Mikä yllätti kun sain toisen lapsen?

Julkaistu 29. 5. 2017 :: Toimitus → Kommentoi eli anna palaa!

Melkein Huono -palstalla sana on vapaa! Tällä palstalla julkaistaan kaikkien muiden kuin Huonon Äidin kirjoituksia. Huono Äiti ei ota vastuuta tällä palstalla julkaistujen juttujen sisällöstä eivätkä ne kerro Huonon Äidin omasta elämästä. Huonon Äidin kirjoittamat jutut ovat kohdassa BLOGI. Kiitos ja hymiö!

Ennen toisen lapsen syntymää lähinnä hermoilin sitä, miten kahden kanssa pärjäisi. Yritin lohduttautua kaksi menee siinä missä yksikin -mantralla. Pikkusisaruksen syntymästä seurasi kuitenkin kaikenlaista, mihin en ollut osannut varautua.

Mustasukkaisuus

Ei sisarusten välinen, vaan minun ja vauvan. Oli kuin olisin aloittanut salasuhteen. Esikoinen tuntui jollain oudolla tavalla vastenmieliseltä. Halusin helliä vain vauvaa. Pidin häntä sylissäni ja kuiskutin hiljaa rakastan sinua, ettei esikoinen vain kuulisi. Tunsin hirveää syyllisyyttä, mutta vaihe meni onneksi ohi. Esikoisestakin tuli taas aivan ihana.

Kasvaminen

Siis fyysinen. Esikoinen kasvoi silmissäni ja yön aikana. Yhtäkkiä hän oli jättimäinen. Herranen aika, esikoisen pääkin on niin iso! Ja kädet! Olin varma, että kaikki hänen vaatteensa olivat jääneet pieneksi, ja säntäsin lähes suoraan synnäriltä ostamaan suurempia.

Oma aika

Luulin, että kahdesta lapsesta olisi paljon enemmän työtä kuin yhdestä, ja että omaa aikaa ei enää olisi lainkaan. Mutta kun vauva yhtään kasvoi, sain todella paljon enemmän vapautta. Esikoinen tykkäsi syöttää pikkusisarusta, ja yhteiset leikit alkoivat todella varhain. Yhtä lasta pitää koko ajan viihdyttää, kahta ei.

Sisarusriidat

No eihän se pelkkää auvoa ollut! Myös sisarusriidat alkoivat todella varhain. Esikoinen kertoi, kuinka vauva harmittaa. Pian jo kiusattiin vauvaa esimerkiksi asettumalla tämän päälle makaamaan, eikä tappelu tähän päivään mennessä ole loppunut. Ainoana lapsena äitiä vähän huolettaa, mutta kuulemma se kuuluu kuvioon!

Erilaisuus ja samanlaisuus

Sisarukset ovat niin samanlaiset! Mutta sisarukset ovat niin erilaiset! Totta kai tiesin, että he ovat omia persooniaan, mutta sekä heidän yhtenevät että eroavat piirteensä jaksavat hämmästyttää ja kiehtoa yhä edelleen. Huvittavaa on myös se, että aina en nopealla vilkaisulla erota lapsiani toisistaan. Heidän vauvakuvansa taas joudun erottelemaan kodin sisustuksen perusteella, muuten on mahdotonta sanoa, kumpi on kuvassa!

Lepsuilu

En ollut vouhottajaäiti esikoisenkaan kanssa. Mutta pikkukakkosen kanssa vasta lepsu olinkin! Ai karkkia? No ota nyt kun isosisaruskin saa. Esikoisen kanssa myös tiesin aina hänen ikänsä päivälleen, ja seurasin tarkasti jokaista uutta taitoa. Asettelin lapsen eteen herneitä: joko pinsettiote sujuu? Pikkusisarus sen sijaan osasi lukea kuukauden päivät ennen kuin huomasin mitään.

Minun vauvani

Esikoisesta kasvoi taapero, leikki-ikäinen ja koululainen. Kuopus taas on yhä mamman vauva, vaikka on jo koulussa hänkin.

P.S. Näin saattaa vaimo saattaa muuttua, kun hänestä tulee äiti.

Haluatko avata keskustelun jostakin sinulle läheisestä aiheesta? Lähetä kertomuksesi tästä.



Kommentoi tätä aihetta

Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi muiden tietoon. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

HUOM: Älä käytä nimeäsi, se tulee näkyviin!

Pakolliset kentät on merkitty *