Ilta laskeutuu ja väsytystaistelu alkaa
Hyvää yötä muruset. Kauniita unia. Simmut kiinni. Ja nukkuu nätisti. Ai ei vai??
Äiti tappaisi punaviisilasillisesta ja isä maksaisi taivaspaikkansa päästäkseen jo salille. Mutta jälkikasvua ei nukuta. Siellä on tuttu kavalkaadi taas meneillään. Pissattaa ja kutittaa ja nälättää ja ei nukuta. Eihän vaan mene hermot? Kirsi-Marjalla taitaa kuppi joskus olla lähellä kaatua..
”Onko se vaan meillä vai löytyykö jostain muualta huushollia, jossa nukkumaanmenohetket ovat syvimmästä painajaisesta!? Äidillä menee käämit siihen kuudenteen miljoonanteen jano tai pissahätä-huutoon, isä murisee kauppalehtensä takana ja koira raapii tuskaisena ulko-ovea. Iltatoimet aloitellaan pikkukakkosen rytmien jälkeen mutta ilta venähtää aina jostain kumman syystä. Aikuisilla olisi sen seitsemän hommaa tehtävänä mutta niihin on vaikea tarttua kun lasten huoneiden ovet käyvät alvariinsa ja porukka ramppaa milloin missäkin kuin vierastalossa konsanaan.
Onko siis olemassa lapsia, jotka ymmärtävät olevansa väsyneitä ja kaappaavat nallen tyytyväisenä kainaloon päästessään unille? Vai onko se aina saakelin pakko joka kerta tehdä siitä kirjaimellisesti väsytystaistelu, jossa testataan kärsivällisyyttä ja yleensä huonoin seurauksin. Olisi niin ihanaa päättää ilta niihin yöpusuihin ja hellään paijaukseen, eikä siihen, että lopulta karjun naama punaisena ja häpeän sitten nurkan takana. Ei vaan hermo kestä sitä sängystä nousemista, jumppaamista ja huuteloa. Ihan sama onko sänkyyn menty aiemmin vai vasta liian myöhään. Silti venkoillaan ja yritetään painaa jokaisesta napista, joka on koskaan keksitty. Jos ei huuto saa vastakaikua niin oivalletaan konstit ryskyttää seinää tai heitellä kirjoilla ovea, aina tepsinyt tähän asti.
Aiemmin tuli jenkkiohjelma superlastenhoitajista, jotka vain sinnikkäästi kantoivat kitisevät lapset sänkyihin ja pian he sinne jo nukahtivatkin. Meillä on ollut monta erilaista unikoulua ja silti ei ole ottanut toivottua tulosta. Jotain pitäisi keksiä, sillä iltarumban ja nukutustaistelun aikaan huomaan usein miettiväni pelkkää menolippua Timbuktuun. Turhautuminen puristaa otsalohkoa ja kadun syvästi koskaan äitiytyneeni. Sitten kun pikkuiset nukkuvat ja rauha on maassa, niin jälleen stressitasokin vähä vähältä laskeutuu. Toivottavasti en joku ilta oikeasti lähde sinne lentokentälle ja nappaa seuraavaa lentoa ihan minne vain.”
Mitä jos lapsi vaatisi nukkua vain Ferrarissa??
Saako ammattilainen hermostua lapseen?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
Yksi vastaus artikkeliin “Ilta laskeutuu ja väsytystaistelu alkaa”
Uusimmat artikkelit
Oishan se herkkua, jos lapset hyytyis seiskalta. Mutta ei.
Mä teen niin, että yleensä syödään illalla vasta Pikku Kakkosen jälkeen ruokaa. Välillä ujutan lastenohjelmien ja ruoan väliin kylvynkin. Ja seuraan vireystilaa puolella silmällä, jos alkaa väsykiukku niin nopeasti sänkyyn. Nukkumaanmeno noin klo 20.30-21 välisenä aikana, nukuttamista noin 10-15 minuuttia. En anna liekaa kuin yhdelle vessakäynnille ja sängyn vieressä on vesipullo, josta saa ottaa kulauksen janoon.