”Kuulemma lapsille voi olla hyvä vanhempi, vaikka olisi vain vähän rahaa. Kyse on vain asenteesta. Jos et voi viedä heitä matkalle, maksaa kalliita harrastuksia tai matkustaa edes sukulaisten luo vierailulle, niin tee jotakin muuta. Lapsi muistaa kuulemma sen, kun hänen kanssaan vietetään aikaa.

Kyllä minäkin muistan sellaista lapsuudesta, mutta muistan myös sen, kun talvisaappaani hajosivat, enkä uskaltanut sanoa siitä vanhemmilleni, kun pelkäsin että heillä ei ole rahaa uusiin. Niinpä yritin korjata niitä monta kertaa kontaktiliimalla. Vasta muutaman kuukauden kuluttua vanhempani huomasivat asian ja sain uudet saappaat. Hassua kaikessa on se, että perheeni ei ollut varsinaisesti köyhä, mutta koin sen sellaisena.

Eronnut isä

Nyt minä olen eronnut isä, joka yrittää olla hyvä isä omille lapsilleen. Samalla erilaisista syistä johtuen olen myös köyhä, joka yrittää omin eväin pois köyhyydestä. Toki haluan, että omakin elämäni olisi ihmisarvoista, mutta aivan erityisesti yritän välttää, että lapseni kokisivat samanlaista turvattomuutta kuin itse koin.

Jokainen meistä voi sanoa, että ei se raha tee minua paremmaksi tai huonommaksi isäksi. Se ei kuitenkaan ole kokonaan totta. Niin kauan kuin ihminen ansaitsee alle kulujensa, vaikka kulujaan on koko ajan vetänyt minimiin, hän myös köyhtyy mieleltään. Ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen. Luovuuttakin käytän kohta vain siihen, että yritän keksiä jostakin seuraavat roposet välttämättömään elämiseen.

Olen menestyjä

Asiakkaitteni silmissä olen menestyjä, joka osaa hämmästyttävästi omat juttunsa. Lasteni silmissä olen isä, joka tekee vaikeasti ymmärrettäviä mielenkiintoisia juttuja. Mutta yksin ollessani olen epätoivoinen, itkuun herkästi sortuva heikko ihminen. Tämä köyhyys syö minua hitaasti sisältä, koska en voi hetkeäkään elää turvallisesti. Tapan tunteitani ja unelmiani ja samalla yritän näytellä sitä, että en olisi katkera. Yritän luoda turvallisuutta vaikka itse seison kuilun reunalla joka päivä. Se mahdollisuus että nousisin tästä tilanteesta, on koko ajan käteni ulottuvilla., mutta se karkaa aina kun olen saamassa siitä otteen.

Köyhyys ei ole tehnyt minusta yhtään huonompaa isää. Se saattaa johtaa siihen, että menetän asuntoni, joudun muuttamaan kauemmaksi lapsistani, menetän osan töistäni ja lopulta heittäydyn yhteiskunnan elätettäväksi. Mutta eihän sekään tee minusta vielä huonoa isää. Ei sekään, jos jouluna ei ole varaa riisipuuroa kummallisempaan ruokaan, eikä rahat riitä matkustamaan sukulaisten ruokapöytien ääreen. Ei mikään niistä tee minusta huonompaa isää.

Minä olen huonompi isä vasta sitten, kun en enää kykene luomaan turvallisuuden tunnetta. Sitä minun pitää luoda lapsilleni, vaikka itse olen palasina. Kerään ne palaset joka päivä uudelleen ja kokoan sillä kontaktiliimalla.

Köyhyys ei siis tee todellakaan huonoksi vanhemmaksi. Mutta kyllä elämä olisi paljon mukavampaa, jos voisi suunnitella sitä edes kaksi viikkoa eteenpäin. Ehkä minäkin olisin samalla hieman erilainen ihminen.”

Nimimerkki Xxxxx Xxxxxxxx

—–

Huonon Äidin rahaan tai säästämiseen liittyviä juttuja tässä:

Miksi aloitin säästämisen?

Lapsi säästämään vaikka väkisin

Näistä merkeistä tiedät, että sinulla on  liikaa rahaa

Huonon Äidin yhteistyökumppanin Nordnet-pankin  säästämisvinkit täällä, alkuun pääset jo 15 eurolla kuussa.

 

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “Onneksi on vielä luovuus”

  • Äityli sanoo:

    Kiitos eronnut isä kirjoituksestasi! Näissä on yleensä äitien juttuja, joten on hyvä kuulla miehenkin ajatuksia.Toivon voimia sinulle, hae apua, ettet uuvu täysin, itse hain eron jälkeen mm. seurakunnalta ruoka-avustusta pahimpaan hätään ja kävin purkamassa tuntojani terapeutille, kun en kaikkia tuskiani kehdannut edes kavereille kertoa. Suurimman tuskan hetkellä, kun olen ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään, mietin, miten lapseni tietoon reagoisi, ja mietin, etten voi heille moista tehdä, varmasti valitsevat vanhemman ilman rahaa, kuin rahaa ilman vanhempaa..

  • Heli sanoo:

    Toimit aivan oikein, kun haluat luoda turvallisuuden tunnetta lapsillesi. Tärkeää on, että saisit sitä vaikeuksista huolimatta myös itsellesi. Toivottavasti sinulla on joku, kenen kanssa jakaa huolia.

    Toivottavasti saat apua ja toivottavasti tilanteesi paranee! Voimia.

  • Toivo sanoo:

    Erittäin matalalla kynnyksellä apua voi pyytää http://www.hopeyhdistys.fi/kaipaan-apua/
    Suosittelen kaikille lasten vanhemmille, jotka kamppailevat hankalassa tilanteessa.

  • mutsi sanoo:

    Hmmm…jotenkin kierrän kaukaa sanaa köyhä, vaikka yritän yksin myös selviytyä joka päiväisestä elämästä, eurot pitää laskea tarkkaan, eikä elämä ole muuta kuin jatkuvaa stressiä, miten rahat riittää seuraavaan tilipäivään. Ollaan silti mun mielestä rikkaita lasten kanssa, kun meillä on toisemme, ja ollaan läheisiä. Tapellaan, sovitaan, ja nauretaan. En edes ajattele, että isä tai mun tapauksessa äiti olis köyhä. Ok en joudu menemään vielä ruokajonoon, kun on työpaikka. Mutta joo, siis voiko olla kuluttavampaa, kun laskea joka penni, ja leipoa leipää yms. Jotta selviää. Mutta mä ainakin tiedän että ilman mun 2 elämäntarkoitusta, mulla ei olis mitään, silloin olisin köyhä 🙂