Lapsi ansaitsee rauhallisen, lempeän äidin. Lapsi ansaitsee kotona tehtyjä lämpimäisiä. Yhdessä leipomalla saavutatte molemmat lopputulokset.

Lapsi haluaa leipoa mokkapaloja. Totta kai palleroiseni, siitä tulee ihana yhteinen, rentouttava hetki. Opetan sinulle perimätietona kulkeutuneen reseptin ja liitän sinut osaksi sukuni ketjua!

Hhm. Minulla ei ole perimätietona siirtynyttä reseptiä. Mutta eikös Google ole sellainen ihmiskunnan yhteinen muisti, etsin sieltä. Netti on muutenkin rauhoittava elementti, oma turvasatamani.

Resepti löytyi, ainekset on. Vaati vain kahdesti paluun takaisin kauppaan, ensin jäi sokeri ja sitten leivinpaperi. Hyvä hetki hengittää syvään ja kiittää siitä, että sain lisää liikuntaa ramppaamalla edestakaisin.

Suklaatakin on aika vähän. Mutta se ei johdu siitä että vedin siitä puolet napaani kun kauppareissulla tuli niin nälkä. Ihan mindfulnessisti hiljaa sulatin suussa yhden palan. (Ja hotkaisin loput yksitoista palaa.)

Hyvä, nyt leivotaan! Jauhoja levähtää työtasolle. Sitten sokeria. Sitten voita. Taputan itseäni selkään, oli erinomainen idea jynssätä keittiötä puoli tuntia ennen kuin aloimme leipomaan! Mutta olihan siivous suorastaan meditatiivista – ja nyt saan tehdä sen uudelleen. Kiitollisuus!

Lapsi menettää kiinnostuksensa ja katoaa. Tavaan reseptiä, veivaan taikinaa, alkaa tulla kuuma, ilmassa on outo haju. Se johtuu ehkä siitä, että hellanlevy on punaisena, mutta uuni ei ole päällä. Syvä hengitys, ei mitään hätää. Lisää kiitollisuutta siitä että muovikauha ei sulanut hellalle yhtään tämän enempää!

Lapsi palaa rikkomaan munia kulhoon. Munankuoret taikinassa eivät haittaa mitään. Valkuaislima tiskipöydällä ei haittaa mitään. Lattialle pudonnut muna ei haittaa mitään. Zeeeeeeen.

Klähmäiset pikkukädet taikinassa eivät haittaa nekään. Eivätkä kädenjäljet pitkin keittiön seiniä. Parempi maistaa vähän mindfulnessisti tätä taikinaa. Vielä vähän lisää siksi, että tiedän onko maku varmasti kohdallaan.

Noniin, tuotos uuniin. Lapsi mankuu kuinka kauan vielä kestää-ää? Me opettelemme odottamaan nyt, lapseni. Mielenmaltti on tärkeä ominaisuus. (Mistä lähtien 8-10 minuuttia on ollut näin pitkä aika? Onko tuo uuni rikki?)

Lopulta on valmista. Silmät kiinni keittiön sotkun edessä ja idyllisesti nauttimaan leipomuksista. Leipomukset ovat vähän palaneita, mutta jos niistä rapsuttelee enimmät mustat pois. Suu palaa. Lapsen suu palaa. Palat ovat pahoja. Itkua ja huutoa. Kohta sitä lähtee parkua äidistäkin, hengitä sisään, hengitä ulos.

Ota kuppi kahvia.

NYT SINÄ VOIT AUTTAA JA OSALLISTUA!

Jotta kenenkään (Huono Äiti mukaan luettuna) ei tarvitsisi tuntea leivonnan tuskaa, Huono Äiti julistaa täten yhdessä Dansukkerin kanssa kanssa Huonon Leipurin pelastuskilpailun!

