Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta
Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:
”Alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.
Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.”
Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. ”Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.”
Hoitajan mukaan on ikävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.
Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus kun tästä aiheesta herättää keskustelua. Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. ”Mutta kun ei ole. Hän En käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa. ”
Kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on hoitajan mukaan lähellä 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 179 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
179 vastausta artikkeliin “Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta”
Uusimmat artikkelit
Pitäisin lapseni poissa hoidosta eskariin asti. Kahden ensimmäisen kanssa onnistui. Nyt joudun töihin kun nuorimmainen täyttää kolme.
Meidän lapset tykkää olla kotona ja haluaa viettää vanhempien kanssa aikaa, koska ollaan aina tehty lasten kanssa. Siivotaan, leikitään, tehdään ruokaa, remontoidaan, askarrellaan, rakennetaan, hiihdetään, maalataan, pyöräillään, kerätään käpyjä, leivotaan, uidaan ja saunotaan, yms yms yms. Lapset otetaan kaikkeen mukaan ja niiden kanssa TEHDÄÄN. Kodin ei kuulu tai tarvi olla mikään sisustuslehtien täydellisyys.
Nyt rahaa on netto 3000€/kk ja siitä pois 1000€ laina ja jää 2000€ laskuihin, ruokaan, bensa, säästö, yms.
Meillä menee hyvin ja meitä on kuusi, vaikka ollaan suomalainen ”köyhä” perhe.
Nyt meillä on ongelma. Luulisi, että hoitopaikat on työssäkäyvien etuoikeus, mutta näin ei ole.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on niin mahtava, että lähihoitopaikat on täynnä. Töihin menevänä, vuosi sitten hoitopaikka hakemuksen tehneenä emme ole etusijalla hoitopaikan saannissa kun hoitoa ei aloiteta kesä- tai joululoma jälkeen.
Lähin hoitopaikka on viiden kilometrin päässä ja siinäkin tulee koukkausta töihin mennessä. Kukaan ei lupaa, että saisin kahta lasta samaan hoitoon.
Kilometrikorvauksia ei makseta, jos työmatkan pituus muuttuu 5 kilometristä 15 km/suunta (voi myös olla 25km). Siinä sitten on Suomen vihreetä ajatusta.
Mielestäni kotiäitien mukulat kuuluisi siirtää pois hoidosta jos töihin menevä tarvii paikan!
Käsittämätöntä syyllistämistä. Huono äiti -otsikon perusteella odotin empaattisempaa tulokulmaa.
Aivan totta. Olen itsekin ollut töissä vähän aikaa päiväkodissa ja hyvä ystäväni joka ikänsä ollut päiväkodissa lastentarhan opettajana, tahtoi itse hoitaa pienen tyttärensä 3-vuotiaaksi kotona, koska tietää todella mitä on liian pienen lapsen kohtalo, joka ei edes osaa sanoa että on nälkä, jano tai pipi liian isossa päiväkotiryhmässä
Laadukas elämänalku ei aina ole sitä että lapsi on kotona. Pieni ihminen oppii sosiaalisen kanssakäymisen taidon, oppii luottamaan muita häntä hoitaviin aikuisiin ja saa ystäviä päivähoidossa. Hoidon aloittaminen pienempänä on lapselle usein parempi vaihtoehto kuin odottaa siihen että lapsi on 3vuotias. Sanon näin sekä äitinä että varhaiskasvattajana. Päivähoito on lapsen kehityksen tukijalka ja samalla merkittävä tukiverkosto kasvatukseen ja vanhempien hyvinvointiin sekä lapsen hyvinvointiin. Lapseni päivähoito on huippupaikka ja arvostan syvästi heidän panostaan lapseni elämässä.
Hyvää päivää!
Itse olen viemässä esikoiseni 10kk päiväkotiin, vaikka olin unelmoinut siitä että lapsi täyttää vähintään 1,5v. Kiitos kirjoituksestasi, mutta harmi että syyllistät äitejä tällä tavalla.
Itse opiskelen niin että suurin osa on etätyötä ja kerran viikossa on matkustettava 120km pois kotoota, jolloin mies hoitaa lasta. Hän tekee työharjoittelua (noin 750e/kk) työstä jossa hän voisi olla töissä ja saada noin 2000e (mikä auttaisi kovasti).
