Raskaaksi tuleminen ei ole helppo rasti
Raskaaksi tuleminen on helppoa elokuvissa, mutta vain elokuvissa! Tiesitkö, että tavallisella 30-vuotiaalla naisella on kuukaudessa vain 20 prosentin mahdollisuus hedelmöityä. 40-vuotiaalla naisella mahdollisuus on 5 prosenttia. Keskimääräisesti sanottuna moni pari odottaa lastaan noin vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta. Ja monessa perheessä toista lasta ei ala kuulua vuosien yrittämisen jälkeen.
Nopea soittokierros ystäville ja tulos:
Tapaus 1
Raskaaksi 30-vuotiaana 1,5 vuoden kiivaan yrittämisen jälkeen
Tapaus 2
Raskaaksi ensi yrittämällä 40-vuotiaana, sen jälkeen 3 keskenmenoa ennen kuin toinen raskaus tärppäsi
Tapaus 3
Lääkäriltä diagnoosi polykystisistä munasarjoista ja epäilys raskaaksi tulemisen vaikeuksista, ei raskautta 5 vuoden jälkeen
Tapaus 4
Toista lasta yritetty hedelmöityshoidoilla sen verran, että niihin on mennyt rahaa yhden maailmanympärysmatkan verran, tuloksetta
Tapaus 5
Raskaaksi 23-vuotiaana yllätyksenä
Yleisin raskaaksi tulemisen este tai hidaste on munasarjojen häiriökäyttäytyminen eli se, ettei ovulaatiota tule tai se tapahtuu harvoin. Miehellä puolestaan sperman heikentynyt laatu voi estää hedelmöitymisen.
Kun perheessä on jo yksi lapsi, mutta toista ei ala kuulua, puhutaan toissijaisesta lapsettomuudesta. Siihen ei auta se, että muut kommentoivat: ”onhan sulla jo se yksi lapsi, mitäs siinä valitat!”
Vanhemmaksi tuleminen tuntuvat monesti itsestään selviltä asioilta. Silti vuosittain noin 3500 uudella pariskunnalla todetaan hedelmöityshäiriö.
Lapsettomuus voi aiheuttaa menetyksen tunteita ja häpeän, syyllisyyden, pelon ja avuttomuuden tunteita.
Lapsettomuus voidaan usein kokea uhkaksi seksuaalisuudelle ja parisuhteelle. Parisuhteessa molemmat joutuvat kokemaan menetyksen pelon: emmekö saakaan lasta? Lapsettomuuden syyn selvittyä puoliso, josta syy lapsettomuuteen löytyi, saattaa pelätä suhteen kariutumista. Hän voi jopa ehdottaa puolisolle uuden kumppanin etsimistä, kerrotaan Väestöliiton sivuilla.
Miten sinun kävi? Kuinka kauan yrititte? Mikä auttoi vai onko mikään auttanut?
Tämä artikkeli on syntynyt Huonon Äidin lukijan toiveesta. Hän toivoisi kuulevansa juuri sinun kokemuksesi raskaaksi tulemisen vaikeudesta. Kiitos!
Vertaistukea lapsettomuuteen täältä.
Asiasanat: raskaus, raskaaksi tulemisen vaikeudet, lapsettomuus, toissijainen lapsettomuus
— Huono Äiti
Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Uusimmat artikkelit
Saahan vastata vaikkei ollut vaikeuksia? 1. lapsi sai alkunsa 4kk hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta, ’tulee jos on tullakseen’ -ajatuksella. Kolme seuraavaa tulleet ’kertalaakista’, kun olin 28v/ 32v / 37v. Ei keskenmenoja tmv.
Ensimmäinen lapsi syntyi heti kun seksi ja ne hedelmällisimmät päivät kohtasivat toisensa. Olin 31v. Välissä meni mies vaihtoon mm. siksi, että ei halunnut enempää lapsia. Nykyisen mieheni kanssa tärppäsi samassa kuussa, kun kierukka oli poistettu. Raskaus meni kesken 12+3. Parin litran verenvuodon ja kaavinnan jälkeen ei kunnollisia menkkoja tullut 5 kk. Gyne totesi, että syytä tutkia tilannetta, koska limakalvo näyttää niin ohuelta, ettei raskaus varmaan niillä eväin onnistu. Sain tutkimuslähetteen hydroskopiaan, joka jäi tarpeettomaksi. Kuukauden kuluttua raskaustesti näytti positiivista ja saman päivän iltana alkoi verenvuoto. Se kuitenkin loppui alkaakseen muutaman päivän kuluttua uudestaan. Tästä huolimatta tällä hetkellä rv 20+2 ja toivotaan parasta. Ikää 40v.
