Ensin heidän kanssaan on tekemisissä vuosikymmenen tai useita, ja sitten ei nähdä enää ikinä. Näinkö tosiaan käy avioliiton kautta muodostetuille sukulaisuussuhteille, kun tulee ero?

Biologisten sukulaisten kanssa on pakko olla tekemisissä, ja pakkopullaa se monille onkin. Ainakin päätellen kitinän ja valituksen määrästä kun sukujuhlista, tapaamisista ja jouluista tulee puhe… Jos sukulaiset ovat vaikeita ja ikävä, on tietysti kätevää että osasta heistä voi päästä eroon.

Mutta eivät kai suhteet puolison sukuun aina huonoja ole. Monesti välit ovat oikein lämpimät. Anoppi voi olla kiva ja puolison sisarukset kuin omia sisaruksia. Siihen asti, kunnes ero tulee, vai?

Lapsien osalta asia määritetään ihan sopimuksella. Näin usein kukakin tapaa, ja tällä tavoin toimitaan juhlapyhinä. Mutta entisiin sukulaisiin ei ole tapaamisoikeutta. Mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä? Häipyä, aivan kuin ei olisi vietetty yhdessä kaikkia juhlia ja arkea kenties kymmeniä vuosia? Aivan kuten ei olisi olemassa mitään yhteyttä, ei mitään yhdistävää tekijää.

Ylin kuva Liane Metzler.

Ihan kuin ”oikeatkin” sukulaisuussuhteet nykyisin, suhteet ex-puolison sukuun ovat vapaaehtoisia. Sukua ei tavata pakosta ja velvollisuudentunnosta. Jos sukulaisia ei halua tavata, heitä ei tavata. Koska ”mulla on oikeus” ja niin edelleen. Ja eksän sukuun ei ole edes tapaamisvelvoitetta, joten ilmeisesti monesti he vain katoavat elämästä kuten he eivät ikinä olisi siihen kuuluneetkaan.

Eron jälkeisiin suhteisiin puolison vanhempiin tuntuu vaikuttavan se, ketä erosta syytetään ja miten ex-appivanhemmat pärjäävät oman pettymyksensä kanssa:

”Olimme yhdessä mieheni parikymmentä vuotta ja naimisissanikin noin kymmenen. Lapsiakin on. Vietimme appivanhempieni kanssa juhlapyhät ja lomia. Avioeron jälkeen en ole kuullut heistä kertaakaan. Ei yhtäkään yhteydenottoa, ei tekstiviestiä jossa kysyttäisiin kuinka voin. Olen heille kuin kuollut: paha nainen joka itsekkyyttään hylkäsi heidän poikansa. Minusta on tehty tarinan pahis, vaikka oikeasti lähdin pakoon henkisesti väkivaltaisesta suhteesta. En oikeastaan kaipaa appivanhempiani. Olen vain surullinen ja ihmeissäni siitä, kuinka helpolla pitkään elämään kuulunut ihminen voidaan hylätä.”

”Erosimme koska vaimollani oli sivusuhde. Hänen vanhempansa tietävät eromme syyn, ja minulla on heihin hyvät välit. Anoppi hoitaa lapsiamme ja käy jopa meillä auttamassa kotihommissa. Hän on mukava ihminen ja auttaa mielellään. Se, että minulla meni vaimoni kanssa sukset ristiin ei sotkenut välejämme, ja miksi olisikaan?”

Mitä sinun suhteillesi eksäsi perheeseen kävi eron jälkeen? Tai menetitkö vävyn tai miniän lopullisesti, kun hän erosi lapsestasi? Kerro tarinasi kommenteissa tai allaolevalla lomakkeella!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Maria Peruuta vastaus

29 vastausta artikkeliin “Mitä ylimääräisille sukulaisille pitäisi tehdä?”

  • Happy sanoo:

    Olimme ex-miehen kanssa 26 vuotta yhdessä. Eron tullen puolet exän siskoista eli kaksi halusi jatkaa yhteydenpitoa minun kanssa, ja toiset kaksi eivät halua olla minun kanssa enää missään tekemisissä. Yksi siskoista on edelleen katkera minulle, koska jätin hänen veljensä. Erosta on nyt viisi vuotta. Olen tosi pahoillani siitä, ettemme ole enää väleissä, koska aikaisemmin olimme läheisiä ystäviä. Mutta vaikka ulospäin näytti, että minä lähden kävelemään täysin terveestä ja onnellisesta parisuhteesta, ei kukaan voi oikeasti tietää, millaista meidän elämä oli, ja miksi lähdin. Pelkästään minä en ollut syyllinen eroon. En todellakaan aio asiaa ikinä enempää exän siskoille avata, koska asia ei heille kuulu. Tämä katkeroitunut sisko on kaiken lisäksi sisaruksista se, joka on itse eronnut usemmasta miehestä.

  • Leijonaemo sanoo:

    Erosta on nyt yli 10 vuotta. Exällä ollut pitkä suhde nykyisen puolison kanssa, ja yhdessä näiden vuosien aikaan rakensivat elämän, jossa pitävät yhteyttä minun lapsuudenperheen kanssa ja minun ihmissuhteeni sotkettiin. Exän kanssa olen istunut vuosien aikaan kymmenissä palavereissa perheneuvolan ja lastensuojelun ihmisten kansaa, mutta tilanne on nyt silti päätynyt siihen, että ei enää mitään yhteydenpitoa exän ja minun välillä, lakimieheltä kysyttyäni sain saman ohjeen. Lapsi näkee tilanteet, jossa siskoni käy kylässä exällä enkä minä ole keneenkään yhteydessä eikä minuun olla yhteydessä. Pari vuotta sitten lapsi kertoi kun ex appiukko oli vaihtanut sukututkimuskirjaan minun nimeni tilalle exän uuden avopuolison nimen > toivottavasti siinä on ikuinen parisuhde :). Onneksi minulla on iso suku ja paljon ystäviä eli löytyy sekä historiaa, että kaikille yhteisiä tuttuja ihmisiä tässä maailmassa löytyy kenen kanssa minä olen tekemisissä. Ensi vuonna on rippijuhlat. Minä äitinä järjestän ne ensimmäiset juhlat kirkon jälkeen pienellä porukalla; pari kummia, veljeni sekä vanhempani. Isänsä hoitakoon loput ja sukulaiset kenen kanssa ovat hyvää pataa. Toivon, että jokainen osallinen osaa ajattella, miltä tämä kaikki näyttää lapseni silmin.

  • Minä vain sanoo:

    Appivanhempien kanssa lähetämme syntymäpäivänä onnittelut, muuten ei olla yhteyksissä. Ei ollut yhteisiä lapsia, joten ei sillai ole haitannut. Exällä uusi vaimo ja lapsi yhdessä, niin en koe tarvetta yhteydenpitoon.
    Exäni sisaruksen kanssa silloin tällöin kuulumisia vaihdettu ja hänen lapsen kanssa enempikin. Sisaruksrlla on nykyään lapsenlapsi ja hälle vaatteita lähettänyt sillon tällöin, kun omalta jäänyt pieneksi😊