Olen juuri siirtynyt hoitovapaalle, ja saan noin 200e/kk. Vuokramme on 600e/kk, johon saamme asumistukea noin 300e/kk. Tekisi mieli sanoa, mitä V*, mutta muistin että ai niin saan vielä opintotukea noin 400e/kk. Matkoihin (10 matkan lippu) menee noin 110e eli näillä pääsen 5 viikkoa matkaan..
Äitiyspakkauksella elettiin noin 6 kk, jonka jälkeen piti alkaa ostamaan vaatteita. Vaippapakkaus maksaa noin 15e, ja se kestää parin viikon verran. Äidinkorvike piti vaihtaa rasvattomaan maitoon, koska se tuli kalliiksi. Nyt maitoa menee noin 10e/viikko. Lisäksi, täytyy maksaa sähkö ja omat ruoat, vakuutukset, autobensat sekä pesutuvan käyttö.
ELI SORI JOS V*AA sinun kirjoitus, siitä että minä yritän saada tutkintoni valmiiksi, ja mies yrittää saada työpaikan työskentelemällä AINA kutsuttaessa sen lisäksi että hän menee sinne joka päivä 7,5h. ELÄMÄ ON. ja meillä äideillä ei kaikilla ole samoja lähtökohtia – joten älä ole tuollainen VIISASTELIJA. Etsin työtä, ja aion aloittaa heti, kun palkkatoivomukseeni vastataan KOSKA mietin itseäni sekä lastani että puolisoani. En pelkästään itseäni.
Tämä artikkeli syyllistää niitä, ketkä kokevat syyllisyyttä. Selkeä homma. Sillä halusi tai ei, oli lähipäiväkoti kuinka hyvä tahansa tai perheen rahatilanne niin fakta on siinä, että pieni lapsi ei toivo tai tarvitse päiväkotia. Jos lapsi saisi päättää niin hän olisi 1v ikäisenä kotona. Vanhemmat sitten itse päättävät mitä tekevät. Joku tuolla sanoikin, että on olemassa osapäivähoitoa, joustavaa hoitorahaa jotta työ ja lastenhoito onnistuu jne. Myös asuntolainoissa on monesti vuoden lyhennysvapaata ja eipä työtön vanhempiakaan joudu minnekään työllisyystoimiin jos on virallisesti hoitovapaalla. Perheiden tarpeet ovat erilaisia ja vanhempien. Mutta lapsen tarve on olla kotona ihan pienenä. Sitä ei käy kieltäminen ja se ei aina istu samaan veneeseen perheen taloudellisen tilanteen kanssa. Mutta ei kannata provosoitua sellaisista artikkeleista, jossa tuodaan esille se, mitä lapsi toivoisi tai olisi hänelle paras.
Olipa jotenkin kauhean syyllistävää tekstiä, enkä voi uskoa että joka päiväkodissa olisi niin vaikeaa vaipan vaihto ja syöttäminen kuin tässä kuvaillaan. Minun oli pakko viedä lapsi pienenä päiväkotiin, miehellä ei ollut työtä ja itsekin osa-aikaisena. Se kodinhoitotuki oli niin pieni ettei elänyt sillä, ei mitään voinut maksaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, eikä ollut taloa ja hienoa autoa, vaan elämiseen piti saada rahaa, syömiseenkin jopa. Täällä on varmasti parempi päiväkoti, ja pienempi kuin tuossa kuvaillussa, koska vaipat vaihdetaan pienemmiltä ja isommilta ihan varmasti mahdollisimman pian, ja lapsi on siellä viihtynyt. En ymmärrä tätä nykyajan syyllistämistä, vaikka lapsuus on tärkeä, mutta minäkin olin työläisten lapsena jo vauvasta asti päivähoidossa, enkä ole sen kummemmin kärsinyt. Sitä halutaan vapautta äideille mennä töihin, ja toisaalta on pakko mennä töihin, varsinkin kun nykyään on tämä että työttömänäkään ei saa olla työtön, pitää olla jotain kuntouttavaa työtä tai muuta keksittyä puuhaa, ja jos ei ole rikas niin on pakko mennä sen vanhempainvapaan jälkeen töihin. Tiedättekö kuinka vähän se kotihoidontuki yhdestä lapsesta on? Jos se olisi edes sinne päin kuin vanhempainraha niin voisi jäädäkin lasta kotiin hoitamaan. Miksi, miksi nyt syyllistetään naisia kaikesta, äitinä varsinkin niin monesta asiasta, kun on erilaisia tilanteita jokaisella, ei ole mahdollisuudet samat kuin muilla vaikka haluaisi hoitaa lastaan kotona mahdollisimman pitkään? En allekirjoita tätä olemaan yksi ja ainoa totuus kuten monet näyttävät tekevän.
