Tällä viikolla on puhuttanut kahden helsinkiläispäiväkodin päätös viettää läheistenpäivää isänpäivän sijaan. Tästä ovat suuttuneet niin isät kuin muutkin läheiset.

Tarkoituksena ei ole vähätellä isiä, vaan suojella niitä lapsia, joilla ei ole isää. Samoin voidaan toimia myös äitienpäivän yhteydessä. Mutta mitäpä jos siirrettäisiin nämä vanhempien juhlat kokonaan koteihin ja kotien vastuulle? Miksi päiväkodeissa ja kouluissa edes pitää viettää isän- tai äitienpäivää?

Se ei nimittäin ole mikään pikkujuttu joutua askartelemaan korttia ihmiselle, joka on kuollut tai muuten hylännyt sinut. Ja nämä nykyajan isänpäivän ja äitienpäivän aamupalat ovat vielä pahempia.

Kuva Nick Wilkes.

Kuvittele, jos sinun työpaikallasi juhlittaisiin aviopuolison päivää. Edeltävällä viikolla kaikki askartelisivat puolisolleen lahjan ja kortin, ja yhtenä päivänä puolisot tulisivat aamupalalle. Mutta sinä olisit sinkku, eronnut tai leski. Joutuisit vastaamaan kysymyksiin kuten Miksi et tee lahjaa? Eikö sinulla ole puolisoa? Miksi ei ole? Lähtikö hän toisen matkaan? Ja lällättelyä: Piialla ei ole miestä! Piian mies jätti Piian! Piian mies vaihtoi parempaan! Piiiaallaa ei oolee mieestää! Miltä se tuntuisi? Ihan hirveältä, ja sinä sentään olet aikuinen.

Ihan samaa me laitamme lapset käymään läpi joka vuosi. Ja juuri ne lapset, jotka ovat jo muutenkin kärsineet.

Minun isäni lähti kun olin vauva. Hän vain lähti, enkä ole häntä sen koommin nähnyt. Isoisä oli minulle hyvin läheinen, siihen asti kun kuoli yllättäen minun ollessani kuuden. Siinä meni sekin korttimahdollisuus. Silti niitä kortteja oli pakko askarrella. En todellakaan kaivannut muistutusta siitä, että oma isäni on jättänyt minut, ja siitä että isoisä kuoli.

Toivoin aina myös, että ryhmäni tai luokkani ei muistaisi asiaa tänä vuonna. Ehkä voisin tehdä kortin ja heittää sen roskiin ja kukaan ei saisi tietää mitään? Mutta he muistivat aina. Tuolla ei ole isää. Enkä halunnut tehdä korttia, mutta oli hirveää myös mennä kuiskaamaan opettajalle, että minulla ei ole yhtään ketään kenelle tehdä tätä korttia.

Joinain vuosina lintsasin koulusta. Keksin hirveän vatsakivun tai muun syyn. Mutta se oli vaikeaa, koska en ikinä etukäteen voinut tietää, minä päivänä kortteja tehtäisiin. Onneksi isänpäivän aamiaisia ei ollut!

En kannata läheistenpäivää. Kannatan isänpäivän ja äitienpäivän viettoa, mutta vain siellä oman isän tai äidin luona. Ei koulussa, eikä päiväkodissa. Vanhemmat, huoltajat ja muut läheiset voivat tulla käymään hoitopaikassa aamiaisella jonain muuna, neutraalina päivänä, jota ei ole rajattu sukupuolen ja perhesiteen mukaisesti.

Ja jos nyt mietit sanoa, että ei niitä lapsia voi elämän kolhuilta loputtomasti suojella, niin olet kyllä oikeassa. Mutta jos lapsi on menettänyt vanhempansa, niin eikö siinä ole kolhua kerrakseen?

Nimim. Isätön tyttö

Ylin kuva Daiga Ellaby.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Siirretään isänpäivä kokonaan kotiin”

  • Isätön syntymästä saakka sanoo:

    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. 70-luvulla syntyneenä olin aina ryhmän tai luokan ainoa isätön. Kukaan ei oikein edes ymmärtänyt että se on mahdollista.. eikä opettajatkaan ymmärtäneet, jonkinlainen avuttomuus tai jopa paheksunta välittyi heidän puheista. useamman isänpäiväkortin olen mummolle askarrellut ja aina se oli yhtä kamalaa. Traumaattiset muistot!

