta. Vastikään luin artikkelin, jossa todettiin kuuden tunnin yöunien olevan vähän yhtä tyhjän kanssa. Parantavaa unta tarvitaan aivojen toimintaan, kognitiivisiin taitoihin, hormonitoimintaan, terveyden ylläpitoon ja vähän kaikkeen. Mitä jos sitä tarvittavaa määrää ei saa juuri koskaan kasaan?

Kahdeksisen tuntia on useimmille suositeltava määrä yöunta. Jos lapsi herää aikaisin aamulla, olisi unen määrää lisättävä illasta. Iltaan kerääntyy minulle ja varmaan aika monelle muulle paljon puuhaa: peseytymiset, omaa aikaa, töitä, harrastukset ja kotitöitä. Kuinka moni äiti saa yöllä nukkua kahdeksan tuntia?

Minä tingin unen sitten liikunnasta ja omasta ajasta. Tämä terveelliset elämäntavat eliminoiva oravanpyörä tuppaa toki vain lisäämään väsymystä. Pitäisiköhän sittenkin korvata unta liikunnalla?

Jos joskus saan nukkua, vedän överiksi ja olen ihan tööt liiasta nukkumisesta. Sitä ajattelee nukkuvansa varastoon, mutta eihän se niin mene. Päikkäreitä ehdi, jos tekee töitä tai on muuta puuhaa.

Tiedän ja tunnen ihmisiä, joiden pienetkin lapset vetelevät sikeitä kuin unikeot. Olen kateellisempi heille kuin miljonääreille. Olen tosissani joskus harkinnut palkkaavani ihmisen vahtimaan lasta, että saisin vetää viikonloppuna kunnolla sikeitä. Miehen kanssa välillä vuorotellaan, mutta pitkät on päivät hänelläkin. Pienessä asunnossa nukkuminenkin on vähän niin ja näin, kun toisessa huoneessa hilluu energinen mukula.

Alkaako nuo taaperot koskaan nukkua myöhempään vai onko tämä tilanne pysyvä? Oletteko te muut tottuneet vähäiseen uneen vai miten jaksatte?

Nimimerkki: Taaperon Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Tinkivätkö kaikki unestaan?”

  • Liisukka sanoo:

    Tuli mieleen idea, pitäisikö lapsen kunnolla peuhata liikunnallisten leikkien parissa päivällä niin unikin maistuu paremmin?

  • ”Jos aina viitsittäisi valittaa” sanoo:

    Kun omani oli pieni, niin kyllähän hän aikaisin heräsi. Menin itse illalla aikaisin nukkumaan. Ja otin usein päikkäritkin lapsen kanssa. Olin yksin vauvan kanssa ja hyvin pärjäsimme. Kotityöt ja ansiontyöt, remontit ja asioinnit, kaikki tulivat tehtyä, lapsi melkein kaikessa mukana.
    Se pikkulapsiaika menee ohi nopeasti. Ja sellaista elämä on, aina ei voi ajatella vain itseään. Ja onhan moni muutenkin vähillä unilla.

  • Toinen väsynyt sanoo:

    Täällä kohtalotoveri..kaksi huonosti nukkuvaa vauvaa ja lasta ollut. Tai yöllä herätyksiä enää vain 1-2 mutta kun taaperon yöuni on 9 tuntia ja illasta menee ainakin pari tuntia että itse pääsee sänkyyn saati sitten mihin aikaan saa unta. Lisäksi yöherätysten jälkeen jään valvomaan ja viimeistään kuudelta ylös.. samalla kuulen kun tuttujen ja ystävien samanikäiset nukkuu 12 h heräämättä. Kyllä se herättää kateellisuuden tunteita ja vaikuttaa kyllä mielialaan ja yleiseen jaksamiseen… itse olen nipistänyt liikunnasta, sitä ei juurikaan tule kun ei vain yliväsyneenä vain jaksa enää iltaisin.

    Toisaalta lohduttavaa kuulla että on muitakin. Esikoisen kohdalla helpotti siinä 3-4 vuotiaana aikaiset aamut ja alkoikin sitten myös itsekseen aamulla katselemaan telkkaria niin sai vähän aamusta nukutuksi viikonloppuisin. Tätä aikaa odotellessa..

  • Väsynyt äiti sanoo:

    Erityislasten äitinä: feel u, sis! Jos lapsi on normaali niin varmasti jossain kohtaa alkaa nukkumaan paremmin. Näiden erityisten kanssa tarvitaankin sitten jo melatoniinia, että nukkuvat. Mutta väsymys on mulla ainakin kroonistunut. Huonosti nukkuvat vauvat, sitten huonosti nukkuva taapero…. Nyt huonosti nukkuva teinit sekä väliin kömpivä taapero. Välillä väsyttää niin, että järki lähtee. Tekisi mieli dumpata lapset yökylään jokaiselle, joka mussuttaa kuinka lapset on taivaanlahja ja pitää vaan kärsiä väsymystä. Joo oon samaa mieltä, että lapset on lahja, mutta myös lapset ansaitsisivat pirteämmän ja vähemmän ärtyneen äidin ihan samalla tavalla, kun äitikin ansaitsee mahdollisuuden pitää itsestään huolta. Kun vanhemmat voi hyvin, lapsikin voi hyvin. Vähemmän väsyneet vanhemmat jaksaa olla paremmin läsnä, kuin ihan uupuneet. Ollaan miehen kanssa välillä käyty vuorotellen joko kaverin luona nukkumassa tai yksin hotellissa. Kun ei täällä kotona pysty ikinä nukkumaan rauhassa ja kunnolla.

  • Äiti vaan sanoo:

    Kyllä tilanteet yleensä muuttuvat kun lapset kasvavat. Meillä ainakin näin. Meillä lapset aamuvirkkuja suurin osa mutta kyllä hekin ovat kuutta pidempään alkaneet nukkua kun ikää tullut lisää. Ja kun ei ole ihan pieni lapsi, ei haittaa vaikka vanhempi nukkuu lapsen herättyä. Jaksa vielä! Kyllä asioilla on tapana järjestyä. Ja sekin väsyttää lisää jos koko ajan mietit pitäisi saada nukuttua enemmän..