Lapsi tuli, vaimo muuttui
Vauvan saaminen muuttaa parisuhdetta – ja myös parisuhteen osapuolia. Muutos ei aina ole hyvästä. Tässä erään isän kertomus:
”Olen mies ja isä. Lasten saaminen ei ole ihan yhtä juhlaa, mutta tästä puolesta ei paljon saa puhua.
Menin aikoinani naimisiin hyvän näköisen, keskikokoisen – jopa hoikan iloisen, pitkätukkaisen naisen kanssa. Meillä oli hauskaa ihan kahdestaan, teimme juttuja yhdessä, kävimme laskettelemassa, vaeltamassa, kaupunkilomilla ja kaikkea mahdollista – kunnes saimme tosi nopeassa tahdissa kaksi lasta. Ja kaikki muuttui:
– Vaimoni leikkasi pitkät hiuksensa, lihoi ja vain imetti koko ajan. Tiedän, vauvoja pitää imettää, haluan sanoa tuon sellaisena symbolisena kuvauksena siitä, miten hän muuttui naisesta imettäjäksi. Hänen koko elämänsä oli se vauva, imetys ja lasten hyssyttäminen. Minunkin koko elämäni olivat tietenkin ne lapset, mutta yritin silti käydä lenkillä ja ostaa uusia vaatteita. Vaimoni muuttui ulkonäöllisesti niin paljon, ettei häntä tunnista vanhoista valokuvista. Hänen kätensä ulottuvilla on aina suklaata ja hän kulkee hirveissä telttamaisissa vaatteissa.
– Lasten nimissä vaimoa alkoi väsyttää koko ajan. Hän ei kiinnostu enää mistään asiasta, jos asia ei koske lapsia (lapset ovat jo päiväkoti-ikäisiä). Eritoten mikään aikuisten yhdessä tekeminen ei kiinnosta häntä tippaakaan. Minä olen hänelle lähinnä vitsi.
– Sehän on selvää, että mitään seksielämää ei todellakaan. Kun oikein kinuaa, vaimo tarjoutuu ”tekemään palveluksen” eli helpottamaan minua tai suostuu seksiin ”joka kestää maximi minuutin”. Hän ei itse halua enää seksiltä mitään, eikä seksi merkitse mitään. Miehelle, joka haluaa, että vaimo nauttii, tämä kierre on hirveä. Mieluummin menen oman käden kautta onneen kuin suostun noihin armonpaloihin.
Että näinkin voi käydä. Ero käy mielessä silloin tällöin, mutta tiedän vaimoni luonteen sen verran hyvin, ettei siitä hyvä seuraa. Löydän itseni yksiöstä ja saan tavata lapsiani joka toinen viikonloppu 24 h. Ei kiitos. Tässä sitten lusitaan hamaan onnettomaan loppuun asti. Miten tässä näin kävi, en tiedä.”
Nimim. Vissiin Huono Mies
P.S. Vauva voi viedä tullessaan myös kaverit.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 282 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hannan kirjoitus oli suoraan mun suustani 🙁
Tuolla mainitaan, että se on useimmiten nainen, joka siitä erosta katkeroituu.. Hmm.. Miksihän? Jos parisuhde kaatuu siihen, ettei seksi kiinnosta, ja nainen hoitaa kodin ja lapset yksin ja saa kiitokseksi eron..
