Lesken pyyntö: Suhtaudu minuun normaalisti

Julkaistu 24. 5. 2017 :: Toimitus → Kommentoi eli anna palaa!

Melkein Huono -palstalla sana on vapaa! Tällä palstalla julkaistaan kaikkien muiden kuin Huonon Äidin kirjoituksia. Huono Äiti ei ota vastuuta tällä palstalla julkaistujen juttujen sisällöstä eivätkä ne kerro Huonon Äidin omasta elämästä. Huonon Äidin kirjoittamat jutut ovat kohdassa BLOGI. Kiitos ja hymiö!

Meitä leskiä on yhtä monenlaisia kun on ihmisiäkin. Muottia leskeydelle ei ole. Joku jää leskeksi silmräpäyksessä, ennalta arvaamatta, toinen saa ennalta tietää sairauden johtavan kuolemaan. Yhtä kaikki, leski toivoo, että ystävät eivät hylkäisi.

Jo pelkästään se, että vastaa kaikesta arjessa ihan yksin, on itsessään raskasta. Miten auttaa leskeä? Kun minulta kysyttiin tätä ollessani tuore leski, en osannut vastata. Sanoin, että pärjään. Pärjäsin minä, hampaat irvessä.

Nyt osaisin neuvoa lesken ystävää: Soita ja kysy kuulumisia. Mene kylään kahville. Pyydä mukaan syömään. Kysy koska hän on viimeksi syönyt lämmintä ruokaa, tai nukkunut. Kysy tarvitseeko hän apua tavallisissa askareissa, kuten pyykkikoneen käytössä, laskujen maksussa, tietokoneen päivityksessä tai lampun vaihdossa. Se, mikä leskeksi jääneelle on uutta, riippuu paljon ihmisestä. On niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten pyykkikone toimii, kun on tottunut toisen apuun. Vastaavasti toinen ei tiedä vaikka miten auto huoletaan.

Ajan kanssa oppii pärjäämään ilman apua. Ja kyllästyy pyytämään toistuvien pettymysten vuoksi. Tarjoa siksi apuasi itse, ja pidä yhteyttä vaikka se pelotttaisi.

Leski on karkeasti sanottuna vain siviilisääty, kertomus siitä miten yksi suhde elämässä on päättynyt. Minulle voi puhua normaalisti, ja olen yhä sama ihminen kuin ennen. Leskeksi jääneellä on arjessa niin kova kiire, tarve korvata molemmat vanhemmat lapsille, että hän ei välttämättä itse jaksa olla se aktiivinen yhteydenpitäjä. Ystävän ei tarvitse olla ihmeidentekijä tai osata puhua hienosti. Tärkeintä rakkaan ihmisen menettäneelle on se, että hän ei menetä yhtään ihmistä enempää.

Joskus paineen alla murtuu. Tarvii sitä toista aikuista jolle purnata arjen haasteita tai sanoa, että tää on hirveetä. Kaivautua siihen olkapään mutkaan ja vaan tulla halatuksi. Kun vaan kaikki muistaisimme aina nauttia joka hetkestä. Olla läsnä. Ole ihminen ihmiselle. Se on tärkeintä.

Haluatko avata keskustelun jostakin sinulle läheisestä aiheesta? Lähetä kertomuksesi tästä.



Kommentoi tätä aihetta

Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi muiden tietoon. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

HUOM: Älä käytä nimeäsi, se tulee näkyviin!

Pakolliset kentät on merkitty *