Huonossa Äidissä on ollut siivousjuttuja, mutta ei vielä pätevää vastausta siihen, että miten saa kertakaikkisen siivoushaluttoman miehen (tai naisen!) tarttumaan imuriin. Nimimerkki Mitta täynnä kertoo kokeilleensa kaikkea:

”Tein virheen jo aluksi, kun otin tuollaisen miehen. Mutta mistä sen voisi treffaillessa tietää? Ennen yhteenmuuttoa ei ilmennyt mitään hälyttävää, mutta pian muuton jälkeen se alkoi.

Mies ei siivoa. Ei ollenkaan. Itse olen kaikkea muuta kuin nipottaja ja inhoan siivoamista itsekin. En varmasti vaadi kohtuutonta siisteystasoa, mutta miehelle perushygieniakin on liikaa. Siivoojan palkkaamiseen hän ei suostu, ja minä en suostu siivoamaan yksin kun en siitä hommasta tykkää.

En edes jaksa tehdä kaikkea yksin, kun on muutenkin kuormittava elämä. Suunnilleen puoliksi jakamalla kummallakaan ei olisi kohtuuttomasti työtä, ja minusta tuntuisi siltä että mies välittäisi yhteisestä kodista.

Mutta ei. Jokainen miehen käytössä ollut tavara jää siihen mihin hän sen käsistään laskee. Taskuista hän tyhjentää nenäliinat ja kuitit ikkunalaudalle. Likaiset vaatteet heitetään lattialle, astiat jätetään pöydälle.

Mies ei pese pyykkiä, ja jos minä en ole pessyt, hän käyttää likaisia vaatteita. Jos puhtaita astioita ei ole, hän ei tiskaa vaan syö säilytysrasioista tai pannulta. Jos en laita puhtaita lakanoita pesussa olevien tilalle, mies nukkuu pelkällä peitolla ilman pussilakanaa ja tyynyliinaa.

Joskus olen sanonut, että seuraavaksi on sinun vuorosi pestä kylppäri tai imuroida. Aina olen joutunut luovuttamaan, kun en halua käydä vessassa jota ei ole pesty kuukausiin.

Olen pyytänyt kauniisti. Olen käyttänyt minä-viestejä. Olen perustellut. Olen itkenyt. Olen huutanut. Kaikki tuloksetta. Mies ei tartu imuriin, ei rättiin, ei tiskiharjaan, ei paistinpannuun, ei mihinkään. Ja ei, hänellä ei ole ”miesten töitä”. Minä hakkaan naulat seinään ja vaihdan sulakkeet. Autoa ei ole eikä halkoja tarvitse hakata.

Kaikkea muutakin on kokeiltu. Kotityölistoja. Kannustusta. Palkkioita. Siivouspäiviä. Olen tinkinyt erittäin paljon siitä, mikä minusta olisi kohtuullinen siisteyden taso.

Eihän toista voi pakottaa elämään hirveässä siivoustressissä ja raatamaan rätti kädessä jos ei siivoamisesta tykkää, mutta miksi se kärsimään joutuva osapuoli on aina se siistimpi? Eikä kohtalainen tavaroiden järjestys ja normaali puhtaus (siis sellainen että kotona ei haise ja kaikki pinnat eivät ole liasta tahmeita) pitäisi olla liikaa vaadittu.

Meillä on aina sotkuista, ja mikä pahinta, likaista. Ystäviä ei voi pyytää kylään tämän sotkun keskelle. Kärsin sekasotkusta ja kärsin likaisuudesta, mutta miehen mielestä kaikki on ihan ok. Ei hänen kuulemma tarvitse siivota, jos hän ei halua.”

— Team Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Siis MITEN miehen saa siivoamaan?!”

  • Karla sanoo:

    Sori, dumppaa tuollainen urpo. Kyse on siitä, ettei hän ole koskaan oppinut huolehtimaan. Ei opi, eikä välitä – ilmeisesti myöskään sinusta, kun noin on valinnut linjansa. Nainen, älä nöyristele. Turha myös valittaa, kun vaihtamalla paranee.

  • Reeta sanoo:

    Mies pihalle/vaihtoon! Oppiipahan yksin ollessaan huomaamaan että siisteys ei tule itsestään. Aivan järkyttävää tollanen! Osaako muutenkaan huomioida naista/parisuhdetta jos ei keskustelusta huolimatta ota onkeensa asiasta?