Jos vaimo jatkuvasti hyssytti ja imetti, eivät ole ehkä olleet helppoja lapsia. Kirjoituksen perusteella mietin myös, missä isä oli. Miksi isä ei hyödyttänyt. Selvästi vaimo vaikuttaa väsyneeltä, jakautuvatko kotityöt tasan
Lukiessani kirjoitustasi, tuntui kuin olisimme samassa perheessä. Ainoastaan minä olisin se vaimo (ja eron jälkeen antaisin tavata lapsia). Minulla oli tummat pitkät hiukset, kun aloin odottaa meidän lastemme. Jouduin leikkaamaan ne synnytyksen jälkeen, koska stressi ja väsymys + hormonit tiputtivat hiukset päästäni. Niitä oli joka paikassa ympäri kämppää. Ylipainoa on tullut runsaasti parisuhteen aikana, mutta tämä pääosin siksi, ettei mieheni liiku ollenkaan ja haluaa elää pelkällä roskaruualla (ja tunnetusti miehet eivät lihoa, vaikka mitä tekisivät). Ja lasta en voi ottaa omiin harrastuksiin mukaan. Seksielämää meillä ei ole, koska mieheni ei näe mitään vaivaa asian eteen. Naiselle seksielämä on muutakin kuin 5-15 minuuttia illalla jyskytystä. Naisen halukkuuteen voisi auttaa myös se, että joskus auttaisi kotitöissä (siivous, pyykkaus, ruuanlaitto), jolloin vaimo ei olisi joka ilta burnoutissa. Kun ottaa huomioon myös sen, että lasten kasvatuksen ja kodinhoidon lisäksi teen vaativaa kokopäivätyötä, apua ei koskaan ole liikaa. Sen sijaan mieheni apu on kaljan litkiminen viikonloppuisin ja se kuuluisa oma aika tietokoneella tai baarissa. Minulla on viimeksi ollut omaa aikaa ennen lapsen syntymää. Eli kuten täällä kirjoitettiin jo aiemmin, jokaisella tarinalla on aina kaksi puolta. Kannattaisi ehkä jutella ensi sijassa sen vaimon kanssa ja kysyä näistä asioista. Ylipainosta ei kannata lähteä huomauttamaan, mutta yhteistä perheen harrastusta voi ehdottaa 🙂
Tuo kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni.. Miehet tuntuu välillä niin kiittämättömiltä.. :/
Pieni huomio kommentteihin..
Kirjoituksessa ei puhuttu siitä kuka tekee kotityöt.. Voi hyvinkin olla, että ne jaetaan ja vaimollakin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta elämässään kiinnostuksensa mukaan. Mies kuitenkin kertoi, että lapset ovat myös hänen elämänsä, joten vaimollakin olisi varmasti mahdollisuus jättää lapset välillä isän hoiviin hyvällä omallatunnolla.
Mies kaipaa joskus aikuisten yhdessä tekemistä, ja että vaimo huomioisi välillä myös muutakin kuin lapset. Kuulostaa hyvinkin normaalilta toiveelta. On hyvä olla välillä muutakin kuin pelkästään äiti ja isä.
Vaikuttaa siltä, että kyseessä on kaikinpuolin ”ihan tavallinen, fiksu perheenisä”, joka haluaa myös vaimonsa parasta. Jokainen tietysti tulkitsee näitä omien kokemuksien kautta, mutta tärkeintä olisi ottaa aihe hienovaraisesti esiin siellä kotona. Tämä kun on teidän kahden välinen asia. Onnea tulevaan!
Minulle kävi tavallaan samoin, mutta onneksi ehdin katkaista kierteen. Kahden lapsen jälkeen painoin 95 kiloa ja olen aika lyhyt. Olisin voinut jäädä sohvalle realityn ja suklaan kanssa, mutta päätin toisin ja nyt olen 30 kiloa kevyempi, koska löysin liikunnan. Olen myös parempi äiti, koska jaksan tehdä jotain lasteni kanssa.
Kyllä lapset vievät energiaa, sitä ei voi kieltää, mutta yllättävän paljon kuulee sitäkin, että ”mun pitäis, mutku”. Valintana on mielummin se ”oma aika” eli tolkuton makean syöminen ilman mitään liikuntaa.
Oma motivaatio tuli toki myös töihin palaamisesta, koska sinne ei voinut mennä joustovyötäröhousuilla ja mammafarkuilla kolme vuotta synnytyksen jälkeen kulkeminen on aika noloa.
Kiitos isä rehellisestä kirjoituksestasi!
Meillä on jo paljon isommat lapset, mutta minun seksihaluttomuuteni on meille molemmille ongelma. Rakastan miestäni, en voisi kuvitella elämää kenenkään muun kanssa. Mutta kun ei jaksa kiinnostua seksistä. Mies puolestaan ei tunnu saavan vartalostani tarpeeksi – mikä tietysti tekee itsetunnolle hyvää vaikka onkin ärsyttävää!
Loputtoman kinuamisen ja välttelyn estämiseksi olemme sopineet, että mieheni ”saa” keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Minä sitten fiiliksen mukaan olen leikissä enemmän tai vähemmän mukana. Muina päivinä saan olla rauhassa.
Iso apu on usein netistä löytyvät seksivideot tai -tarinat, joiden avulla saan itseni helpommin kiihottumaan.