Voihan nenä, minä tein aikaanaan noin, kun soittivat typaikAsta ja kysyivät paöjonko haluan palkkaa ja he sanoivat heti että ok, saat sen. Niinpä aloitin työt 2 vkoa ennenkuin pienemmpi lapsi osasi häthätään istua. Hän joi vielä tuttipullo-sta. Lähdin vielä 2 vkoa ennen äitiyslo-
man loppua harjoittelemaan työtekoa.
Ennenkuin tuo harjoitteluaika oli ohi,
Huomasin tehneeni vakavan virheen lait – taessani molemmat lapseni tarhaan. Isompi lapseni alle 2.5 vuotias ja pienempi sen n 8 kk. Jossain vaiheessa toivoin voivani jotenkin korjata tuon tilanteen jaa sanoin – että tulisinpa niin kipeäksi, että voisin olla kotona kun nuo- rinmaiseni lähtee eskariin, ja sitten ekalle luokalle. Mutta en niin kipeä että kuolisin. Ja joku minua suurempi taho kuuli sen ja niin tapahtui. Viimeisin työpäiväni oli 23.3.2010. Sitten minulta hajosi selkä ja on tullut kymmenkunta muuta liitännäissairautta. Kokonaisen työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen oli 1.6.2018. Miettikää tarkkaan mitä oikeasti haluatte ja mitä se vaatii. Ainoa mitä mitä minä vielä mietin, on antaaksipyyntö lapsiltani, ja aion tehdä sen seuraavaksi. Vielä kun voisi antaa itse itsellei anteeksi.
Aamen! Ei voi muuta sanoa. Ja sitten meitä kotiäitejä haukutaan työtä vieroksuviksi, kun yritämme taata lapsellemme mahdollisimman hyvän ja laadukkaan alun elämään…
Kenenkään lapsen etu ei ole, että vanhemmat alkavat tekemään kompromisseja lapsen suhteen. Uskokaa pois. Sillä tiellä odottaa vaan katkeruutta, ja sillä tavalla tehdään tuskallisia avioeroja eikä onnellisia lapsia.
Tämä ei tietenkään tarkoita täydellistä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista. Vaan sitä, että tehdään, mikä toimii omassa perheessä.
Miettikää, mikä on teidän perheelle oikein ja tehkää niin.
Miksi aina tarkoitushakuisesti esitetään tällaista rinnakkaisasettelua, ikään kuin päiväkoti ja kotiäiteys olisi ainoat vaihtoehdot? Syyllistetään äitejä jäämään vuosikausiksi kotiin tällaisilla kauhutarinoilla ylisuurista päiväkotiryhmistä, vaikka muitakin vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka. Osa palkkaa hoitajan kotiin, jotkut vievät osapäivähoitoon, osa vie perhepäivähoitoon (ryhmäkoko max 4 hlöä). Osalla jää mies kotiin, osalla mummo ja joskus vaikka aikuinen vanhempi sisarus. Meillä jää mies ensin äippäloman jälkeen kotiin ja sitten perhepäivähoito 3 v ikään asti.
Ja toiseksi, jonkun ehdottamaan auton vaihtoon. Kyllä isoimmat kulut autossa on bensat, huollot ja vakuutukset, jotka ei kyllä ole ainakaan halvemmat siinä romuautossa.
Olenkohan saanut lapseni johonkin poikkeuspäiväkotiin? Kun meillä se ei kyllä mene noin. Kummatkin lapset on aloittanut vuosikkaina pienten ryhmässä ja rakastaneet siellä oloa. Kirjaimellisesti. Huutoa välistä, kun tullaan hakemaan, koska täällä on niin kivaa. Kun menet lapset hakemaan niin tunnelma on mukavan rauhallinen. Yleensä aina joku on sylissä tai useampikin. Kerrotaan rauhassa päivstä ja saa sitten kuulla, että tänään me tehtiin askarteluja ja opeteltiin leikkaamaan saksilla (!! nosta hattua – ei kävis mielessä edes kahden alle 3v:n kanssa..) ja aamulla käytiin retkellä metsässä. Huomenna on tarkoitus mennä urheilukentälle juoksemaan. Ja siis ryhmässä on 9 alle 3v lasta! Tänä vuonna vielä suurin osa 1-2v. Hommat luistaa hyvin. 🙂 Ja kyse on ihan kunnallisesta päiväkodista. Joten hei, hyviäkin päiväkoteja on – pienillekin 🙂
Asiaa jälleen koko juttu, I love this blog!!
