”Ymmärrän kaikkia niitä, jotka lopettavat lennossa ihan perushyvän parisuhteensa. Itse olen juuri siinä tilanteessa, että mietin lähtöä joka päivä, kirjoittaa nimimerkki Hullu?.

Olen mennyt mieheni kanssa yhteen reilut parikymppisinä. Meillä on säädyllinen määrä ihan peruslapsia ja perusmallinen suomalainen elämä pääkaupunkiseudulla. Me käymme kaupassa yhdessä, jaamme kokkausvastuun, viemme vuorotellen lapset harrastuksiin ja mihin milloinkin. Me emme riitele. Kenelläkään ei ole mitään suurempia ongelmia paitsi minulla, koska mieheni kiinnosta minua miehenä enää yhtään.

En halua halata miestäni enkä pussaa häntä kuin pakosta lasten takia. En koskaan tee aloitetta seksiin, koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua yhtään. Tai se on lievästi sanottu, kun katson hänen lössähtänyttä olemustaan. Mieheni ei herätä minussa mitään haluja. En ole halunnut häntä moneen vuoteen. Hän on pikemminkin iljettävä. Anteeksi. Tämän tunnustaminen on hirveää.

Meillä on seksiä mieheni aloitteesta kerran kuussa. Siinä seksissä ei ole mitään vuorovaikutusta, vaan se on kahden ihmisen yhtä aikainen itsetyydytys. En halua mitään silmiin katselua tai hellyyttä siltä ihmiseltä, enkä tiedä miksi. Arki on luultavasti vain tullut todella jäädäkseen meidän elämäämme.

En halua erota, koska meillä on lapset ja ihan hyvä elämä. Tiedän, että sitten katuisin. Myös talouteni olisi todella tiukoilla. Tässä voin tunnustaa, että katselen koko ajan muita miehiä. Jos joku tekisi aloitteen sivusuhteesta, se olisi menoa. Ehkä onneksi sitä ei ole tapahtunut.

En tiedä, miten pitkään näin voi elää ilman, että joku murtuu lopullisesti. Jos joku koskaan on löytänyt vireen takaisin pitkään ihmissuhteeseensa, nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. Luen ihan kauhulla kaikki lehtijutut, jota tästä kirjoitetaan. En kyllä niistä tule yhtään viisaammaksi. Tulenko sitten täältä?”

Nimimerkki Hullu?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 58 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Minna H Peruuta vastaus

58 vastausta artikkeliin “"Mieheni ei kiinnosta minua sentin vertaa"”

  • Nimetön sanoo:

    Ihan hyvä elämä? My ass!

  • Samassa veneessä sanoo:

    Täällä täysin samat ajatukset. Meillä oli ihana suhde, rakkautta ja läheisyyttä paljon. Vietimme aikaa yhdessä ja teimme asioita. Arjessa oli toisen huomioon ottamista, pusuja ja haleja. Riitojakin tottakai mutta ei mitään vakavampaa. Sitten tapahtui se perinteinen eli saimme lapsen ja tuntuu kuin rakkaus meidän välillämme olisi kuollut. Nyt toinen vain ärsyttää ja olemme etääntyneet toisistamme täysin. Nukumme eri huoneissa, se alkoi jo vauvavuonna mutta nyt kun lapsi nukkuu omassa huoneessaan täydet yöt, niin emme silti ole palanneet vanhaan eli nukkumaan yhdessä. Seksiä on välillä mutta sekin tuntuu suoritukselta. Meillä on paljon aikaa perheenä mutta vähän kahdestaan. Pitäisi kai ottaa sitä enemmän mutta tukiverkkoja meillä ei älyttömästi ole. Arki menee eteenpäin ja lasta hoidamme hyvin yhdessä. Kaikki sujuu mutta mitään tunteita ei vain enää ole. Olen miettinyt pariterapiaa ja avun hakemista, mutta saa nähdä onko niistäkään apua kun tilanne jatkunut niin pitkään. Lapsi nyt 1,5v. Uusi omakotitalo juuri ostettu eli tottakai se taloudellinenkin puoli vähän painaa. Masentaa! Miten siitä elämän rakkaudesta tuli täysin vieras henkilö kun saimme lapsen? Nyt olemme nimenomaan vain kaksi lastenhoitajaa jotka pyörittävät tätä palettia täällä kotona. Kaipaan rakkautta ja sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Pettää en ikinä voisi ja tiedän ettei erokaan ole oikotie onneen. Mutta pidemmän päälle muuta vaihtoehtoa ei varmaan ole.. Kaikki keinot aion vielä yrittää mutta siitä ärsytyksestä toista kohtaan on vain vaikea päästä yli. Kunpa saisimme vielä toisemme takaisin.

  • Ymmärrän sanoo:

    Sympatiat aloittajan puolella. Tuo on hankala tilanne. Varmasti et itse ole toivonut näin käyvän? Ja minkäs teet kun tunteet on mitä on? 🤷‍♀️

    Hmm..olen hieman samassa tilanteessa. Mieheni kanssa meillä on ollut antoisa, joskin myös haastava parisuhde. Toisaalta haasteita meillä on ollut elämässä muutenkin. Aina on kaikesta yhdessä selvitty ja liekki on pysynyt yllä. Paitsi nyt.