Vuosien yrittäminen, menin laskuissa sekaisin. Kävimme pari vuotta lapsettomuus hoidoissa, tulosta ei syntynyt. Lopulta lakkasimme yrittämästä. Sitten erosimme. Olin jo luopunut äitiydestä. Tapasin miehen, muutimme yhteen ja hetken päästä odotin kaksosia! ? Nyt olen 3-vuotiaiden tyttöjen äiti
33 vuotiaana huomasin ilokseni olevani raskaana viiden vuoden kuluttua ehkäisyn lopettamisesta. Aloitimme lapsettomuustutkimukset Suomessa, kun oli kulunut pari vuotta ehkäisyn lopettamisesta, mutta ne jäivät kesken maastamuuton takia. Onneksi onnistui luomuna. Kakkonen tärppäsikin puolen vuoden kuluttua.
Alle 30v sain 3 peräkkäistä keskenmenoa.ei yritetty lasta!tutkimuksien jälkeen lääkäri totesi että n 1 prosentin mahdollisuus saada lapsia.Ja tähän oli tyytyminen.
Noh,Olinkin jo 6kk,kun sain lääkäriltä tietää,että odotin lasta.Syntyi tytär,ja 1,5v myöhemmin poika.Päätimme että lapsiluku olisi täynnä.Olin menossa sterilisaatio toimenpiteeseen,koska minulle ei sopinut kierukka tms.Kuinka ollakkaan toimenpiteen aikana,lääkäri ilmoitti,että ei voi tehdä toimenpidettä,koska olin taas tietämättäni raskaana!!!!
luovuimme kuitenkin tästä lapsesta,joten sydämessä on iso arpi <3 Nyt minulla on 40v 2 lasta.tytär 6v ja poika kohta 5v <3
Kaksi vuotta meni ensimmäisen tekemiseen. Tekemällä tehtiin. Epäilin kilpirauhasongelmaa mutta lääkärien mukaan arvot olivat normaalin rajoissa. Paljon itkua ja hammastenkiristystä. Lopulta oltiin menossa IVF:ään mutta klinikalla ei suostuttu tekemään hoitoa minun kilpirauhasarvoilla, ja viimein sain lääkityksen. Puoli vuotta sen jälkeen, viikkoa ennen kuin olisi aloitettu ensimmäinen IVF, tulin luonnollisesti raskaaksi. 24 yrityskertaa siihen meni!
Toinen tuli vahingossa melkein heti perään kun ehkäisy tuntui vähän tarpeettomalta noiden kokemuksien jälkeen. Siinä vaiheessa sitä on kiitollinen siitä mitä luonto antaa.
