Äitikin taantuu murrosikään, kun esiteini kamppailee säänmukaista pukeutumista vastaan. Eikä asiaa helpota yhtään se, että herätys on niin älyttömän aikaisin ja kouluun on ehdittävä kahdeksaksi. Väsyttää, ärsyttää, on pimeää! Miksi tämä arki on ikuista marraskuuta? En kestä. En jaksa olla aikuinen.

No, tilanne meni jotakuinkin näin: Oli karsea vesiloskakeli ja kaduilla polvea myöten harmaata vesiloskalöllöä. 12 vee ei suostu laittamaan vedenpitäviä kenkiä, vaan haluaa laittaa ohuet kangaslenkkarit – siis kesäkengät!

Asiasta väännetään puolisen tuntia, kunnes tajutaan että lapsi myöhästyy koulusta. Sitten kilahtaa. Laitat ne kengät mitkä käsken tai jäät kotiin. Lapsi jäi kotiin.

Hävettää.

Ilmoitin Wilmassa, että lapsi jää kotiin, koska ei suostu säänmukaiseen pukeutumiseen. Opettajan vastaus oli: ”Teette miten parhaaksi näette.” Ja niin teimme.

Huono olo. Tyhmä olo. Voimaton olo.

Miten tästä eteenpäin?

Keskustelimme esiteinin kanssa tekstiviesteillä. Noloa sekin.

Esiteini on kuin isänsä – mököttää aikansa. Minä taas haluan nostaa kissan heti pöydälle ja hoitaa asian selväksi. No, saimme juteltua myöhemmin illalla ja pyysin anteeksi. Halattiin.

Mutta vaikka olinkin nolo ja siinä mielessä vastuuton äiti, että lapsi jäi pois koulusta – tein mielestäni oikein kun huolehdin säänmukaisesta pukeutumisesta. Itsehillinnässä on silti vielä tekemistä. Mutta eikös äitiys kasvata meitä? Niin olen kuullut tapahtuvan.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Miten teillä hoidetaan vastaavat tilanteet?

Nimim. Melkein huono

P.S. Mistä voi olla kyse, kun teini ei halua mennä kouluun?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle samaistuin Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “Kumpi päättää, äiti vai esiteini?”

  • Oili sanoo:

    Olisin pitänyt kouluun menemistä kenkiä tärkeämpänä.
    Mutta vanhempikin on ihminen eikä aina kaikki suju ideaalisti, elämä on!

  • Mirit84 sanoo:

    Kyllä taisi lopulta lapsi voittaa tämän valtataistelun. Emme me vanhemmatkaan voi töistä olla sen takia pois, jos olemme aamulla valinneet väärät kengät töihin. Meillä ei ole vaihtoehtona jäädä pois koulusta, valitkoon itse vaatteensa ja kärsikööt seuraukset niin sitä oppii. Sitten jos lapsi nillittää kun kengät kastui niin voi sanoa ja kukahan taas oli oikeassa.

  • Eele sanoo:

    Noh, tutulta kuulostaa.

    Olen sitä mieltä, että jos jonkun asian päättää ”jos teet niin, tapahtuu tämä” – sen on myös tapahduttava, vaikka sitten olisi tullut valittua vähän hassut seuraamukset.

    Ja jos on omalta puolelta mennyt överiksi niin, että on esimerkiksi sanonut asian töykeästi, on hyvä pyytää anteeksi sitä miten sanoi (ei, mitä sanoi, jos asia oli oikea).

    Tekstarikeskustelu on ok, jos muutoin ei ehdi. Se on myös helpompaa, kun kummankin osapuolen tulee hieman mietittyä sanojaan, joita päästelee.

    En usko, että teinillä oli kovin kiva päivä kotona, joten toivottavasti oppi meni perille.

  • Wanda sanoo:

    Nuo asiat olis pitänyt käsitellä jo ennen teini-ikää. Pukeudutaan kelin mukaan tai etuisuudet vähenee. Tämä taotaan muksun päähän jo ihan taaperosta alkaen, jolloin siitä ei tule enään valtapeliä teini-iässä.

