Meillä on Suomessa vähän sellainen kulttuuri että EI SAA OLLA HELPPOA PERKELE! Mutta miksi pitäisi olla vaikeaa, ja miksi kaikki pitäisi tehdä vaikeimman kautta?

Tämä ajattelu on juurtunut syvälle ja aiheuttaa ihan turhaa syyllisyyttä. Vaikka nyt sellaista, että valmisruokia ei saisi ostaa, tai kotiin palkata siivojaa. Einesruokia kaavitaan ruoanlaittoastioihin, jotta ne näyttäisivät itse tehdyiltä, ja aikuinen nainen ei uskalla kertoa äidilleen, että meillä muuten käy siivooja.

Aina kun markkinoille tulee uusi puolivalmiste, alkaa netissä huutelu: kyllä ihmiset ovat nykyään uusavuttomia! Mitään ei jakseta itse tehdä! Mutta ajatellaan vaikka valmiiksi silputtuja vihanneksia. Miksi ihmisestä tulee parempi ihminen, jos hän leikkaa itse porkkanansa julienne-suikaleiksi, ja huonompi, jos hän ostaa ne paketissa?

Eikö tärkeintä ole se, että vihanneksia tulee syötyä tarpeeksi eikä se, kuka sitä veistä heiluttaa? Tai että kodissa on mukava olla, eikä se, kuka siellä on imuroinut.


Ylin kuva Kelly Sikkema.

Joskus ennen naisen kodinhoitotaidot olivat merkki siitä, että nainen oli hyvä työssään. Mutta nykyään melkein kaikkien naisten työ on muualla, eikä sillä, että lattiat on itse luututtu, saa mitään arvostusta keneltäkään. Silloin on ihan turha tuntea syyllisyyttäkään siitä, että ei tee tarpeeksi kotihommia itse.

Jos taas ajatellaan, että ei tässä kukaan saisi päästä helpommalla kuin ennenvanhaan, niin saman tien pitäisi alkaa itse viljellä pellavaa ja tehdä siitä kankaat ja niistä vaatteet ja pyyhkeet. Pistää mies metsälle ja syödä oravia ja tehdä niistä lapselle karvalakki. Pestä pyykit käsin padassa keitetyllä vedellä. Ai älytön ajatus? Niin onkin, mutta mihin se raja sitten vedetään? Eineksiin? Puolivalmisteisiin? Siivoojaan?

Turhan syyllisyyden sijaan voisi ajatella, että kylläpä kävi tsäkä! Onneksi satuin syntymään tähän aikaan, jossa ei ole mikään pakko väsyttää itseään sellaisissa töissä, jotka eivät kiinnosta ja kuormittavat turhaan.

Siitä pitäisi riemuita, että meillä on mahdollisuus päästä helpommalla! Ja siitä, että meillä on mahdollisuus valita. Kotona voi siivota vaikka hammasharjalla joka nurkan ja silittää jopa sukat ja alusvaatteet jos siitä tykkää, mutta ei ole pakko. Tai ruokansa voi tehdä alusta asti itse, meditatiivisesti vihanneksia paloitellen, mutta sekään ei enää ole välttämätöntä. Kun meillä saa olla myös helppoa ja kivaa, lopultakin!

P.S. Vähän kaikkea sitä kyllä häpeileekin

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia