Kamalan käytännöllinen äiti

Äideillä on aina monta rautaa tulessa ja olemmekin tunnetusti multitaskingin mestareita. Käytännöllisyyttäkin voi katsoa monelta kantilta.

Olen aina ollut vähän sellainen hulivili taivaanrannanmaalari. Mielikuvani äitiydestä oli nainen, jolla on kaikki ohjakset käsissään, vaikka välillä vähän solmussa, silti samasta kourasta nyittävissä.

Nyt kun olen äiti, huomaan, että joo, osaan minäkin olla käytännöllinen ja priorisoida asioita niin, että leikkaan löysät pois.

En esimerkiksi käy enää kasvohoidoissa, koska mustapääthän vain ilmestyvät pian takaisin joka tapauksessa. Sama pätee kampaamokäynteihin, sieltä se tyvikasvu tekee saman tien tuloaan. Siispä värjäytän hiukset vasta, kun puolet päästä on eri värinen.

Ennen siivosin melko vähän, nykyään vielä vähemmän. Toki korjaan tavaroita pois vähän väliä mutta varsinaista putsaamista harrastan harvoin, sillä esimerkiksi lattialle tuntuu ilmestyvän mehutahroja, hiekkaa ja muruja sitä sukkelammin, mitä puhtaampi se on. Niinpä säästän aikaa ja teen jotain käytännöllistä lattian luuttuamisen sijaan, kuten suunnittelen, miten sisustan kotini sitten kun siellä voi käyttää koriste-esineitä ja uusia ehjiä tavaroita.

Oli aika, jolloin en voinut sietää aikaisia, jäätäviä talviaamuja, jolloin piti kohmeisena ja puoliunessa saapastella töihin pilkkopimeässä. Nyt voisin maksaa sievoisen summan, jos saisin sompailla rauhassa töihin ihan itsekseni, sen sijaan että hipsuttelen kotona aamuisin kananmunankuorilla tosi kärttyisen taaperon kanssa, taistelen vartin verran hänelle vähän kerrallaan vaatteita päälle ja pusken rattaat, joissa on yksi tyhjä rengas, parin kilsan matkan päiväkotiin. Haaveilen hiljaisesta hetkestä viimaisella bussipysäkillä samalla kun kiukkuinen kyytiläinen protestoi äänekkäästi parin minuutin välein ja syyllisyys painaa harteitani kuin jätesäkillinen jääkimpaleita. Se rattaiden renkaan korjaaminen vasta on turhaa ja epäkäytännöllistä puuhaa, joku niistä puhkeaa kuitenkin taas kohta.

Säästän aikaa ja hermojani pienillä asioilla: en avaa päivällä lainkaan keittiön sälekaihtimia, koska valo paljastaa pölyn ja ruokatahrat, ja pojan palatessa päiväkodista on muutenkin jo hämärää. Pesen pienen takkutukan harjaamalla sitä vain märällä harjalla, sillä vaahdotti sitä millä mömmöllä tahansa, se on heti kuivuttuaan pystyssä, pörröinen ja vartin sisään jonkinlaisen tahman peitossa.

Kaupasta ostan kerralla vain saman päivän ruoat, koska jotain unohtuu aina, niin on sitten vähemmän kannettavaakin. Kauppakäynneillä saa myös kätevästi hien pintaan ja kaloreita kulumaan.

Syön aamiaisen ja lounaan sekä päivällisen ja iltapalan samoilla aterioilla. Voisi kai sanoa, että joka päivä on brunssipäivä, jos pitää leivänkänttyä ja kahvia brunssiruokana.

Käytän yhtä ainoaa käsilaukkua, etten vain unohda jotain niistä viidestäkymmenestä asiasta, jotka on pakko olla mukana joka paikassa. Vaippoja ja Herra Hakkaraisia löytyy usein jopa takkini taskusta, koska niillä on salakavala tapa haihtua pierun lailla ilmaan.

Aloitin taas tupakoinnin, niin ei tarvitse käyttää pisaraakaan hermokapasiteettia siitä irti pysymiseen. Pyykkitelineet saivat väliaikaisesti pysyvän paikan olkkarista, koska niissä on aina joko kosteaa tai kuivaa kamaa. Aamuinen pukeminenkin sujuu sukkelammin kun suosikkivaatteet ovat siinä vieressä kuin tarjottimella. Lapsenkin on helpompi levitellä vaatteitaan ympäri kämppää, kun ei tarvitse kaappeihin kurkotella.

Kun poika vetää jostain raivarit, teen samaan syssyyn kaikki sillä hetkellä mahdolliset itkua aiheuttavat toimet; laitan hänelle silmätipat, pesen hänen hampaansa, käyn vessassa tai vaihdan paidan, housut tai vaipan. Näin yhdellä itkulla hoituu ainakin pari ikävää hommaa. Tosin tällä logiikalla saisin tehdä hoitotoimenpiteitä vähän väliä, sillä raivareita ilmaantuu ihan riittävän tiheään tällä hetkellä. Voisimme vaihtaa paitoja vaikka vartin välein ja harjat hampaita tuubillisella tahnaa joka päivä.

Nimim. Taaperon Äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.