Kauhistus, taas kaverisynttärit!
Synttärikutsu. Lapselle riemun aihe, vanhemmalle painajainen. Toki synttärit ovat kivoja, mutta niitä on koko ajan, ja hajamielinen äiti on jatkuvasti helisemässä kutsujen kanssa.
Kutsuja tulee sähköpostilla, tekstarilla ja paperisina. Juhlia on tiistaina, keskiviikkona ja lauantaina. Pirskeet ovat leikkipuistossa, sisäleikkipuistossa, kotona tai niihin on kuljetus. Vastausta pyydetään eiliseen mennessä! Apua!
Kun kekkerit ovat kalenterissa, pitää muistaa hankkia lahja. Yleensä ei muista, ja sitten säntää paniikissa ympäri kauppoja etsimässä edes jotain. Vaikka juhlat muistaisi ajoissa, on lahjan ostaminen silti vaikeaa.
Mistä synttärisankari tykkää? Onko hän toivonut jotain? Millaiset hiukset hänellä on, onko korvissa reiät? Mistä tuon ikäiset edes yleensä tykkäävät? Omasta lapsesta on yllättävän vähän apua: noo se tykkää piirtää ja emmä tiiä. Lopulta päätyy ostamaan hittilahjan, ja toivoo, että päivänsankarin paketeista ei paljastu viittä samanlaista lelua.
Vinkkivitonen: pyydä kaupassa aina paketointi lahjalle! Kotona ei kuitenkaan ole mitään paketointitarvikkeita. Jossain elämänsä vaiheessa sitä on ollut niin organisoitunut, että kotona on ollut paitsi pakkaustarvikkeet, myös lahjajemma. Minne se organisoitunut, hyvä äiti on kadonnut, ja miksi minä olen hänen tilallaan?
Kun lahja on hankittu, ja stressaaminen siitä, onko se nyt mieluisa, väistyy hetkeksi, tajuaa, että juhla-asuja ei ole oikeassa koossa tai puhtaana. Onneksi synttärien pukukoodi tuntuu nykyään olevan aika rento, ja melkein mikä tahansa sopii, sitä lohduttautuu. Sitten hiipii mieleen, että onko kuitenkin kaikilla muilla ykköset yllä, ja minun lapseni näyttää ryysyläiseltä?
Kun juhlapaikalle löytää ja lapsen saa ovesta sisään, voi henkäistä hetken. Aika pitkälti vaan hetken, koska synttärit eivät kestä kauaa, ja ne pidetään ehkä paikassa, josta ei oikein ehdi kotiin tai kaupoille. Enää sentään ei joudu istumaan metelöivien ja kirmaavien pikkujuhlijoiden keskellä ahmimassa ajankulukseen liikaa kakkua, kuten lasten ollessa pienempiä.
Kotvan kuluttua saakin jo hakea kotiin sokerihumalaisen lapsen, joka on saanut lahjapussista jonkun helvetinmoista metakkaa pitävän pillin tai räikän. Lapsi pyörii ympyrää ja räikkä pyörii ympyrää ja korvissa soi. Vanhempaa lohduttaa ainostaan kaksi asiaa: oman lapsen synttäreihin on vielä aikaa, ja seuraavat kaverisynttärit ovat vasta ensi viikolla!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
