Hyvästi stringit – vai tervetuloa takaisin?

Se tapahtui 90-luvun loppupuolella. Yhtäkkiä stringit olivat ainoa varteenotettava pikkuhousuvaihtoehto – ja pikku housuista tosiaan oli kyse.

Stringi-innostus aikaansai niin kammottavia muotivillityksiä kuin vitsailuakin. Muistat ehkä läpän siitä, kuinka ennen piti raottaa pikkuhousuja jotta näkisi pakarat, ja nyt piti raottaa pakaroita, jotta näkisi pikkuhousut? Tai sen, kun stringeille etsittiin suomenkielistä nimitystä: persiö taisi olla voittajaehdotus? Perinteisen ”onko sulla hiekkaa pimpissä” -kommentoinnin tilalle tuli ilmaus ”kiristääkö peränaru”, ja kyllähän se totta puhuen kiristi.

Sitten se muoti, jonka suurin osa meistä haluaisi unohtaa. Itse asiassa äskettäisen tutkimuksen mukaan 99% 1 035 vastaajasta. Epäilemättä sinäkin… Kyseessä on tietysti 2000-luvun alun villitys pukea stringit lantiofarkkujen alle. Sieltä ne sitten pilkottivat viimeistään kumartuessa ja istuessa, mutta usein ihan kadulla kävellessä. Pinkki pitsinaru strassikoristeineen vilkkui farkkujen vyötärönauhan yläpuolella, eikä oikeastaan ole varmaa, mitä me siitä ajattelimme. Seksikästä? Tyylikästä? Kuka muistaa?

Se taisi olla aiempi housumuoti, mikä meidät stringien perään ajoi. 80-90-luvun puolella näkyi hyvin ylösleikattuja jumppa- ja uimapukuja, mutta varsinaisesti persiöihin hullaannuttiin 90-luvun lopulla. Silloin muodissa olivat korkeavyötäröiset, ihoa nuolevat joustavat housut, joista pikkuhousujen raja näkyi selvästi. Stringit ratkaisivat tämän ongelman.

Lisäksi ajattelimme, että ne ovat seksikkäät. Ysärin lopussa aikuistuneet nuoret naiset eivät muita pikkareita käyttäneetkään. Joka ikisellä oli stringit. Niiden käyttämättömyyttä täytyi suorastaan puolustella. Eikä kaupoissakaan tuntunut olevan paljoa vaihtoehtoja. Sama koski rintaliivejä: push-up, push-up, push-up joka rekissä.

Sitten jotain tapahtui. Ehkä saimme lapsia reilu vuosikymmen myöhemmin, eikä enää synnytyksen jälkeen kiinnostanut kiskoa kapoisia pitsinaruja herkille alueille. Vai oliko syy siinä, että kauppoihin tuli lopultakin järkevä vaihtoehto, jolla näkyvät alushousujen rajat pystyi välttämään, nimittäin kankun alle päättyvät hipsterit. ”Seksikkäiden” pikkupöksyjenkin valikoima kasvoi brazilian- ja cheeky-malleilla, jotka paljastavat pakaraa stringien tapaan mutta eivät imeydy pakaroiden väliin yhtä tiiviisti. Stringien epäterveellisyydestä (tulehdusriski!) alettiin puhua.

Joka tapauksessa stringit katosivat yhä useammasta alusvaatelaatikosta. Niitä ei näkynyt naisten pukuhuoneissa enää yhtä usein. Kaupoissa niitä näki vain alerekeissä roikkumassa. Ilmiöstä kertoo myös Mark & Spencerin myyntitilasto: viime vuonna vähemmän kuin yksi kymmenestä myydystä aluspöksystä oli string-mallia, siitä huolimatta että kokonaismyynti on kasvanut.

Mutta eipäs vielä innostuta. Kaduilla, muotiblogeissa ja kaupoissakin näemme kamalia kaikuja 90-luvun trendeistä. Ysäri on in, ja se saattaa tarkoittaa myös stringien paluuta. Toisin kuin Mark & Spencer, Selfridges raportoi, että stringien myynti on kasvussa, ja että 30 % myydyistä alkkareista on persiöitä. Varautukaamme siihen, että kohta taas peränaru kiristää tai vilkkuu katunäkymässä!

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.