  • Lotta 53 sanoo:

    Aikanaan miehen käydessä töissä minä tein kaikki kotityöt. Kävin itsekin töissä,tosin 6.5h työajalla,mutta sitten toinen työpäivä olikin edessä sen jälkeen. Hänen perusteluna oli että kun tuo rahat huusholliin niin ei tarvi mitään tehdä. Tosin teki kaikki ns.miestenhommat mökillä ja auton ja kodin korjaukset ym. Kaksi kouluikäistä poikaa alkoi mennä samalla mallilla kunnes pinna paloi ja laitoin heidät listan kanssa tekemään kotitöitä. Hommat hoitui jonkin aikaa.. Nyt olemme olleet tänä vuonna naimisissa 35v ja viimeiset 4 vuotta mies on kanssani jakanut siivoukset ja kotitöitä kun on nyt tk eläkkeellä. Alkuun meinasi sama peli jatkua mutta keskustelun jälkeen meni viimein jakeluun homma. Itsekin olen tk eläkkeellä ja en pystyisikään kaikkea enää yksin tekemään. Mutta niin mukava on nyt kun hommat jaetaan,joten kyllä se jossain vaiheessa sitten alkaa sujua ehkä teilläkin,toivon. Pitkää pinnaa ja vuosia se meillä vei.

  • Lis sanoo:

    Kysehän on ennen kaikkea kunnioituksesta suhteen toista osapuolta ja yhteistä kotia kohtaan. Jos on tehty selväksi, että apua kaivataan kodin siivoukseen ja ylläpitoon, mutta sitä ei pyynnöistä huolimatta olla valmiita antamaan, voi miettiä onko miehellä ylipäätään minkäänlaista kunnioitusta toista ja tämän toiveita kohtaan? Asia erikseen on sitten se melko yleinen ilmiö, että se siistimpi osapuoli ei anna toiselle edes mahdollisuutta kun itse tehdään pyytämättä, nopeammin ja ennen kuin toinen on edes suonut ajatusta siivoukselle, ja sitten kitistään kun apua ei tule oma-aloitteisesti. (En siis vihjaa, että uskoisin tässä olevan kyse siitä). Ihmisillä on kuitenkin erilaisia siisteyskäsityksiä ja harvoin ne parisuhteessa täysin osuvat yksiin. Silti pitäisi pystyä hoitamaan koti yhdessä niin, ettei toinen tunne joutuvansa hoitamaan kaikkea aina yksin. En ihan rehellisesti ymmärrä parisuhteita, jossa ei ole ollenkaan kunnioitusta toista kohtaan. Tässä tapauksessa ei ollenkaan välitetä toistuvista pyynnöistä osallistua yhteisen kodin ylläpitoon. Sehän heijastelee vahvaa ylenkatsontaa toisen toiveita kohtaan. Kannattaa ehkä miettiä olisiko jostain pariterapiasta hyötyä koska tilanne kuulostaa aika tulehtuneelta. Toinen vaihtoehto on ehkä sitten jo toisessa kommentissa ehdotettu erilleen muutto.

  • Ei-koskaan-liian-myöhäistä-erota sanoo:

    Elin melkein 20 vuotta kuvailemasi miehen kanssa. Mentiin sinä aikana naimisiin ja perustettiin perhe. Tilanne ei juurikaan muuttunut koko aikana. Siivooja tosin meillä kävi, kahden viikon välein, helpottamaan minun elämää. Kaikkeni yritin tänä aikana, jutella, innostaa ja keksiä kivoja keinoja siivota. Ei auttanut. Lopulta en enää jaksanut, lapset kasvoivat ja oppivat pikku hiljaa isänsä tavoille. Totesin, että nyt saa riittää.
    Nyt erosta on kohta 2 vuotta ja edelleen on omien lasten kanssa poisoppimista isänsä huonoista tavoista. Onneksi lapset ovat alakouluikäisiä ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Nyt he jo toteavat, että isän luona on niin sotkuista ja kaikki tavarat kateissa.

  • Toinen Äiti sanoo:

    Pohdin, onko miehellä mahdollisesti neurologisperäistä toiminnanohjauksen pulmaa? ADD? Esim. hoitamattoman ADD:n vuoksi kokonaisvastuu arjen pyörittämisestä voi jäädä täysin puolison harteille. ADD-ihminen voi itselleen uskotella olevansa vain tällainen laiska vätys eikä saa tartuttua asioihin, vaikka kyse on pitkälti siitä, että toiminnanohjaus ei toimi kuten ”normaalilla” ihmisellä. Lisäksi ADD kylkiäisenä on ikävä kyllä masennusta ym. psyykkista pahoinvointia. Kannattaa nostaa ongelma reilusti pöydälle ja miettiä oman jaksamisen rajoja/omaa hyvinvointia, mikäli mies ei kerta kaikkiaan ota vastuuta arjesta ja hyvinvoinnistaan. Adhd-liiton sivuja voisi esim yhdessä tutkailla ja selvittää, mistä apua tilanteeseen. Tsemppiä!

  • Entinen tiskirätti sanoo:

    Olin vuosia sitten samassa tilanteessa. Loppuun palaneena arjen, töiden, lasten, kotitöiden ja myös sen siivoamisen keskellä. Isännän käsi ei imuriin tarttunut, moppi oli aivan vieras väline, roskiksien tyhjentämisestä puhumattakaan.
    Lopulta ilmoitin, omaa mielenterveyttäni ajatellen, palkkaavani siivoojan ja maksu menee isännän piikkiin. Siivooja käy meillä kuuden viikon välein ja voi hitsi, että on mukava tulla kotiin sinä päivänä!