    • Nimetön sanoo:

      Pakko kysyä, että onko sulla teiniä vai vaan pienempiä lapsia?

      • Jepjep sanoo:

        Erittäin hyvin kysytty 😆 Teinihän tykkää kyseenalaistaa juuri sen mitä on taottu viimeiset 14 vuotta 😆

  • Kuparitukka sanoo:

    Minun mielestäni tässä palkittiin esiteini, kun sai jäädä kotiin. Antaisin ennemminkin lapsen mennä niissä kesäkengissä ainakin jonkun kerran, siitä voisi oppia, miten ikävältä tuntuu, jos kengät on läpimärät ja ulkona kylmä. Riippuu vähän lapsesta ja perheestä, miten kokee koulusta pois jättämisen. Toisille se voi olla palkinto, toisille sen sijaan ihan hyväkin rangaistus, jos mielellään muutoin menevät kouluun.

    • Yksi äiti täältä sanoo:

      Ei se koulusta poisjäänti ole välttämättä palkkio. Minun äitini oli kiero. Sanoi aina, jos en jaksanut herätä tai jotain, että no älä sitten mene. Kertaakaan en kotiin jäänyt. Koska tykkäsin käydä koulussa, vaikka kiusaamista olikin. Meillä oli kyllä sääntö, että jos ei kouluun mennä, ei sitten mennä sinä päivänä muuallekaan. Sama linjaus on toiminut omienkin lasten kanssa. Eikä ne ole valinnut jäädä pois koulusta. Vaikka periaatteessa olisivat voineetkin.

  • Näitä tulee sanoo:

    Samanlainen vääntö oli 8-luokkalaisen kanssa piposta. En muista paljonko oli pakkasta, mutta niin paljon että en antanut teinin lähteä paljain päin. Annoin vaihtoehdot, että jos ei pipo mene päähän niin jää kotiin. Jäi kotiin. Piponkin teini oli itse saanut kaupasta valita pari viikkoa aiemmin, että mieleinen oli. Seuraavana aamuna lähti mukisematta pipo päässä. Varmaan toki riisui kulman takana.

  • Nimetön sanoo:

    Lapsi taisi saada sen mitä halusi. Eli sai valita laittaako äidin käskemät kengät vak jääkö kotiin. Hän valitsi kodin. Hän sai tehdä koko päivän sitä mitä itse halusi käyttäen mököttämistä. Kommunikointikin tekstiviestillä, ai miten ihanaa, ei tarvitse edes puhua. Ja loppukaneetiksi äiti pyysi anteeksi, kun lapsen olisi pitänyt tehdä niin. Ensi kerralla pakkaseen vaikka sandaaleissa mutta koulunkäynnissä on oppivelvollisuus eikä sieltä poisjääminen ole vaihtoehto.

  • niina sanoo:

    Minun mielestäni lapsen kanssa kannattaisi keskustella asioista. Kysyä, että ymmärtääkö hän sen, että kun aikuisella on päätäntävalta, aikuisella on vastuu lapsen asioista. Mutta jos päätäntävallan siirtää lapselle, niin samalla myös vastuu siirtyy hänelle. Eli hänen pitää itse kantaa valintojensa seuraukset, eikä ole minkäänlaista valitusoikeutta siitä, jos asiat on menneet mönkään, on tullut tehtyä virhe, jne.

    Monille tuo on aika herättävä keskustelu, ja he ymmärtävät sen, miksi aikuiset ovat asioista jotain mieltä. Tuossakin kirjoituksen tapauksessa lapsen olisi voinut antaa lähteä kesätennareissa ulos, ja sen jälkeen hänen olisi ollut ihan turhaa valittaa että varpaat jäätyy ja sukat on märät, ja koulussa on siitä huolimatta oltava ja sieltä ei kesken päivän tulla sitten kotiin vaihtamaan jalkineita ja sukkia eikä äiti niitä myöskään koululle tuo kun lapsen varpaat jäätyy. Ehkä olisi mennyt jakeluun, ehkä ei. Tai sitten lapsen jalat olisivat säilyneet kuivana ja äiti olisi huomannut raivonneensa turhasta. Lapsen voi joskus antaa kokeilla asioita ja tajuta rajansa, ja myös sen, miksi aikuinen oli jostain eri mieltä.