Ei ole ammattitaitoinen ote tällaisella ihmisellä!
Nykyään huom! nykypäivänä! pienten puolella työskentelevien hoitajien tulee kasvattaa vanhempien kanssa sovitusti, lapsen (iästä riippumatta ) yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, ANTAA SYLIÄ ja läheisyyttä!
Voi voi harmi kun näitä entis ajan sählääjiä vielä valitettavasti näkee kentillä!
Aikana jota eletään ja on eletty, lapsia on esim. kaksi vanhempi vuosi ja 9kk nuorempi 8kk. Isällä ei ole töitä eikä kykyä, voimia, hermoja hoitaa pieniä lapsia ja Äidille tarjotaan sijaisuutta. Vaihtoehtoja on yksi. Äidin meno töihin ja lasten hoitoon. Surullista mutta pakollista!
Nim. Hakkarainen Oletko ollut töissä päiväkodin pienten puolella? Minä olen. Ja ei se nyt ehkä ihan noin kärjistettyä ole kuin tuossa lastenhoitajan jutussa, mutta ei kauas heitä. Pahimmillaan ryhmässä on 10 lasta, jota eivä osaa kävellä eikä syödä itse. Kolmella aikuisella yhtälö on ihan kauhea… Se on ihan kirjaimellisesti liukuhihnasäilöhoitoa. Miksi olen ex-lto… siksi, että en kokenut tekeväni päiväkodissa sitä työtä mihin olen koulutukseni saanut eli sitä vanhempien ja yhteiskunnan peräänkuuluttamaa laadukasta varhaiskasvatusta.
Aika lähelle totuuttahan tuo menee. Monessa paikassa pienten puolella on 12 lasta ja se on ihan laillista. Siellä ne pienet taapertaa ja liukuhihnalla hoidetaan. Välillä, kun on rauhallinen päivä ehtii jotakin pitää enemmän sylissä.
Tämä tarina vaan on niin totta.Harva meidänkään lto kurssilta on töissä päiväkodissa enään kymmenen vuoden jälkeen. Pystyt just ja just selviytymään työpäivästä niin että on turvallista. Pedagogikkaa siihen mihin minut on koulutettu on hyppysellinen. Joustamattomat arkirutiinit on suurin osaa päiväkotiarkea. Ylisuuret ryhmät 16 alle 3 vuotiasta tai 28 eskarilaista on vaan tosi paljon lapsia jotta voisi sanoa päivän jälkeen olevani erinomainen virikkeelisesti toimiva pedagogi. En voi vaikuttaa itse lapsiryhmän määrään – otat sijaisuuden tai olet työtön.En ole koskaan Suomessa nähnyt että yksikään vanhempi olisi tullut tarkkailemaan ryhmää tai päiväkotia ennen päätöstä tuoda oma lapsi hoitoon. Ulkomailla yleinen tapa, tahdotaan tietää mistä maksetaan. Minusta on suorastaan huvittavaa kuunnella vanhempia jotka kilpaa kehuvat oman lapsensa erinomaisesta päiväkodista toisilleensa. Tahdon myös muistuttaa kaikkia jotka huutavat subjektiivisen päivähoidon puolesta, korkeimilla maksuluokastaa maksavat päivähoitomaksuista 1/ 5 todellisesta summasta jonka loput yhteiskunta maksaa. Käännetämpä näin – yhteiskunnassamme rajoitetaan sairaalassa oloa tiukasti, vedoten sen kalliiseen hintaan, seniorimummolla olisi siellä vaikka kuinka virikkeellistä toimintaa ja kivat rupattelevat huonekaverit – kotiutetaan hänet kun lääketieteellistä syytä vuodepaikkaan ei ole. Kalliin päivähoidon sijaan tulisi suosia virikkeelisiä leikkikouluja ja puistotätitoimintaa. Amen.
Siis missä mielikuvitus- tai painajaismaailmassa tämä hoitaja elää?
Ensinnäkin hänen kuvaamansa päivähoitopaikka on miehitykseltään ja toimintamalleiltaan laiton. Jos hän osallistuu tällaiseen toimintaan, hän rikkoo tietoisesti lakia.
