Pärjääkö lapsi koulun jälkeen yksin kotona? Entä voiko pienemmän lapsen jättää kotiin siksi aikaa kun käy lenkillä? Entä kaupassa tai viemässä roskat?

Siihen on olemassa nyrkkisääntö, miten lapsi voi olla vanhemmistaan erossa: yksi yö per ikävuosi. Tätäkin tietysti vanhemmat joutuvat elämäntilanteensa mukaan mukailemaan. Ja sitten on olemassa lain määrittämiä sääntöjä, kuten se, missä iässä saa ostaa alkoholia tai ajaa autoa. Mutta yksin kotona olemiseen ei ole tarkkoja sääntöjä saati lakeja.

Terve järki määrää ison osan säännöistä, ja jossain vaiheessa tulee lakikin mukaan. Jos taapero on yksin kotona ja vanhemmat baarissa juhlimassa, sanoo sekä järki että laki, että tämä on väärin.

Mutta entä jos pieni lapsi on kotona kauppareissun ajan, vaikka siksi että hän on kipeä ja vanhempi ei saa ketään auttamaan? Pari minuuttia vievä kipaisu lähikauppaan käy ehkä, mutta puoli tuntia automarketissa tietenkään ei. Pikkukoululainen taas pärjää kotona jo kauppareissun ajan, mutta entäs koko iltapäivä?

Monesti kyse ei ole siitä, pärjäisikö lapsi kotona, vaan siitä, miltä hänestä tuntuu olla yksin. Lyhytkin aika voi lapsesta tuntua pitkältä, ja yksin ollessa voivat monenlaiset asiat pelottaa. Tosin osa vähän isommista lapsista voi tykätäkin siitä, että saa olla kotona ihan itsekseen sopivan pituisen ajan, toiset kun kaipaavat omaa rauhaa ja tilaa enemmän kuin toiset.

Ylin kuva Caleb Woods.

Tietysti jotain odottamatonta voi sattua, vaikkakin on epätodennäköistä että onnettomuus tapahtuisi juuri silloin, vaikka se onkin lapsen yksin kotiin jättävän vanhemman suurin pelko. Suurin riski lienee lasten saamissa päähänpistoissa alkaa esimerkiksi kiipeämään kalusteissa tai leipomaan. Säännöt unohtuvat vähän isommiltakin lapsilta helposti, ja pelkkä ajattelemattomuus voi saada aikaan pahaa jälkeä.

Se, milloin lapsen voi jättää yksin kotiin, riippuu todella paljon lapsesta. Toiset ovat pelokkaampia kuin toiset, toiset ovat omatoimisempia kuin toiset, ja toiset ovat hajamielisempiä kuin toiset. Jos itsestä tuntuu, että lapsi ei pärjää yksin kotona, on parasta antaa lapsen kasvaa vielä vähän. Joka tapauksessa yksinoloon pitää totutella vähitellen. Lasta ei voi yllättäen jättää pitkäksi aikaa yksin.

Lisäksi turvallisuus pitää ottaa huomioon. Tietääkö lapsi, miten toimia esimerkiksi tulipalon sattuessa? Mitkä ovat säännöt sen suhteen, kenelle saa avata oven?

Nykyinen tiivis puhelinyhteys lapsiin toki helpottaa heidän jättämistään yksin kotiin, mutta siihen ei silti pidä kiirehtiä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin?”

  • Ei koskaan tarpeeksi hyvä sanoo:

    Muista, että olin alle kouluikäisenä paljon yksi ja odotin hyväksyntää kun niin reippaasti yksin pärjäisin. En sitä ikinä saanut ja mähän pelkäsin. Nyt vanhana vasta ymmärrän miten se on vaikuttanut koko elämääni. Ei hyvä. Lapsesta tuntikin voi olla pitkä aika. Kouluikäistä eteenpäin voi olla jonkin aikaa hyvinkin, kun tietää varmasti koska joku tulee.