    Toki on niitäkin asioita, joissa lapsi on oikeassa, ja on todella turhauttavaa vääntää niistä asioista aikuisen kanssa. Itsekin muistan kuinka on pakotettu esim. pukemaan jotkut tietyt vaatteet päälle, ja sitten olen hionnut kumppareissa ja tukehtunut toppavaatteisiin, tai palellut riittämättömissä vaatteissa. Tai kun olen pyytänyt rahaa uusiin hanskoihin tai kenkiin kun edelliset on hajalla, niin on ollut todella inhottavaa kun vanhemmat ostelevat jatkuvasti vaikka mitä turhaa, mutta minun kenkiini ja hanskoihini ei sitten muka ole varaa. Kengistäni on pohja irti ja hanskoissakin reikiä enemmän kuin ehjää kangasta. Ratkaisin asian laittamalla äidin kengät aamulla jalkaan ja kävelemällä kouluun, äidin hanskat kädessä ja pipo päässä. Äiti oli etsinyt omia kenkiään, hanskojaan ja pipoaan raivon vallassa ja lopulta joutunut ottamaan kesäkengät vaikka oli lunta ja pakkasta. Sanoin sitten iltapäivällä, että ei minulla ollut muitakaan ehjiä kenkiä. Sain vihdoin uudet kengät. (Baariin, musiikki-, elokuva- ja kirjakerhoihin ja turhaan krääsään ja tavaratulvaan rahaa kyllä riitti, mutta minulle ei voida uusia hanskoja ostaa…)

    Paras ehkä ollut se, että kun olin lähdössä kiertämään vuotta nuorempien kavereiden ylioppilasjuhlissa, niin vanhemmat olivat sitä mieltä etten voi lähteä jos en ole ensin syönyt ruokaa. Olen kuulemma anorektikko (BMI 20) ja minun on syötävä kunnolla ennen kuin lähden. Jotain ehdin syödä ennen kuin kaverit tulivat hakemaan, hirveä huutoraivo vain jäi kotiin kun painelin jo ovesta ulos. Herranjestas jos aion käydä kuudet yo-juhlat niin enköhän minä niissä syötyä saa!! Vanhemmat olivat myös käyneet parit juhlat ja kotona sitten sanoivat että olin ihan oikeassa. Hei eivät olleet jaksaneet syödä juuri mitään missään, kun olivat kotona syöneet itsensä täyteen, joten olisi kannattanut lähteä syömättä liikkeelle. Ymmärsivät siis huutaneensa minulle turhasta. Mutta, vanhempani ovatkin aina olleet läskejä, samoin isoveljeni, joten minä olen heihin verrattuna aina ollut se anorektikko, joka ei vain voi olla terve ja normaalipainoinen kun heihin vertaa. Ei, vaikka kouluterkkari kirjoitti lapun että olen ihan normaalipainoinen.

    En siis edes aikuisena ole päässyt eroon tuosta että vanhemmat inttävät ja vääntävät joka asiasta. En tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä, kun nyt lähempänä neljääkymmentä luulen tietäväni asioista sentään jotain, enkä jaksaisi aina vääntää heidän kanssaan. Osaisiko tuon tekstin kirjoittanut mutsi neuvoa?

  • Kahden teinin äiti sanoo:

    Kyllä 12 vuotiaan voi jo antaa ihan itse kokeilla onko kesäkengät loskassa ok vai ei. Aikuisena toki kannattaa antaa neuvoja, mutta kannattaa valita taistelut ja säästää paukut tärkeämpiin asioihin.

