Minne lapsuuden kuvat katoavat?

Omassa lapsuudessa albumit olivat hyvässä ojennuksessa. Kuvia otettiin harkitusti, koska ne maksoivat, mutta ne kehitettiin ja pistettiin kansiin. Lapsuuden kuvat ovat niin tärkeitä, että niistä on nähty huimaavia perintöriitoja. Kunnes ihan huomaamatta lapsuuden kuvat katosivat koneiden uumeniin…

”Sain tässä tovi sitten kunnian kyläillä ystävän luona muutaman kunnanrajan takana. Siellä punaisessa pirtissä asustelee äidin ja isän lisäksi 2 herttaista lasta, tyttö sekä poika. Lisäksi liuta kaiken kirjavia kotieläimiä kanoista gerbiileihin. Heidän olohuoneensa oli kodikas, ihan tavallisilla Ikean huonekaluilla sisustettu, mutta huomioni kiinnittyi kuitenkin kirjahyllyssä olevaan rivistöön opuksia, joiden selkäpuolella oli otsikkoja kuten ”Teneriffa 2013”, ”Joulu 2012” ja ”Kesäloma 2014”. Saatoin aavistella kirjojen sisältöä, mutta silti epäilin silmälumeeksi. Onko nuo niitä, mitä kuvittelen niiden olevan? Sain kysyttyä varovasti.

Pian sylissäni oli ehtoisan emännän esittelemänä koko heidän viisivuotisen perheuransa kohokohdat ja arjen ihmeet täydellisessä kronologisessa järjestyksessä, kuvateksteineen kaikkineen. Nieleskelin tyhjää ja selasin ihaillen yksilöllisiä kuvakirjoja, joihin oli ikuistettu niin lapsien ensimmäiset kylpyhetket, lentokoneiden ihmettely kuin joululahjat kauniisti lapsen ympärille aseteltuina. ”Näitä on kuitenkin sitten kiva katsella aikuisena”, ystäväni totesi kauniisti hymyillen samalla kun paijasi kuopuksensa silkkitukkaa.

Meitsi tunsi kylmien puukkojen pistoja ympäri kehoa, suorastaan kuvotti. Nolotti ja hävetti samaan aikaan. Olisin todellakin toivonut samanlaisia mestariteoksia meidän hyllyyn, meidän lapsista. Ja juu juu, koskaan ei ole myöhäistä mutta rehellisesti sanottuna pohjatyöt eivät olisi kovin vakailla kantimilla. Ne satunnaiset otokset pojista ovat vähän siellä täällä, vanhojen kännyköiden muistikorteilla ja osa kadonnut bittiavaruuteen iäksi. Huono Äiti-fiilis puski päälle vahvana.” Näin kirjoittaa Kolmen Pojan Äiti täällä.

 

Huonon Äidin arkea ovat epäonniset paistokset, pyykkiröykkiöt ja eletty elämä. Se on ihan yhtä tärkeää arkea kuin ne kuvat, joissa perheet ovat simpsetit suorina valokuvissa. Kannustan ja rohkaisen sinua tekemään arjen ja juhlan kuvistasi pysyviä muistoja kansien väliin. Ne ovat lastesi tärkeimpiä kirjoja silloin, kun lapsuus on enää muistoissa. Se vie paljon vähemmän aikaa kuin me käytämme aikaa somessa.

Jotta arjen kultahetkesi eivät lojuisi vain koneiden uumenissa, Huonon Äidin seuraajat saavat Ifolorin kuvakirjoista -15% koodilla AITI15. Etu on voimassa rajoitetun ajan. Kokoa nyt arjen/kesän/syntymän/lapsuuden muistot yksiin kansiin ja eritoten näkyviin!!! Ifoloriin tästä.

Tämä on kaupallinen yhteistyö Ifolorin kanssa.

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.