  • Nimetön sanoo:

    Alle kouluikäistä lasta ei jätetä yksin kotiin koskaan eikä edes 5 minuutiksi. Riippuen lapsesta voi asiaa harkita 7 v. ylöspäin lyhytaikaisesti.

  • paskaäiti sanoo:

    tässä pohdin ku 4v ei pue päälle ja pitäis hakee 5v päiväkodista whatsapp isoäidille ja näkee lapsen. menee ihan vain muutama minuutti haku reissus ja kotona. hyvä on oppii lapsen jo pienestä hetkii olla kotona. jos lasta alkaa pumpulis kasvattaa kuten teini 13 v kohta ei uskalla kulkea edes junalla yksin. itsenäistyminen ei onnistu niin varhain kuin sen pitäisi normaalisti alkaa ja se alkaa yhteiskunnas näkyy lapsissa.

  • Nimimerkki sanoo:

    Viimeistään ekaluokalla on pakko pärjätä aamut, iltapäivät ja koulujen loma-ajat yksin, eli loppuvuonna syntyneellä 6-vuotiaana. Päivähoito-oikeus loppuu ekaluokan alkuun. Ei ole iltapäiväkerhoa tarjolla.

  • Ylivarovainen ETK äiti sanoo:

    Yksinhuoltaja äitinä on ollut vaihtoehto ottaa lapsi 200m päässä sijaitsevaan lähikauppaan tapellen ja huutaen tai jättää lapsi kotiin noin puoleksi tunniksi katsomaan piirrettyjä. Lapseni oli noin 4,5v, kun hän jäi ensimmäisen kerran kauppareissun ajaksi kotiin. Hänelle oli sitä varten ostettu oma kännykkä ja lisäksi xplora GPS kello, joita osasi hyvin sujuvasti käyttää. Asuimme tuolloin kerrostalossa, jonne ei ilman avaimia rappuun päässyt. Oli käyty paloturvallisuus ja vieraat ihmiset ym. ohjeet läpi ja harjoiteltu toimimista ja kenen naapurin luokse hakeutua, jos jotain sattuu. Siltikin koko kauppareissun ajan olimme aina videopuheluyhteydessä ja lapsi ns. oli mukana kaupassa, vaikka istuikin kotisohvalla. Näin myös äidillä säilyi mielenrauha ja olin koko ajan tietoinen mitä kotona tapahtuu.

    En tuolloin edes ajatellut, että lapsi olisi ollut liian pieni jäämään yksin kotiin, koska kaikessa mentiin lapsen ehdoilla. Jos hän olisi mieluummin halunnut tulla kauppaan, olisi hän saanut. Jos hänellä olisi mieli muuttunut kesken kauppareissun, olisi ostokset jääneet kauppaan ja olisin hakenut lapsen. Yleisten ”nyrkkisääntöjen” mukaan olen todella paha äiti. Kuitenkin minun lapseni on äärimmäisen fiksu ja osaa toimia hyvinkin itsenäisesti, JOS haluaa. Tähän ei koskaan kuitenkaan pakoteta, vaan lapsen ehdoilla mennään edelleen. Nykyään 6,5 vuotias jää edelleen sujuvasti kauppareissujen ajaksi mieluummin kotiin ja osaa soittaa, jos tulee hätä. Tietää miten toimia ja tietää myös soittaa hätänumeroon tarvittaessa. Ensiavun kouluttajana olen myös opettanut peruselvytysasiat, jotka nekin osaa.

    Silti aina ennen kuin jätän lapseni yksin, mietin kaikki mahdolliset riskit ja vaaratekijät ja käymme niitä säännöllisesti lapsen kanssa läpi.

  • Sirkkuli sanoo:

    Tärkeintä mielestäni on, että tätäkin taitoa harjoitellaan pikku hiljaa. 3- ja 5- vuotiaiden kanssa kotona olemista harjoitellaan juuri nyt niin, että he ovat yksin hetken sisällä, kun itse vaikka vien roskat tai olen toisen lapsen kanssa ulkona, niin, että minut löytää tarvittaessa vaikka ikkunasta katsomalla. Kauemmas en vielä uskaltaisi lähteä, edes vaikka 5-vuotias olisi yksin kotona.

