Keisarinleikkauksesta jää aina arpi, mutta sillä on väliä minkä kokoinen leikkaushaava on ja miten se ommellaan kiinni. Tämän takia jotkut äidit ulkomailla tilaavat synnytyssaliin myös plastiikkakirurgin.

Synnytyksen ja raskauden jättämät jäljet ovat normaaleja, mutta kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, minkälaisten muutosten kanssa pitää pystyä elämään. Toiset selviävät saamatta suunnilleen naarmuakaan ja toisille jää paljonkin jälkiä. Osalle käy niin, että esimerkiksi sektioarven ikävä ulkonäkö johtuu siitä, kuka sen on tehnyt ja miten. Totta kai sellaisen hyväksyminen voi olla vaikeaa.

Synnytyssairaaloissa on kiirettä ja inhimillisiä virheitä sattuu. Tavallisen lääkärin tehtävänä ei ole miettiä, että kuinka esteettinen lopputulos on, vaan se että vauva saadaan terveenä ulos ja äiti voi mahdollisimman hyvin hänkin.

Kuva Alex Hocket.

Keisarinleikkaus on Amerikan yleisin leikkaus. Siellä lähes yksi kolmesta äidistä synnyttää sektiolla. Plastiikkakirurgin ottaminen mukaan synnytykseen on yleistynyt. Perusteluna on juuri se, että synnytyslääkäri keskittyy vauvan hyvinvointiin, mutta plastiikkakirurgi haavan ulkonäköön. Heillä on kokemusta siitä, millä tavalla haava kannattaa leikata ja ommella kiinni, jotta siitä tulee mahdollisimman huomaamaton.

Arpea voi hoitaa myös synnytyksen jälkeen, jos sen ulkonäkö tuntuu häiritsevältä. Tärkeintä kuitenkin on pyrkiä hyväksymään tapahtuneet muutokset. Elämä muuttaa vartaloa väistämättä, eikä sitä voi loputtomiin vastustaa.

Lähde.

P.S. Halusitko sinäkin syödä multaa?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hippis Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Ottaisitko plastiikkakirurgin mukaan synnytykseen?”

  • Ansku sanoo:

    Kolme sektiota on takana eikä arpia juuri edes huomaa. Olin ihan varma että jäisi rumat arvet. Kaksi oli hätäsektiota, keskimmäinen suunniteltu.

  • Hippis sanoo:

    Olen kuullut monenlaisia tarinoita suunnitelluista ja sitten niistä ei-suunnitelluista sektioista. Omani tapahtui noin tunnin varoajalla nopeasti etenevän HELLP-syndrooman vuoksi. Oli sunnuntai-aamu viikolla 37+1 ja suoritettiin päivystysleikkaus. Voitin lotossa osaston ylilääkärin päivystysvuoron ja oli selkeästi vuosikymmenten aikana muutamat sektiot tehty. Arpi parani todella nätisti ja nopeasti ja jää sopivasti vatsamakkaran väliin vähän kuten yläluomen kohotuksessa. Ei tullu siinä vaiheessa mieleen että mitäs jos jää arpi. ”Tässä naamasta arpikin kaunistus olisi” vai onko se sittenki mahassa. Nyt olen ÄITI ja ylpeä siisä.