    Pari kuukautta sitten meillä oli rankka välikohtaus, jonka tuloksena koin täydellisen luottamuksen menetyksen mieheeni..jotenkin hänen käytöksensä meni sillä kertaa niin ikäväksi ja loukkaukset sekä välinpitämättömyys sille tasolle, ettei paluuta normaaliin ole tällä kertaa ollut. Etääntyminen on vain jatkunut ja ikävät kokemukset sekä ollut muutama huono seksikerta tämän jälkeen. Kuilu välillämme on vain kasvanut vaikka yritys säilyttää suhde on kova.

    Tällä hetkellä mieheni ällöttää minua kaikin puolin, haisee pahalle ja kosketus ja kaikki läheisyys tuntuu epämiellyttävälle ja seksuaaliseksi menevä kosketus jopa pelottaa. Olen menettänyt kaiken mielenkiintoni parisuhdemielessä häntä kohtaan. Lasten, arjen ja töiden takia ollaan pidetty arkikulissia ja kaverillista suhdetta yllä. Tämä on ensimmäinen kerta kun suhteessanne koen näin ja pahoin pelkään onko paluuta ”normaaliin” enää koskaan luvassa.

    Miehelleni olen asiallisesti kertonut luottamuksen kärsineen ja että läheisyys on tämän vuoksi epämukavaa. Hän loukkaantuu ja lähtee pois tilanteesta ja alkaa avautua miten haluaisi seksiä ja läheisyyttä suhteessa. Aika turhauttava tilanne ja miehen asenne on mielestäni vain luotaantyöntävä. Että näin.

    Tekis mieli vaan lähteä ja mullakin pyörii jo muut miehet mielessä. Kaikkihan on tietysti mahdollista. Ainakin viimestään jos vielä kuukausien jälkeen mieheni asenne on sama ja hän ällöttää mua edelleen on alettava miettiä lopullisia ratkaisuja..

  • Nimetön sanoo:

    Voi hyvänen aika mikä paskaryöppy tänne olisi tullut, jos saman tarinan olisi kirjoittanut mies.

  • Kdldl sanoo:

    Te ootte just sellasia naisia jotka jahtaa vaan sitä jännityksen tunnetta mikä puuttuu arkistuneesta suhteesta. Vuoden kahen päästä valitatte kuinka nykyinen kumppani ei sytytä ja on vastenmielinen. Kukaan ei jaksa enää panostaa suhteeseen. Ainoo millä on väliä on suhteen alu. nopeet dopamiinifiksit ja kun ne loppuu ei pillukaan kostu enää.

    • Nimetön sanoo:

      Tämmöset naiset on koukussa siihen rakastumisen tunteeseen. Ja kun arki alkaa, hypätään seuraavaan mieheen jne jne…

  • js sanoo:

    Jos viistautta etsit, niin uskon sen tuon tekstin perusteella olevan jo sinussa, mutta näyttäytyvän vain harvoin. Vain kaikki turha maallinen päälleliimattu harha on ainut syy joka sinua huonossa suhteessa pitää. Sinä ja puolisosi kärsii, lapset kärsii ja mitään hyvää ei tule siitä, että kuvittelet ”kaikkien huomaamatta” eläväsi/toivovasi mielesi tasolla erilaista elämää.

    Nyt perkele se järki käteen, lopeta ennen kaikkea pitämästä eläviä olentoja itsestäänselvyyksinä ja HAVAITSE, että meillä on vain tämä yksi ainut elämä juuri nyt ja tässä, ei tule muita täysin samanlaisia.

  • Surusilmä sanoo:

    Voi tiedän tunteen… eikä pariterapiakaan tuo apua 😔 Seksiä ei ole ollut kohta kahteen vuoteen ja ennen sitäkin vain humalassa. Pitäisi uskaltaa lähteä, mut se ei oo ihan helppoa.

  • täti sanoo:

    Jotkut ovat hemmoteltuja, toisilla taas on oikeita ongelmia. Jos inhoaa puolisoaan, on vastenmielistä ja raukkamaista jatkaa yhteiselämää hänen kanssaan verukkeiden varjolla. Siis ymmärsitte oikein; oikeasti se parisuhteenne ällötys ei ole puolisosi, vaan sinä.

  • Realistic sanoo:

    Tiedän täysin mistä puhut! Suorastaan inhoan ”miestäni”.
    Sivusuhteisiin en lähde enää vaan sitten kokonaan kun näin.
    Se on vaan niin vaikeaa, kun on lapsia, mutta mitään iloa tästä suhteesta ei ole lapsille eikä meille aikuisille.
    Ei riidellä vaan ei oteta kontaktia enää ollenkaan.
    Uusi suhde ei kävisi mielessäkään, kun yhdestä rististä pääsisi eroon👍
    Ei näistä miehistä ole mihinkään syvällisempään/ se on nähty aika pitkälti….