Voimia teille ja toivottavasti löydätte tien takaisin toistenne luo!
Niin. Lasten tulo muuttaa elämän, ei sitä voi muuksi pukea. Lastenhoito on yhteinen asia ja silloin toiselta saa tarvittaessa tukea. Helppoa ei aina ole, mutta lapset kasvavat. Rakkaus ja tahto pelastavat, koko perheen.
Lasten myötä muuttuminen on välttämätöntä. Tietenkin muutoksen laatu ja määrä on eri kaikilla.
Mä olin kerran tuo nainen joka muuttui hoikasta naisesta tyynyjen alle hautautuneeksi monikkoimettäjäksi ja nätit vaatteet muuttui pukluisiksi rääsyiksi. Kaksosraskaus, sektio ja imettäminen muutti vartalon vain varjoksi siitä, mitä se joskus oli. Tai niin mun annettiin ajatella.
Mä en kuitenkaan koe että mulla oli muita vaihtoehtoja kuin unohtaa itseni ja muukin koska mun mieheni ei muuttunut vanhemmaksi lasten myötä. Lasten- ja kodinhoito oli täysin mum kontollani. Mä yritin selviytyä yksin koliikkikaksosista ja järjettömistä pyykkikasoista. Mä heräsin yksin yösyöttöihin, aamusyöttöihin, päiväsyöttöihin, syöttöihin… Jne. Mies toi ruokarahat työnteolla ja hänen mielestään se riitti eikä hänellä ollut muita velvollisuuksia, koska eihän kotona voi olla rankkaa.
Asioilla on kaksi puolta ja mäkin tapasin ennen sanoa kuinka veisin häneltä lapset jos hän pettäisi. Lopulta mies petti, mutta mä en jaksanut enää välittää koska mies oli mulle enää vain kaveri joka nyt sattui olemaan mun lasten isä. Seksiä vongattiin kyllä, mutta parisuhteen eteen ei töitä haluttu tehdä. Kun lapset oli melkein 2v lähdettiin me vihdoin eri teille. Isä on saanut tavata lapsiaan vaikka meidän suhde ei parhaissa mahdollisissa merkeissä loppunutkaan.
Kaikilla lapsilla on oikeus vanhempiin, mutta kaikilla vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiin.
Ei nainen huvikseen luovu kaikesta muusta, vikaa on oltava pakostikin myös toisessa osapuolessa.
Järjestä vaimollesi kolme vapaailtaa viikossa liikuntaa varten – vaimo laihtuu ja virkistyy. Tee tunti päivässä enemmän kotitöitä – vaimo ei ole enää niin väsynyt. Anna joka ikinen päivä kolme kehua täydestä sydämestäsi ja hellyyttä, eli suudelma aamuin illoin ja pitkä halaus ja hiusten/niskan silitykset – vaimon seksihalut alkavat palailla. Lopeta seksin kinuaminen,sen sijaan panosta romantiikkaan,jos todella haluat että nainen nauttii. Kokeile tätä 2kk. Et menetä mitään, mutta voit saada helvetin paljon.
Paras vastaus näistä kaikista!!
Kirjoittaja ei ole Huono Mies vaan rohkea ottaessaan aran aiheen esille! Meillä on kaksi lasta, 11- ja 12-vuotiaat, avioliittoa takana 11 vuotta. Olen vasta parina viime vuotena alkanut pysähtyä miettimään parisuhdettamme vakavasti koska tuntuu ettei meillä ole muuta yhteistä kuin helvetillinen asuntolaina ja lapset. Olen yrittänyt panostaa tietoisesti arjen pieniin ihanuuksiin: aamupalaa valmiiksi, yllätyksenä leffaliput, jopa pitkä viikonloppu jonnekkin Eurooppaan. Mies lähtee näihin mukaan, mutta innostus puuttuu. Häneltä en ikinä odottaisi samaa, pettyisin kovasti jos odottaisinkin. Olen alkanut puhua eron mahdollisuudesta, mutta miehen mielestä meillä on kaikki ok. Mitäs sitten, kun pelkkä rakkauden tunne ei riitä? Tsemppiä aiheen aloittajalle, vaimosi menettää jotain todella kallisarvoista jos lähdet mutta itseäänkin täytyy ajatella.