  • Olin minäkin nuori joskus sanoo:

    Ymmärrän hyvin, että kummankin on vaikea peruuttaa, kun tilanne eskaloituu. Itse joudun jo nyt 6-vuotiaan kanssa olemaan tarkka sanoissani, kun yhteenotto tulee – on nimittäin sellainen tuittupää, että mielenkiinnolla odotan teini-ikää. Periaatteessa kun jos jotain sanon, niin sitten se on niin. Mutta meillä toimii vielä nämä uhkaukset tyyliin ”jos et pese hampaita, ne on sun hampaat, jotka reikiintyy”. Teinin täytyy sitten vain päästä jo itse kokeilemaan. Itse palellutin esiteininä kaulan seutua, vaikka Äiti kuinka paheksui, vähän nuoremmilla oli sitten muoti palelluttaa alaselkä ja nyt on ollut pitkään tuo nilkkojen ja jalkojen palellutus in. Välihousuja kieltäydyin myös käyttämästä. Nyt kolmekymppisenä omien lasten kanssa ulkoillessa olen oppinut laittamaan useammat housut päällekäin. Siperia opettaa, mutta toisilla se ottaa enemmän aikaa kuin toisilla.

  • Kuin itsestäni lukisin sanoo:

    Anna tytön mennä kangastossuilla jos niin mielii. Seuraavana päivänä laittaa varmasti mielellään toiset kengät kun on sukat märkänä ja kylmät varpaat. 😁 Tai sitten ei.

  • Teini ollut itsekin sanoo:

    Omat vanhemmat ei jaksaneet pitkään vääntää uhmakasta teini-ikäistä vastaan, vaan antoivat mennä niillä kengillä/vaatteilla millä halusin. Motkottivat kyllä koko talven ja kovimmilla paukkupakkasilla sitä omakin mieli myötyi villasukkien laittoon. 😄 Seuraavana talvena vahingosta viisaampana myönnyin ihan itse talvikenkiin. Ja tämä tapahtui kuitenkin vajaa 15 v sitten. Että antaa teinien uhmata, ei kuitenkaan hengenlähtö oo lähellä tuossa asiassa. Ja kun teini kerran sairastuu pahaan flunssaan, voi häntä ystävällisesti muistuttaa talvipukeutumisen hyvistä puolista. 😀

  • Äiti 74 sanoo:

    Valitse taistelusi, ihan turhaa vääntää kengistä. Hankin lapsille talvitennarit, hyvin kelpasi. 12 vuotias on jo sen verran iso, että vaatteista taistelu ei oo järkevää. Kannattaa miettiä miten vakava asia loppupelissä on. Lapsi ei vahingoitu, märät sukat on parempi oppi, kun äidin sanominen. Itse olen sanonut, että menkööt vaikka alasti kouluun, ihan sama mulle, mutta sinne mennään ja piste. Lapselle tuo oli lähinnä palkinto, että ei tarvitse mennä kouluun.

    • Äiti85 sanoo:

      En lähtis yleistämään sitä, että koulusta jääminen tuntuu lapsesta palkinnolta. Mun keskimäiselle lapselle se todella tuntuisi rankulta, koska hän rakastaa käydä koulussa.
      Esiteini-ikä on haastavaa sekä lapselle että vanhemmille. Tsemppiä meille kaikille 😅

  • Valitse taistelusi sanoo:

    Ihan turha taistelu, jos oikeaa paleltumisen vaaraa ei ollut. Säästä hermoja, valitse taistelusi.

    Itse olen vastaavassa tilanteessa antanut mennä tennareilla. Sekä esiteini 12v, että vanhempi teini arvostaa nykyään gore-tex vaatteita ja -kenkiä. Jännästi ne muutamat likomärät sukat opetti tehokkaasti.

  • Äiti sanoo:

    Meillä on kuljettu tennareissa kouluun talvella. Ilman sen suurempaa vahinkoa. Väänneettin asiasta aikansa. Huomasi itse jossain vaiheessa ettei tennarit olleet se paras valinta. Annoin mennä koska harkitsin ettei tämä aiheuta suurempaa vahinkoa. Ihan täyspäinen aikuinen teinistä tuli ja oppinut mitä on järkevää ja mikä ei.

