Onks motii, onko tekemistä?

Elämä ei ole reilua. Aikuinen ajautuu hyvin harvoin tilanteeseen, jossa ei ole mitään tekemistä, koska pyykit, ruoat, työ, elämä. Sen sijaan lapsi voi vinguttaa ”ei mitään tekemistä” -virttä hyvinkin antaumuksella.

Vai voiko enää? Kuoliko ”ei mitään tekemistä” -vikuna älypuhelinten aiheuttamaan sukupuuttoon? Vieläkö ei mitään tekemistä -vaikerointi kaikuu lasten leluröykkiöiden keskeltä? 150 pehmolelua anyone?

(Teiniversio tästä on: ”ei oo motii”, jolla teini viittaa motivaationsa laskuun eritoten kaikissa hänelle osoitetuissa tehtävissä. ”Ei oo motii” on välitön sodanjulistus vanhemmalle ja se lausutaan eritoten silloin, kun halutaan ärsyttää vanhempaa olan takaa. Se on tavallaan ”ei oo mitään tekemistä” -lauseen jalostettu muoto.)

Elämässähän on tasaisia päivä. Ja epätasaisia, kuten monet päivät. Epätasaisuus on itselle ja ympäristölle haaste:

Joskus jo siitä hetkestä kun saa aamulla jalat lattiaan, alkaa epätasaisuuksien ketju, jolle ei loppua näy.

Ensin tulee tappelu lapsen kanssa, jonka en omasta mielestäni epäillyt aamulla pelanneen kännykkäpeliä vaikka hänen mielestään epäilin. Hän ei pitänyt epäilevästä äänensävystä ja soitti heti valituspuhelun isälleen, josta taas minä en pitänyt, koska etäisyyden päässä olevalle vanhemmalle valittaminen on epäreilua. Syntyy suukopua ensin lapsen ja vanhemman ja sitten vanhempien kesken. Pian ollaan tilanteessa, jossa kolme puhelinlinjaa on kuumana yhtä aikaa ja kaikissa joku on tyytymätön johonkin asiain tilaan. Ikäviä sanoja tulee sanottua ja kuultua.

Ei mitään tekemistä -virttä on vaikea kestää. Siksi tunnustan, etten ole piinkova kännykkävahti tai haukanomainen pelikyttä. Kaikelle kohtuullinen aika. Enkä ole itse yhtään jalompi:

Tunnustan olevani juuri sellainen vanhempi, joka huomaamattaan tsekkaa puhelimelta milloin Facea milloin uutisia koko ajan. Puolihuomaamatta ruokaa tehdessä, pyykkikoneen latauksen jälkeen, lasta milloin mistäkin odotellessa, siis vähän väliä. Tunnustan myös sen, että olen sanonut lapselle: ”odota hetki, älä ihan vielä” ja muut typerät lauseet. Ja lapsi on sanonut, että pistä se kännykkä pois. NYT! ( Kaksi pyhää aluetta kuitenkin: kännykkä ei saa olla ruokapöydässä ja autoa ajaessa ei räplätä, ikinä!)

Soittaako sinun puhelimesi entisten nuorten soittoääniä vai oletko todelinen DigiPirkko? Tee tästä testi.  Ettei kävisi kuin Huonolle Äidille: ”Digi-ikäsi perusteella olet syntynyt 1980- tai -90-luvulla. Perusmilleniaalina muistat yhä, millainen ääni käynnistyvästä puhelinverkkoyhteydestä lähti, kun menit ensimmäistä kertaa internettiin. Olet käynyt vähintään kerran Kissin chatissa. Nykyään omaksut uudet applikaatiot ja muut puhelimen ominaisuudet nopeasti. Osaat kommunikoida meemein ja emojein. Tilaat puhelimella sujuvasti sekä taksin että ruokaa kotiin ja se on tehnyt elämästäsi aika mukavaa. Jos haluat päivittää taitojasi, tee vihdoinkin ensimmäinen Boomerang-videosi.”

Silti uskon siihen, että vanhempien tulisi opettaa lapsilleen joutilaisuuden taito. Sen, ettei ole mitään tekemistä. Ettei näprätä mitään. Ollaan vaan. Itse asiassa lapsen sanat:” Ei ole mitään tekemistä”, ovat todella tärkeät sanat.

#Kaupallinen yhteistyö Telefinland #huonoäiti #helpoksitehty #telefinland #digi-ika

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.