Meillä 8 kk vanha tytär. Miehen viikonloput mene baareissa kavereiden kanssa, jos on kotona on läppäri sylissä tai röhnöttää krapulassa. Pidän itsestäni huolta ja laihduin samoihin mittoihin. Eipä tuo silti kotona pysy. Totuus taitaa kuitenkin olla, että nainen hoitaa useimmin koko huushollin ja lapset. Ei siinä seksi mieleen tule jos on aina väsynyt ja tuhat asiaa tekemättä. Mun miestä ei mun seura kiinnosta, rentoutuu mieluummin ilman minua.Se on vaan ilmoitusasia kun hän lähtee baariin, omaa tyttöjen iltaa saa suunnitella viikkoja etukäteen ja silloinkin lapsi päätyy anopille eikä isin kanssa. Itse olen heittänyt jo pyyhkeen kehään, muut yrittäkää muut vielä, jäkätkää yhteistä aikaa ja ottakaa toisenne huomioon.
Tarinan iskä voi rypeä itsesäälissä, jos niin haluaa.
Tai sitten voisivat hakeutua pariterapiaan. Tarinalla on aina kaksi puolta, ja tuntuu että pariskunnan kommunikaatio on kovin vähäistä. Apua kannattaa hakea ennen kuin on liian myöhäistä.
Hyvä ja rohkea kommentti! Hyvä näin äitinä kuulla miehen näkökulmaa asiaan.
Itse olen valitettavasti varmaan ollut vaimosi. Voin kertoa, että vauva- ja lapsiarkeen voi helposti hurahtaa, mutta myös upota. Vasta myöhemmin ymmärsin, että on tärkeää huolehtia myös itsestäni.
Fakta nyt vaan on se, että ne lapset imee lähes kaiken energian sekä henkisesti että fyysisesti. Lohduttaa voin, että se ei kestä ikuisesti. Voi olla, ettei ympärivuorokautisen palvelijan rooli ole kauhean kiitollinen paikka, jos ehtii lenkkeillä ja kuntoilla siinä sivussa kiljuva vauva kärryissä tai tukkaa riuhtova taapero kaverina jumpatessa, ei välttämättä tule mieleen katsoa peiliin saati yrittää vietellä tyhjästä rutisevaa miestä.;) Vuosi pari kolmekin, ja sitten huomaa, että ehtii ja jaksaa muutakin.
Koitapa sinä rakastaa vaimoasi sellaisenaan ja jaksaa tämän raskaan vaiheen yli yhdessä. Vaimosi, joka hoivaa ja huoltaa ympäri vuorokauden, todennäköisesti kaipaa itsekin hoivaa ja huolenpitoa ilman velvoitteita. Sillä tavalla ehkä syttyy seksuaalisen läheisyyden kaipuu hänessäkin. Muista,että imettävän hormonitoiminta voi olla aika jäissä. Tämä on teidän yhteinen valinta, kestä se ja kanna vastuusi. 🙂 Isä, joka leikkii, huolehtii ja antaa pyyteetöntä rakkautta on erittäin seksikäs ja haluttava. Isän tehtävä on pitää huolta äidistä ja kohdella häntä arvonsa mukaisesti. Höpsö, rakkaudella ruokitaan rakkautta, jos et muista. 🙂
Kyllä erokin on vaihtoehto. Yhteishuoltajuus on hyvä juttu. Ei lapsia tuomita äidille ellei siihen ole erittäin painavaa syytä. Isä on nyky-yhteiskunnassa ihan tasa-arvoinen näissä asioissa, isän toki täytyy olla asioista päätettäessä hereillä. Mutta jos avioliitto on elintaso -valinta eikä yksiö kelpaa niin se on kyllä ihan oma vika.
Voin kertoa, että olen muuttunut varmasti vielä enemmän kuin vaimosi lasten jälkeen. Uppouduin ihan kokonaan lasten maailmaan. Kun lapset kasvoivat ja aloittivat koulun, niin samaan aikaan aloin minä kaivautua ulos sieltä maailmasta mihin olin niin totaalisesti uppoutunut. Pikkuhiljaa alkoi taas kiinnostamaan oma ulkonäkö (ylipaino on ja pysyy, siinä seuraava projekti) ja muu elämä. Mieheni on vastoin minun tahtoani ainakin kerran vuodessa varannut meille kahdelle hotelliyön, ja nyt osaan jo nauttia niistä 🙂 Olen löytänyt itseni ja vaimon roolin uudestaan äidin ja imettäjän roolin alta. Nyt nämä roolit alkavat olla melko hyvässä tasapainossa. Kirjoittajalle ; Toivoa vielä on. Tsemppiä!!!
