Sinkku älä usko näitä myyttejä!

Kaikki tietävät, miten seurustelukumppanin tai puolison löytää. Sinkku kuulee neuvoja jatkuvasti. Ongelma vain on siinä, että neuvot ovat tosi huonoja.

Ei se etsimällä löydy

”Ei se etsimällä löydy” on varmaan neuvoista suosituin. Samalla myös järjettömin. Miksi ihmeessä sinkun pitäisi odottaa kotona passiivisena? Kun ei sieltä kotoa todellakaan tulla hakemaan.

Kukaan ei tapaa kumppania täysin sattumalta. Jokin toive tai alttius sisällä on varmasti ollut, ei ihastumista muuten tapahdu. Minkä ihmeen takia asioita ei voisi edistää itse aloittamalla uusia harrastuksia, käymällä juhlissa ja kirjautumalla deittipalveluun? Ilman etsimistä ei varmasti löydä mitään, ajatushan on aivan naurettava. Löydätkö täydelliset kengät tai huipputyöpaikan etsimättä sitä? Et todellakaan.

Pidä silmät auki

Tällä neuvolla kumotaan edellinen. Älä etsi, ei kun etsi sittenkin. Juujuu, sinkkuhan ei itse ymmärrä, että se kiva tyyppi samalla kuntosalilla voisi olla potentiaalinen kumppani. Ei tietenkään tajua!

Rakasta ensin itseäsi/ opettele olemaan onnellinen yksin

On se jännä, että parisuhteessa ei tarvitse olla valmis tai rakastaa itseään, mutta sinkun on selvitettävä jokin valaistumispolku ennen kuin saa edes toivoa suhdetta! Faktahan on, että ei toinen ihminen voi kokonaan ottaa vastuuta onnellisuudestasi tai korjata psyykesi vaurioita, mutta todella paljon apua rakastavasta suhteesta on! On todella julma ajatus, että ihmisen pitäisi olla jotenkin valmis ennen kuin häntä voi rakastaa.

Sinkku voi olla yksin onnellinen ja parisuhteessa voi olla onneton. Silti yleensä ihmisten mielestä asioiden jakaminen lisää onnellisuutta. Ja aika harva lienee sitäkään mieltä että seksi yksin tai satunnaisen kumppanin kanssa pääsisi samalle tasolle kuin syvässä suhteessa. Mutta hei mitä siitä, opettele olemaan onnellinen yksin ensin!!

Laske rimaa

Jos et kerran halua olla yksin, ota kuka tahansa. Näin yksinkertaista se on! Järjestetyt avioliitot ovat usein onnellisia, miksi sinun pitää olla niin nirso?!

No, järjestetyissäkin liitoissa on yleensä kartoitettu jonkinlaista yhteensopivuutta. Entä kelpaisiko sinulle puoliso, jonka jutut eivät naurata, jonka tuoksusta et pidä, jonka ulkonäkö ei miellytä, joka ei sytytä sinua seksuaalisesti, jonka kanssa et pidä samoista asioista, ja joka ei jaa kanssasi samoja arvoja? Ai ei? Mutta sinkulle pitäisi kelvata.

Toisen omaan ei kosketa

Tämä on oikein hyvä neuvo, teoriassa ja moraaliselta kannalta. Toisten liittoja ei pidä rikkoa.

Mutta jos unohdetaan moraalisäännöt hetkeksi ja pysähdytään miettimään: kuinka moni suhde ympärilläsi on alkanut kahden sinkun kohtaamisesta? Entä kuinka moni niin, että toinen tai molemmat ovat olleet varattuja? Saatan tuntea erityisen kevytkenkäistä porukkaa, mutta varsinkin toisen kierroksen suhteista pettämisestä alkaneita on selvästi enemmän. Kaikkien kannalta on parempi, jos suhde alkaa puhtaalta pöydältä, mutta kuinka todennäköistä se on?

En sano, että hyvä sinkku, laajenna etsintäsi varattuihin. Tämän esimerkin on tarkoitus osoittaa, että se mihin uskomme, ja se miten asiat elämässä menevät, ovat usein ihan eri juttuja. Lähes kaikki tuomitsevat pettämisen, mutta pettämisestä alkaa pysyviä suhteita ihan koko ajan. Miksi uskoisit myöskään väitteitä siitä, että etsimällä ei löydä, tai sitä että sinun pitää olla ehjä ja valmis ennen kuin kukaan huolii sinut?

Nimim. Myytit kumoon

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.