Lapsi haluaa lemmikin, minä en

Julkaistu 30. 5. 2017 :: Toimitus → Kommentoi eli anna palaa!

Melkein Huono -palstalla sana on vapaa! Tällä palstalla julkaistaan kaikkien muiden kuin Huonon Äidin kirjoituksia. Huono Äiti ei ota vastuuta tällä palstalla julkaistujen juttujen sisällöstä eivätkä ne kerro Huonon Äidin omasta elämästä. Huonon Äidin kirjoittamat jutut ovat kohdassa BLOGI. Kiitos ja hymiö!

Lapsi on yhtäkkiä hulluna koiriin/ kissoihin/ hamstereihin/ gekkoihin. Äiti ei ole. Mitäs sitten tehdään?

En ole allerginen, ja pidän eläimistä. Mutta lasten ruokkimisessa ja ulkoiluttamisessa on ihan tarpeeksi hommaa. Silittelen mielelläni ihanan pörröisiä kissoja, mutta ne raapivat piloille sohvat ja tapetit. Rapsuttelen iloisena koiria, mutta en jaksa nousta viideltä lenkille. Akvaariota on miellyttävä katsoa, mutta herranen aika, kuka sen jaksaa putsata?

Lapsi haluaa lemmikin, mutta äiti tietää, että se tietää lisää hommaa. Saako sitä sanoa ei vain siksi, että itseä ei natsaa? Lemmikithän opettavat sosiaalisia taitoja ja ehkäisevät allergioita ja jopa torjuvat masennusta. Eikö vain tosi paha ja huono äiti sano ei pelkästään siksi, että itseä ei huvita, kun hyötyjäkin on näin paljon?

Kyllähän se tiedetään. Lapsi lupaa hoitaa kissaa, tai ulkoiluttaa koiraa. Äidin niskoille se kuitenkin kaatuu. Ja onko se lapsuus lemmikin kanssa oikeasti auvoa? Katsotaan pari muisteloa:

”Olisin halunnut sukkanauhakäärmeen mutta asiasta ei edes keskusteltu. Luvattiin, että jos olen vuoden karkkilakossa, saan akvaarion. Olin, mutta en saanut akvaariota.”

”Saimme veljen kanssa gerbiilit. Minä sain isägerbiilin, joka kaiketi tuli kaupan päälle. Se kuoli aika pian. Pikkuveli puristi gerbiiliä kädessä niin, että siitä lähti vinkaisu. Häkkiä emme putsanneet koskaan, vanhemmat hoitivat sen.”

”Naapuri lahjoitti meille kolme miljoonakalaa, jotka nimesin Hansonin veljesten mukaan ja säilytin isossa lasipurkissa. Jossain vaiheessa niille syntyi yksi lapsi. Jossain seuraavassa vaiheessa joku oli syönyt lapsen. En muista mitä kaloille lopulta kävi, kai ne vaan heitettiin pois.”

”Sain kissan kinuamisen jälkeen, kun naapurin kissa sai pentuja. Pidin siitä kovasti, mutta vanhemmat hoitivat sen aina. Kissa osoittautui todella pitkäikäiseksi, ja jäi lopulta vanhemmille, kun muutin kotoa pois.”

Nojaa. Ehkä se ei ole niin paha, jos vain väitän olevani allerginen. Liskoille ja ihan kaikille.

Nimim. Realisti

P.S. Lapsi vai lemmikki, ihan sama?

P.P.S. Ai hitsi, buustaa se lemmikki aikuisenkin hyvinvointia.

Haluatko avata keskustelun jostakin sinulle läheisestä aiheesta? Lähetä kertomuksesi tästä.



Kommentoi tätä aihetta

Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi muiden tietoon. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

HUOM: Älä käytä nimeäsi, se tulee näkyviin!

Pakolliset kentät on merkitty *