Olen 35v. Ja 3 tervettä lasta. Nyt uuden mieheni kanssa yritetty 2 vuotta ja olemme jonossa lapsettomuushoitoon. Miehelläni ei ole yhtään omaa lasta ja iltatähteä yritetään raskain mielin. Itse olen jollain lailla ok asian kanssa olenhan niitä jo saanut mutta mieheni pettymys tuntuu kurjalta oishan se meidän yhteinen kuitenkin kiva saada….rakkaudella tehty ♡
Jätin pillerit pois 29-vuotiaana. 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen menimme tutkimuksiin eikä kummastakaan löytynyt vikaa. Ensimmäinen hoito oli hormoniavusteinen (pistokset) inseminaatio, josta tulinkin raskaaksi ja tyttö syntyi terveenä. Synnytyksen jälkeen emme ehkäisyä käyttäneet ja kun esikoinen oli 9 kuukautta aloitimme hoidot uudelleen. Kolmas hormoniavusteinen inseminaatio onnistui ja saimme ihanan pojan. Pojan syntymän jälkeen lapsilukumme oli täynnä ja söin minipillereitä mutta elämä yllätti ja toisen lapsen ollessa 7 kuukautta tulin kolmannen kerran raskaaksi luomusti ja ehkäisystä huolimatta ☺
25 v naimisiin ja pillerit pois. 34 vuotiaana minusta tuli äiti. Yhdeksään vuoteen mahtui Clomifenia, 4 inseminaatiota, 3 ivf:ää, yksi pakastealkioiden siirto toisen ivf:n jälkeen. Kolmas tärppäsi, melkein henkeni kaupalla. Baby disperinit olin ottanut omatoimisesti käyttöön netistä lukemieni vinkkien pohjalta – vilkastuttaa kohdun verenkiertoa. Kolmas ivf päättyi sisäiseen verenvuotoon ja naistenklinikalle tiputukseen. Lisäverta muutama pussi, pää melkein kirjaimellisesti kainalossa sain lähteä sairaalasta väestöliittoon alkionsiirtoon, kun hemoglobiini (oli pudonnut 70:een) oli riittävästi lisäverellä noussut. Kaksi viikkoa sietämätöntä kipua, tuntui että sisältä revitään riekaleiksi ja olin heittänyt hanskat tiskiin, ei siellä kivussa ja myllerryksessä voinut mikään kiinnittyä. Käytin kiltisti kuitenkin keltarauhaskuurin loppuun ja kahden viikon päästä siirrosta sain elämäni ensimmäisen sinisen viivan. Varmuus tuli väestöliitossa tehdystä verikokeesta (vereni oli kirkasta kuin mansikkamehu). Viikolla 7 eka ultra: heitä oli kaksi. Nyt kaksosemme jo 15 v. Koskaan meille ei tullut luomulasta, jossain mielen sopukoissa toivoin vielä yhtä vauvaa – olen ikuisesti lapsellinen lapseton, me emme pystyneet suunnittelemaan perhettä ja kuinka monta lasta haluamme. Meille annettiin pienen taistelun jälkeen nämä kaksi, jotka ovat elämämme suurin aarre.
Yrittäminen alkoi ollessani 24-vuotias, pillerit oli jätetty pois 3kk aiemmin pois, kun olin ulkomailla työharjoittelussa. Harjoittelun jälkeen vauvalla oli lupa tulla, koska olin puolen vuoden sisällä valmistumassa amk :sta ammattiin ja muutenkin elämä oli ensimmäistä kertaa mallillaan. Aktiivista ja kiihkeää yritystä meni reilu vuosi, kunnes aloin miettiä haluanko tutkimuksiin vai en. Jonku kuukauden asiaa mietittyäni tulin se siihen tulokseen, että en näin nuorena ainakaan kestä tuomiota elinikäisestä lapsettomuudesta. Kuukauden sisällä päätöksenteosta esikoinen sai alkunsa. Oli siis elämäni paras päätös olla lähtemättä selvittämään lapsettomuuden syytä. Ensimmäisessä ultrassa kätilö totesi munasarjojeni olevan polykystiset. Monien vaiheiden jälkeen kuitenkin terve poika syntyi. Tuolloin oli miehen kanssa puhetta, että mikäli toinen lapsi odotuttaa itseään yhtä kauan, niin sama antaa sen tulla kun on tullakseen. Plussasin 7kk esikoisen syntymän jälkeen ennen ensimmäisiäkään kuukautisia. Nyt pakko alkaa miettiä jotain ehkäisyä kun epileptikkoäitinä keho ei kestä loputtomiin yövalvomisia. Kolmas saa tulla sitten vähän myöhemmin, jos on tullakseen. 🙂
Hormonaalinen ehkäisy jäi pois 2010, mutta emme virallisesti alkaneet ”yrittämään” lasta vielä silloin. Ajatuksena oli, että jos sattuu vahinko, niin se olisi onnellinen vahinko. Oikein tosissamme aloitimme lastenteon 2012 lokakuussa jolloin olin 27-vuotias. Lasta ei alkanut kuulumaan ja kävimme tutkimassa itsemme julkisella puolella. Kummastakaan ei löytynyt vikaa, mutta raskautta emme silti saaneet alkamaan. Toisesta inseminaatiosta tärppäsi ja nyt olemme pienen tytön onnelliset vanhemmat. Itsellä ikää nyt 29-vuotta ja toinen saisi omasta puolestani tulla heti perään. Nyt vaikuttaa, ettei tälläkään kertaa saada raskautta alkuun kotona.