Toisekseen Suomessa joutuu maksamaan myös pienistä asunnoista, huonosta ruuasta ja romuautoista, jos niillä meinaa vaikkapa yövuoroon ajella.
Kun viimeksi subjektiivisesta päivähoidosta puhuttiin, selvisi, etteivät sitä itse asiassa käytä kovin moni. Tämä johtuu mm. päivähoidon kalleudesta sekä vanhempien halusta (kyllä!) pitää lapset kotona. Subjektiivnen päivähoito-oikeus ei siis tarkoita sitä, että vanhemmat pitävät lasta kotona, vaikka SINÄ olet sitä mieltä, ettei heidän tarvitsisi. He arvioivat päivähoidon tarpeen itse. Guuglatkaapa sana subjektiivinen, saatatte yllättyä! Ja arvatkaapa mitä, kotonakin joutuu joskus piltti odottamaan kakka vaipassa, että äiti huomaa asian.
Mikäli tämä tarinan hoitaja ei ole päästä keksitty trollitäti, suosittelisin hänelle jäämään eläkkeelle. Hänellä ei selvästikään ole enää mitään annettavaa alalleen.
Just. Juuri kun on saatu pakka kuntoon, piha laitettua, autosta enin maksettua ja lapsi viimein maailmaan, niin muuttakaa koppiin ja köyhäilkää vuosia, se on lapsen etu. Totta hitossa meillä kotoiltaisiin vuosia, mutta ei se nyt vaan onnistu. Sitä paitsi tämän äidon pää ei ainakaan kestäisi vuosien toimettonuutta. Ja ihan tosi, tarhaan töihin pääsee takaisin vuosien tauon jälkeen, mutta it-alalla olet kuin harkkari taas.
Eihän tässä ketään neuvottu muuttamaan omakotitalosta pienempään asuntoon. Mutta esim. auton voi kätevästi vaihtaa edullisempaan, jos se tuo lapselle edes yhden kotivuoden lisää. Ehkäpä se pointti monella lapsen pienenä päiväkotiin vievällä on juuri tuo, että ei kestäisi vuosien toimettomuutta kotona. Selityksiä on kuultu monia ja varmasti päiväkodin henkilökunta vielä sata selitystä enemmän. Kun hoitaa lasta kotona, ei toisaankaan ole toimeton, hah hah!
Ihan pakko kysyä miten auton vaihtamisesta halvempaan saadaan vuoden työtuloa vastaava raha? Jos palkka olisi vaikka 3000e/kk (palkka), mikä teksi 36 000 euroa/vuosi, niin saatko tämän summan autosi myynnistä? Sinulla tulisi olla todella kallis auto, jotta saisit siitä käytettynä tuon summan.
Täysin totta. Aikuisten vaan täytyy saada lapset sovitettua omaan arkeen ja kompromisseja ei osata tehdä. Suomessa pienet lapset tekevät 8 tuntista työpäivää ja näkevät vanhempiaan muutaman pienen hetken päivässä. Ulkomailla ei todellakaan voida käsittää että äiti veisi vanhemman lapsen tarhaan kun ei pysty hoitamaan vauvaa ja vanhempaa lasta kotona. Suomessa on mahdollista saada vapaata töistä, mutta kun on se elintaso mistä on pidettävä kiinni. Ja onhan se helpompaa että joku vieras hoitaa lapset, se on aika raskasta työtä.
Ei nyt ihan näinkään.. Ulkomailla kaverini täytyi laittaa lapset alle puolivuotiaana tarhaan. Kun äitiysloma vain muutaman kuukauden ja ihan täyspäisiä näistäkin lapsista tullut, vaikka sääliksi kyllä kävi.
Nimim.Suomessa vielä hyvät äitiyslomat
Jos kuukausitulot on niin suuret että on varaa tinkiä elintasosta niin kyllähän sen varmasti jokainen lapsensa eteen tekisi. Mitä jos ei ole mistä tinkiä ja lapsenkin elannon eteen on tehtävä töitä?
Täytyy myös muistaa se että kaikilla ei ole mahdollisuutta palata töihin myöhemmin. Työnkuva jo pelkästään saattaa vaatia varhaisen töihin paluun… Jos siis 1,5 vuoden kotona olemisen jälkeen töihin paluuta voi sanoa varhaiseksi. Ja jos ei pidä työstään kiinni ja itseään ns. työmarkkinakelpoisena niin millä lapsen sitten elätät? Yhteiskunnan varoilla? Sepäs se vasta onkin vastuullista…