  • ope sanoo:

    Ope kommentoi… vuosien varrella on ollut useita tilanteita jolloin joku ei tule kouluun tai osallistu johonkin, koska ei pysty / saa / tulee paha mieli. Isänpäiväkortin tekoon ei voi osallistua jos ei ole isää, halloween päivänä ollaan koko päivä pois, koska vanhemmat eivät halua altistaa lastaan pakanalliselle juhlalle, suvivirttä ei lauleta, koska uskonnollinen sanoma, jäädään pois kevätjuhlasta, venäläinen lapsi ei tule itsenäisyysjuhlan päivänä, koska vanhempien mielestä Suomen ei olisi kuulunut saada itsenäisyyttä, ruotsalaisuuden päivä; koskeeko kaikkia? Pääsiäinen ja kaikki jouluun liittyvä jos ei ole kristitty. Muslimilapset eivät voi osallistua musiikintunteihin jos soitetaan instrumenttia, tai liikutaan musiikin tahdissa. Uimapäivät ovat oma lukunsa. Emme me voi poistaa kulttuuristamme kaikkia juhlia tai koulusta kaikkia aktiviteettejä joihin joku ei voi syystä tai toisesta osallistua. Opettajilla on sensitiivisyyttä näitä asioita kohtaan ja järjestelyt pyritään aina tekemään niin, että lapsi ei joutuisi kärsimään. Tämä kyseenomainen isänpäivä: todella tärkeä niille isille, jotka eivät saa tavata lastaan ja olla tämän elämässä. Kortin saaminen tai kutsu aamiaiselle on muistutus siitä, että on olemassa

  • Ylpeä isä sanoo:

    On yksin huoltaja isinä vaikea ymmärtää asiaa, että yht äkkiä isänpäivä korttien valmistus loppuu tarvoissa/kouluissa. Se on isälle ollut odottamisen arvoinen juttu, kuinka hienon kortin lapset ovat tällä kertaa tehneet. Ymmärrän toki, että joillain on huonoja kokemuksia isästä, mutta isä heillä on joka tapauksessa oli elossa tai ei. Yksi päivä vuodessa joka on suunnattu isien kunniaksi, ei voi olla yhdellekään ihmiselle liian suuri pala purtavaksi. Tietenkin juhlaa vietetään kotona, ja se on tärkeää. Mutta nyt isänpäivä kortit tai askareet tehdään isän silmien alla kotona kun koulussa/tarhassa ei enää voi tehdä. Kiva yllätys momentti jää isiltä tulevaisuudessa.

  • ritu sanoo:

    Juuri näin! Vaikka isättömyys tai muu tuntuu meistä aikuisista jo tavalliselta lapset ovat suoria ja jopa julmia ihmetellessään ja lällättäessään toisille eikä useimmilla ole empatiakyky vielä kehittynyt että ymmärrettäisiin jättää sanomatta jotain mikä pahoittaa toisen mieltä.

  • Sari sanoo:

    On myös isiä ja äitejä jotka eivät saa osallistua lapsensa elämään, vaikka näin haluaisivat. Taustalla voi kyse vieraannuttamisesta sekä huoltokiusaamisesta. Eivät kaikki äidit ja isät välttämättä ole siis jättäneet lastaan!
    Asioilla on aina monia puolia.

  • Vanha ope sanoo:

    Onhan se näinkin. Kaikilla ei ole isää tai äitiä, ja monilla on nykyään useampikin versio, kun on isän uutta vaimoa ja äidin uutta miestä. Joissakin perheissä taas voi olla kaksi isää tai kaksi äitiä. Sikäli ehkä se läheisenpäivä olisi paikallaan.

    Perheet ovat kovin monimuotoisia, eikä isän poissaolo ehkä enää nykyään ole mikään ihmetyksen aihe. Koulussa voisi tehdä kortin ihan kenelle tahansa läheiselle aikuiselle, jos isähahmoa ei ole.

    En kuitenkaan lähtisi siivoamaan perinteisiä juhlapyhiä kokonaan pois. Sehän on loputon suo: joulua eivät kaikki juhli, eivätkä pääsiäistä, uusi vuosi osuu eri aikoihin eri kulttuureissa, itsenäisyyttä ei kaikilla ole tai toisille se ei paljoa merkitse, Runebergista, Aleksis Kivestä tai Kalevalasta nyt puhumattakaan. Aina joku pahoittaa mielensä!

    Jospa hieman suvaittaisiin toisiamme. Tuskin ketään pakotetaan kortteja tekemään, mutta annetaan niiden tehdä, jotka haluavat.