Yritimme 3 vuotta. Heti ensimmäisen yritysvuoden lopulla menimme Väestöliittoon tutkimuksiin missä havaittiin siittiöiden heikko laatu. Ensin tehtiin kaksi inseminaatiota, sen jälkeen yksi ICSI-hoito ja yksi PAS. Tulokseksi vain negatiivisia raskaustestejä. Sen jälkeen siirryttiin toisesta asiantuntijapaikasta toiseen eli TYKSiin. TYKSissä meille tehtiin kaksi ICSIä, jossa samalla havaittiin alkioiden laadun olevan myös heikko. Alkiot olivat pahasti fragmentuneita.
Otimme aikalisän, viimeisen suunnittelukäynnin yhteydessä hoitava lääkäri kehotti miettimään muita vaihtoehtoja lapsen saamiselle. Olimmekin menossa adoptioneuvontaan.
Aikalisän aikana tein positiivisen raskaustestin. Saatoin tehdä toisen ja kolmannenkin. Esikoinen sai alkunsa luomusti ja kaikki sujui hyvin. Hämmennys uudesta mahdottomasta tilanteesta vain oli kovin suurta!
Annoimme toisen kerran lapselle mahdollisuuden tulla 4 vuotta myöhemmin. Aika oli parantanut haavoja ja olimme liikkeellä asenteella ”Jos emme edes yritä, ei voi tietää, ja jos ei onnistu niin ei haittaa.” Hoitoihin emme enää halunneet. 5 kuukautta yrityksen aloittamisesta olin uudelleen raskaana. Aivan kuin ”normaalit ihmiset”! 😉 Tälläkin kertaa kaikki sujui hyvin ja nyt meillä on kaksi lasta.
Noin 21vuotiaana jätettiin ehkäisy pois sillä periaatteella että lapsi tulee jos on tullakseen. Mitään ei kuitenkaan vuosiin kuulunut. Itse olin jo silloin halukas hakeutumaan hoitoihin, mutta silloinen mieheni ei kuitenkaan halunnut lähteä tutkimaan syytä, ilmeisesti peläten että syy olisi hänessä (vaikka itselläni oli endometrioosi todettuna).
Muutama vuosi sitten löysin uuden rakkaan, ja koska reilun vuoden yrityksen jälkeen lasta ei vain kuulunut menimme kunnallisiin lapsettomuushoitoihin tämän vuoden alkupuolella. Nyt 36 vuotiaana ensimmäinen IVF-hoito takana ja raskausviikkoja 9+2! ?
Vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin, miehen siittiöt hitaita ja harvassa. Koeputkihedelmöityksellä ekalla kierroksella kaksoset 🙂 Vähällä pääsimme, enkä kokenut prosessia missään vaiheessa erityisen raskaaksi. Kahden alkion siirtämisestä vain ei keskusteltu kanssamme etukäteen, mikä oli kummallista, mutta näin jälkikäteen ajateltuna siunaus: kysyttäessä en olisi silloin siihen suostunut, mutta on niin ihanaa olla kaksosten äiti!
Eka raskaus alkoi 38 – vuotiaana ovistikuilla ja aloin kokeilla hartiaseisontaa hommien jälkeen. Keskenmeno 44 – ja 2. Tytär syntyi syyskuussa, olen 45 vuotias. Eli ovistikut ja hartiaseisontaa, luulin jo etten saa lapsia ollenkaan!
Mikä on hartiaseisonta?
Sama kuin pylly ylös, siittiöiden menee varmasti alas.
En ole koskaan käyttänyt mitään muuta ehkäisyä kuin kondomia. Ensimmäistä lasta yritettiin n 1,5v. Vuoden jälkeen kävimme tutkimuksissa, vikaa ei löytynyt mutta gynekologi suositteli hormonipiikkejä, en suostunut. Painoni noustua n 5 kg tulin raskaaksi 28 vuotiaana (painoin 60 kg). Seuraavat 4 lasta saivat alkunsa kutakuinkin miehen vilkaistessa minua, kaikki viisi syntyneet 8 vuoden sisällä.