Voi..voi… Etkö lähde siksi kun sinun täytyisi tehdä itse kotitöitä. Onko helpompi tulla valmiille, viskata vaatteet vaaan lattialle, nousta sängystä tietokoneelle josta lähteä lenkille, käydä baarissa, tavata kavereita jne… kun ei tarttee huolehtia kun itestään. Pääset oikeastaan aina kun haluat lähteä kodista ulos. Entä vaimosi hän laittaa kodin, lapset ja sinut edelle ennen itseään (jos ei seksi enää kiinnosta, niin katotko peiliin-oletko tehnyt muuta kuin huolehtinut itsestäsi sinäpäivänä.) Jakakaa kotitöitä, tai tee itse ne että vaimollesi jää aikaa itselleen niin homma vois alkaa toimia. Ja ota se siis tavaksesi, tehkää miehet niitä kotitöitä, ja antakaa vaimoille aikaa käydä jumpissa ja kampaajalla.
Vertaa niin että kun käyt itse lenkillä, odottaako sen jälkeen ne kotityöt?? Meillä ne odottaa ja myös kun yhdessä tehdään jotain esim. Käydään uimassa perheen kaa- kotiin tullaan niin miestä väsyttää, ottaa sohvapaikan ja kaikki ne kotihommat jää valitettavasti minulle. sen jälkeen ei ole voimia enää nauttia miehestä.
Tärkeä aihe, josta pitää voida puhua. Erityisesti siellä kotona. Toki vaatii hirmuisesti hienovaraisuutta, varsinkin toisen ulkonäön kommentoiminen. Olisiko se kuitenkin mahdollista?
Ymmärän kyllä vaimoasikin, lapsen saaminen on iso muutos naiselle. Ja nimenomaan siina alussa muutos osuu isommin naiseen kuin mieheen. Juuri se imetys (inhosin itse sen sitovuutta, mutta tein sitä silti molempien lasten kanssa kahdeksan kuukautta). Laitetaan vielä päälle hormoonit ja se hirveä myllerrys mielessä. Jossain määrin voi sanoa, että äiti kadottaa itsensä. Ymmärrän, että niin voi käydä. Tien löytäminen takaisin on toisille vaikeampaa.
Toivon, että jaksatte yrittää. Vaatii rehellisyyttä, peiliin katsomista, hienotunteisuutta. Ja puhumista. Tilanteenne tuollaisenaan kuulostaa kammottavalta, enkä usko, että siinä voi loppuikäänsä elää, ilman että myös sinä kadotat itsesi.
Rohkea kommentti mieheltä, hatunnosto siitä!
Samaa mieltä! Minua kylmää tuossa se kohta, jossa mies sanoo, ettei voi erota: koska tuntee vaimon luonteen ja vaimo ns. vie lapset. Se on kyllä aika kylmää, se.
Noita naisia, jotka käyttävät lapsia aseena niiden isää vastaan, on todella paljon. Ainakin omassa kaveripiirissä tiedän niitä monta. Tuntuu, että useimmiten se on juurikin nainen, joka on erosta (tai etenkin exän uudesta) niin katkera, että tekee noin. Olen kiitollinen lasteni äidille, jotta hän ei ikinä sellaista tehnyt, vaikka eromme olikin ”tulinen”.
On myös ihan liian paljon miehiä, jotka unohtavat oman lapsensa eron (ja uuden kumppanin myötä).
On se ihmeellistä, että aikuiset ihmiset eivät osaa lähteä eri teille järkevästi.
Ei kuulosta kovin mukavalta.Minulla on esittää se toinen puoli joka on muuttunut lasten myötä miehellä!hän ei ole lasten jälkeen lähtenyt kanssani kahden juuri mihinkään, kaikki pyörii lasten ympärillä.mieheni pelkää että yöhoidossa lapsi ei vaan pärjää 🙁 tämä on syönyt minun suhtautumista mieheeni ja vaikka minun toivettani ei kuunnella ja kahden oloa arvosteta niin pitäisi silti olla aina valmiina seksiin.mutta en nyt silti käyttäydy noin kun vaimosi.Mieti mitä todella haluat.ei kai kaikki saa loppua lasten syntymään….