Paljasta siis paras tosi nopea – siis oikeasti nopea – ei mikään keittokirjojen mukamasnopea  leivontaohjeesi! Käytä vaikka mikroa, kunhan on nopeaa! Yritä käyttää tummaa Muscovado ruokosokeria tavallisen sokrun sijaan!

Huono Äiti valitsee ohjeista parhaat ja julkaisee ne kaikkien iloksi! Eikä tässä vielä kaikki:

Kaikkien ohjeensa lähettäneiden kesken arvotaan tämä Arabian Suomi100 -mukipakkaus, jota ei juuri enää kaupoissa näy!! Kun näistä kahvia imuttelee, kyllä kelpaa!

Ps. Kaupallinen yhteistyö Dansukker ja Huono Äiti.

— Team Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “Mokkapala -tyyneysharjoitus”

  • Sannamarianna sanoo:

    Mukikakku:

    1/2 dl kookosjauhoa
    1/2 dl muscovadoa
    2 rkl kaakaojauhetta
    1/2 tl vaniljasokeria
    1/2 tl leivinjauhetta
    1 muna
    1/2 dl kookosöljyä (sulaa)
    1 tl kookoshiutaleita
    (suklaapaloja jos ihan överiksi haluaa vetää)

    Sekoita kaikki ainekset mukissa ja pistää mikroon kahdeksi minuutiksi. Anna jäähtyä sen aikaa kun maltat.

  • SMarianne sanoo:

    Pikapullat (16-20 kpl)

    100 g voita
    1,5 dl sokeria
    1 muna
    4 dl vehnäjauhoja
    2 tl leivinjauhetta
    1 tl vaniljasokeria
    1 rkl kardemummaa
    2 dl maitoa

    Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.

    Vatkaa sekaan muna.

    Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kardemumma vehnäjauhoihin ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon kanssa.

    Jaa taikina paperivuokiin, ripottele pinnalle raesokeria tai mantelilastuja.

    Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

    Parhaita nautittuna samana päivänä 😉

  • Laila sanoo:

    Gluteeniton hätänälkänäkkäri – kun ei oo kotona leipää.

    kourallinen pellavarouhetta
    kourallinen kauralesettä
    3 – 4 kourallista lempijauhoja (mitä kaapista löytyy)
    1 tl suolaa
    1 rkl tummaa ruokosokeria (ihana väri…)
    sekoita kuivat aineet

    Mukillinen maustamatonta jogurttia
    loraus viinietikkaa (omena-, valkoviini-, mitä löytyy)
    loraus ruokaöljyä

    sekoita heti taikinaksi kauhalla ennen kuin sakenee.

    Jauhota taikina astiassa
    Jauhota leivinpaperi
    Nakkaa paperin päälle, ja levitä se siihen jauhojen avulla. Kaulitse ohueksi levyksi. Leikkaa paloiksi. Lapselle voi jauhottaa palan taikinaa josta voi tehdä omia leipäsiä.
    Paista 200 C 15 min. Käännä. Sammuta uuni ja anna kuivaa.

    Rapiaa ja ihanaa… Ja lapsen ei tarvitse odottaa leipomista paria minuuttia kauempaa. Tosin näkkärin kuivamiseen vaatii vähän kärsivällisyyttä.

  • Marvin sanoo:

    Meinasin tehdä synttärivieraille Eeva Kolun ”suorastaan syntistä suklaakakkua” (HS:n arkistoista), joka ei vaadi edes vatkaamista saati jauhoja ja lupaa sulattaa suklaanvihaajienkin sydämet. Kunhan muistaa käyttää voita, niin pitäisi onnistua… Katsotaan sit huomenna, kuinka kävi! 😀

  • Eveliina sanoo:

    Kaikista helpoin ja herkullisin kokkailu lapsille (itselle) on penkkivelli. Kaurahiutaleita, oikeaa voita, sokeria ja hiukan kaakaojauhetta samaan kuppiin ja hetkeks mikroon niin, että voi sulaa. Sit vaan kaikki sekasin ja ei muutaku ääntä kohoren