Vaihdoin miestä, yritettiin taas 1,5 vuotta. Tulin raskaaksi heti 40 vuotiaana, kun tuon koko ajan huonosti hoidettu ja vaivannut tulehtunut hammas poistettiin.
”Yritys” alkoi kun olin kaiketi 24 vuotta. En enää edes muista kun siitä on niin kauan. Ei siis varsinaisesti yritetty vaan ehkäisy jäi pois. Jossain vaiheessa kävin lääkärissä, mitään ”vikaa” ei löytynyt. Lääkäri sanoi että voi puolen vuoden sisällä laittaa lähetteen jatkotutkimuksiin mikäli asia alkaa enempi huolettamaan. No asia jäi kunnes alkoi oikeasti pelottamaan ja keväällä 2014 sanoin miehelle että syksyllä mennään tutkimuksiin. No elokuussa minun lääkäri, syyskuussa labrat ja miehen näyte ja tulokset tuli kuun lopussa. Ei mitään mikä estäisi, no lähete kai ainakin minun ymmärryksen mukaan piti lähteä samantien miehen tulosten mennessä lääkärille. Mitään ei ole kuulunut, mutta eipä sillä väliä kun sylissä tuhisee lokakuussa2014 alkunsa saanut heinäkuussa2015 syntynyt neitokainen. Ilmeisesti siis asian stressaamisen lopettaminen auttoi.
Ensimmäinen raskaus alkoi helposti lähes saman tien, mutta ikääkin oli vasta 18 v. Toinen raskaus alkoi lopulta 33-vuotiaana 3 vuoden yrittämisen ja 2 keskenmenon jälkeen. Yksi lapsi vielä toiveissa, yritystä takana kohta 4 vuotta, vuosi sitten yksi keskenmeno, ikää kohta 38. Saattaa jäädä haaveeksi. ?
Lähipiiri alkoi lisääntyä kuhinalla kun lähestyttiin kolmenkympin rajapyykkiä. Jätin e-pillerit pois vuoden 2012 lopussa ja lapselle annettiin lupa ”tulla jos on tullakseen”. Ei se niin mennyt. Meni puolisen vuotta kunnes aloimme hämmästellä, miten vauvaa ei kuulu. Kierto oli kellontarkka ja ovulaatiokin löytyi tikulla joka kerta. Aikaa kului ja homma kääntyi negatiivisen puolelle. Avioliitto alkoi rakoilla, stressi painoi ja kaikki ahdisti. Vuoden 2014 alussa pääsimme vihdoin jonosta kunnalliseen lapsettomuushoitoon. Tuomio oli tyly: molemmat munanjohtimeni ovat tukossa eikä miehen sperman laatukaan ole häävi. Alkoi hormonien piikitys ja astuimme raskaalle hoitopolulle -tosin avioliitto tässä vaiheessa terapian avulla korjattuna. Sataset kilahtelivat apteekin kassalle. Ensimmäisistä hoidoista ei tullut tulosta. Päätettiin ottaa käyttöön järeämmät aseet ja siirtyä keinohedelmöitykseen. Hoitojakso oli suunniteltu ja odottelin kuukautisia alkavaksi jotta saan haettua jälleen kalliin lääkesatsin apteekista. Kuukautisia ei kuulunut. Testi näytti plussaa – ensimmäistä kertaa koskaan – hoidottomasta luomukierrosta. Täysi shokki. Terve poika syntyi toukokuussa 2015. Vaikka olimme lopulta hurjan onnekkaita, olen silti äärettömän kiitollinen lapsettomuusklinikan huippuosaavalle henkilökunnalle kaikesta tuesta ja avusta.
Yritys alkoi 29-vuotiaana. Tutkimuksissa kummastakaan ei löytynyt syytä lapsettomuuteen. Edettiin hoidoissa Clomifenin kautta inseminaatioon. Yksi luomu- ja yksi clomifen raskaus päättyi keskenmenoon. Kolmannella kerralla tuloksena tyttö, joka sai alkunsa luomusti. Tähän kaikkeen aikaa kului 5 vuotta.