  • Stiina sanoo:

    Meillä harjoiteltiin kotona yksinoloa eskariaikaan pienen kauppareissun muodossa. Käytiin uudestaan ja uudestaan läpi, että mitä tehdään, jos sattuisi tulipalo, miten toimitaan jos ovikello soi, kun aikuisia ei ole kotona. Nyt erottuani miehen kanssa kakkosluokkalainen on onneksi itsenäinen ja pärjää hienosti sen aikaa koulun jälkeen, että pääsen itse töistä. Laitan välipalan valmiiksi, lapsi soittaa kun pääsee kotiin. Muistuttelen tiiviisti, miten toimia hätätilanteessa ja ovikellon soidessa. – Ketään ei ole kutsuttu kylään, ellen ole erikseen sopinut tämmöistä. Keittiöön ei myöskään ole asiaa muutoin, kun välipalan hakemisessa.
    Työpaikka kodin vieressä parinsadan metrin päässä, tietää että hädän tullen voi tulla sinne. Sydämeni särkyy silti joka kerta, kun lapsi on iltapäivän yksin. Välillä on myös lastenhoitaja paikalla, tai lapsi kaverilla koulun jälkeen,
    mutta haluaisin itse olla paikalla, läsnä kotona, siellä missä minua eniten tarvitaan. Lapseni on reipas ja kehun häntä paljon, kuinka hyvin hän pärjää, mutta sanon myös päivittäin, että rehdisti pitää sanoa, jos esimerkiksi pelottaa.

  • K sanoo:

    Meidän naapurilla oli tapana jättää muinoin 80-luvulla vauvansa yksin päiväunille ja kipaista sillä aikaa lähikauppaan. Vauva nukkui aina hyvin, joten tämä tuntui toimivalta ratkaisulta.

    Yhden kerran vauva ei jostakin syystä nukkunut, joten hän otti vauvan mukaansa kauppaan. Sinä aikana asunnossa syttyi tulipalo, joka sai alkunsa muistaakseni tv:n sisään joutuneista kasvin lehdistä.

    Tarinan opetus: mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Joskus lapsen aiheuttamana, joskus ”itsestään”. En ikinä jättäisi lasta edes muutamaksi minuutiksi yksin kotiin, jos tämä ei ole sen ikäinen, että pystyy itse toimimaan järkevästi hätätilanteessa.

  • Kummallista sanoo:

    En ota kysymykseen kantaa, mutta on jotenkin hassua ettei eskarilainen voi olla esim päiväkodin pihalla valvomatta, mutta 2kk myöhemmin voi ekaluokkalaisena huolehtia itse kouluunlähdöstä, mennä liikenteen seassa kouluun ja olla iltapäivät yksin kotona. Koululaiselle ei saa hoitopaikkaa, vaikka yksinhuoltajalla olisi vuorotyö.

    Minusta lasta kannattaa pienestä asti kannustaa itsenäisyyteen ja opettaa tarvittavia taitoja.

    • Nimetön sanoo:

      Hyvä nyrkkisääntö on, että alle kouluikäistä ei jätetä yksin kotiin!
      Eikä ekaluokkalaistakaan ainakaan vastoin tahtoaan pitkiä aikoja. Vinkkinä, että kannattaa selvittää mahdollisuus iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Ekaluokkalainenkin on aika pieni olemaan koulun jälkeen monta tuntia yksin kotona, kun koulupäivät ovat vielä lyhyitä.
      Kannattaa myös kysellä koulukavereiden vanhemmilta ollaanko siellä kotona – ehkä voisi myös leikkiä kavereiden kanssa koulun jälkeen, jotta ei tarvitse olla yksin niin pitkään.

    • Sml sanoo:

      Tämä juuri, eskarilaisesta on pakko ainakin itselläni ollut pikkuhiljaa opettaa, että eka luokasta eteenpäin on pärjättävä koulupäivien jälkeen ja lomilla yksin. Koska olen vanhempana täysin yksin.