    Monta kertaa on mies kysynyt, voiko siivoojan käynnit jo lopettaa. Mutta kun kysyn jatkokysymykseksi, että alatko itse siivoamaan, saavat siivoojan käynnit jatkua!
    Toki siivoan siivoojan käyntien välillä itsekin, mutta mielekkäämpää se on, kun ei joka kerta tarvitse aloittaa ihan nollasta.

  • Janna sanoo:

    Samassa tilanteessa olen ja pahaksi onneksi huomaan, että poika on alkanut ottaa miehestä mallia. Kun tarpeeksi huudan kuin sumutorvi, niin molemmat keräävät sotkunsa ja hetken on vähän siistimpää, mutta esim. vessojen siivoukseen ei mies millään taivu. Minäkään en meinaa enää jaksaa, kun muutenkin lähes kaikki kotityöt ja lapsen asiat ja hoito jää minun vastuulleni. Olen myös tinkinyt omista siisteysvastimuksista, jotka ei alunperinkään olleet perusssiisteyttä kummempia ja se ikävä kyllä näkyy kotona. Siivoojaan ei ole varaa, enkä kyllä kehtaisi ketään päästääkään kotiini keräilemään hikisukkia ja astioita joka paikasta.

  • Saunan takana on tilaa... sanoo:

    Meillä aika lailla sama tilanne. Vastaus on ”mähän en siivoa sillon kun sä niin sanot”. No ok, siivoa kun siltä tuntuu…ei tunnu. Aikaa ja terveyttä olisi, mutta odottelee niin kauan, että minulta menee kuppi nurin ja alan siivota. Tätä on jatkunut 27 vuotta, joten enköhän mä kohtapuoliin tajua, että saan siivota ihan rauhassa…

  • Tanja sanoo:

    Mies on aloittanut väsytystaistelun. Kyllä akka lopulta periksi antaa-periaatteella. No niin, siis ihan elämän faktahan on, että ne siivoavat jotka kodissa elävät. Tai pitäisi olla, vaan joillekin ei ole. En oikein ymmärtänyt miksi jutun kirjoittaja tarvitsee mieheltä luvan palkata siivooja? Jos rahallisesti kertan onnistuu niin eiku siivousfirmoja kilpailuttamaan. Näissä, minä en siivoa, miehissä on se vika etteivät huolehdi yleensä muistakaan asioista, kuten laskuista. Juu, minullakin on samanlainen tapaus miehenä. Ratkaisin asian niin että herätin miehen huomion vetämällä luutullan päin pitsiä. Kun huomio oli saatu, ilmoitin kylmästi että koti ei ole ilmainen hotelli. Mikäli mies ei tee osuuttaan, voi hän pakata tavaransa saman tien ja muuttaa uuteen osoitteeseen. Yhdessä pysyttiin, mutta ne laskut jäi hänellä hoitamatta. Onneksi ukko sai töitä toiselta paikkakunnalta ja käy nyttemmin vkloppuisin kotona lapsia katsomassa. Eipä stressaa enää minua hänen elämän sotkut.

    • Savotan Sanni sanoo:

      Olen elänyt yli 40 vuotta juuri tuollaisen miehen kanssa. Kaiken tehnyt itse. Sehän olisikin liian helppoa, jos voisi palkata siivoojan. Meillä olisi ollut siihen taloudelliset mahdollisuudet, mutta mies ei antanut. Jos minä olisin tilannut siivoojan, niin hän olisi ovella sanonut ettei ole tilannut eikä olisi päästänyt sisään. Mitään keinoja ei ole tällaisen miehen kanssa. Muutin lopulta omaan asuntoon, mutta edelleen olemme yhdessä. Minä omassa siistissä kodissa ja mies sotkupesässä. Välillä vierailee luonani, mutta minua ei saa hänen kotiinsa.

      • mummi sanoo:

        Hu ,miten lohduttavaa ,että näitä miehiä on vaikka kuinka muidenkin ristinä.Siis todella todella surullista.Elin tällaisen miehen kanssa yli 20v ja pidin ok-talon,piha-alueen ym. siisteinä eikä mies kortta ristiin laittanut.Nyt mies on ollut jo pitkään ex ja asuu 47v vanhassa ok-talossa (vanha yhteinen) eikä mitään remonttia ole tehty.Talo lahoaa ja kaikki pinnat sisällä ällöttävän likaiset,lattiat täynnä rojua,lehtiä ja kaikkea mahdollista.En usko ollenkaan mihinkään A,D kirjainyhdistelmään tai muuhunkaan diagnoosiin vaan suunnattomaan laiskuuteen. Millään tavoin ei tilanetta pystynyt eikä pysty muuttamaan.Surullisinta tässäkin on että poikansa omaksunut isänsä siisteysnormit eli laiskuuden.