  • Kengät katolle sanoo:

    Meillä muutama vuosi sitten tapeltiin vähän samasta asiasta, aiheesta kengät ja sää kouluun mennessä.
    Epäilemättä ansaitsin tuolloin aivan syystä Vuoden Hermoheikoin Idiootti-mutsi-leiman päättämällä riidan siihen, että avasin oven ja vippasin ne talvikeliin täysin sopimattomat ohuet kengät talomme matalamman osan katolle ja pistin miehelle viestin, että noukkii kengät katolta töistä tullessaan..
    Lohduttaudun sillä, että aina ei vaan pysty oleen aikuinen.

  • samaistuin sanoo:

    Näen tässä paljon itseäni. Haluaisin kuitenkin tietää miten tässä kävi jatkossa? Eli millä kengillä se teini meni seuraavan kerran kouluun? Jatkuvasti kun ei voi koulusta olla poiskaan jos ei edelleenkään suostu pukeutumaan sään mukaan.

  • AinaVoiYrittää sanoo:

    Joku jossain sanoi mielestäni viisaasti, että sen jälkeen kun on antanut kaiken tiedon, miksi pukeudutaan säänmukaisesti, eikä vieläkään lapsi suostu, niin silloin on aika antaa oppia kantapään kautta. Tietenkin tässä pitää olla aika tarkkana, eli jos on oikeasti tiedossa vaarallisen pitkä ulkoilu märissä kengissä, ei voi altistaa paleltumille. Kenkien tuhoutuminen ja uusien ostaminen omasta pussista voisi esim. olla vain hyväksi. Tai sen huomaaminen että märät kengät on kylmät.
    Mutta meilläkin on käynyt samoin, eikä ollut edes esiteini, vaan toka- tai kolmosluokkalainen. Väännettiin jostain aamulla niin pitkään, että ensimmäinen tunti jäi välistä. Se oli kurjaa ja noloa. En muista enää, mitä sitten tehtiin, jäikö lapsi kotiin kokonaan kun oli liian itkettynyt ja ahdistunut vai toivuttiinko lopulta. Illalla sovittiin.
    Vanhemmuus on vaikeaa, eikä kukaan voi onnistua koko ajan.

  • Tanja sanoo:

    Näen itseni tulevaisuudessa tuossa. Vinkki vitosena, uhatkaa ottaa puhelin, tabletti tms. pois. Ja ottakaa myös jos tilanne niin vaatii.

    • Mörkö sanoo:

      Kiinnostaisi kuulla tämän kirjoittajan perustelut sille, miten kenkien käyttö ja puhelin/tabletti liittyvät toisiinsa edes välillisesti?

      • Tepa sanoo:

        No todellakin liittyy! Puhelin/tabletti/tietokone liittyvät kaikkeen teinin elämässä. Kun nyt jo aikuinen tyttäreni oli teini, ei ollut tabletteja ja älypuhelimia, mutta tietokone meillä oli. Jos kotihommia tai muita kodin sääntöjä vastaan kovin kapinoitiin, ääritapauksissa otin modeemin mukaani kun lähdin töihin. Kerran kun näin oli ja istuimme työkavereiden kahvitauolla, puhelimeni soi. Tyttäreni soitti ; Moi, aloin tässä just pesemään uunia… Työkaverini sanoi siihen; Olen kuullut että joku tuolla uhkailee, mutta sinä sitten oikeesti teit sen. Päivä tai pari ilman tietokonetta auttoi kummasti muistamaan tiettyjä asioita.

    • Eevia sanoo:

      Meillä on niin tiukka tapaus että antaa romunsa pois ja murjotta mutta ei tee mitä pyydetään.
      Lahjomisella saattaa joskus saada jotain mutta usein on ollut vain helpompi antaa itse päätyä samoihin lopputuloksiin.
      Yritän myös auttaa näkemään seuraukset.
      Ei hoida kotihommia, ei puhtaita vaatteita. Ei tee läksyjä, joutuu jäämään koulun jälkeen tekemään läksyt. Yms. Muistutan ja kerron asioista mielipiteeni mutta yritän päästää yrti ennen kuin eskaloituu..