Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:

”Alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.

Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.”

Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. ”Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.”

Hoitajan mukaan on ikävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.

Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus kun tästä aiheesta herättää keskustelua. Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin.  ”Mutta kun ei ole. Hän En käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa. ”

Kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on hoitajan mukaan lähellä 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 179 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

179 vastausta artikkeliin “Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta”

  • Totta joka sana sanoo:

    Täyttä totta joka sana. Itse voisin kirjoittaa saman tekstin ajasta kun työskentelin päiväkodissa pienten puolella. Itse tein ratkaisun, että lapseni meni hoitoon kun nuorin oli 3 vuotta ja olen äärimmäisen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tiukkaa oli, mutta elin tärkeät kehitysvaiheet lapseni kanssa.

  • Clarissa sanoo:

    Tämä ei ollut minulta ainenkaan piilossa juuri tätä mieltä olen itsekin! Miksi niitä lapsia tehää. Jos pitää vuoden päästä päästä töihin, kenelle raha tärkeämpää niin kerätköön rahansa ennen kun hankkii lapsia! Suomessa voidaan vielä toistaiseksi niin hyvin että pärjää kotona sen lapsen kanssa rahallisesti siihen 3 v ken vaan haluaa.

  • Kettu sanoo:

    Olen työskennellyt useassa päiväkodissa ja yhteensä kolmen eri kaupungin alueella, sekä yksityisissä että kunnallisissa. Työvuosia minulla ei ole yhtä paljon takanani, kuin jutun hoitajalla, mutta tämän kerron;

    Minä olen tehnyt pääasiassa sijaisuuksia- lyhyitä, pitkiä, sekä lastenhoitajan että lastentarhanopettajan tittelillä. Olen työskennellyt kaikkien ikäryhmien, erityislasten ja muiden monimuotoisten ryhmien parissa. Ja on totta, että päiväkoteja on monenlaisia, ja pienten lasten sinne sopeutuminen voi olla haasteellista- ja se on sitä kaikille osapuolille. Mutta missään, ei niin missään, ole ollut mitään vastaavaa kuin tässä tarinassa.

    Kuten mainitsin, olen tehnyt sijaisuuksia. Koska päiväkoteihin ihan oikeasti palkataan sijaisia- koska niin määräykset sanovat. Lasten ikään ja ryhmän tarpeisiin sekä kokoon perustuen on säädetty esimerkiksi näille pienille ryhmäkokoon nähden minimimäärä päteviä aikuisia.

    Missään ei ole ok valvottaa lasta heittämällä kylmää vettä kasvoille, tai istuttamalla kylmässä maassa. Lapsi alkaa pilkkiä ikään katsomatta- sen hyvinvoinnista on silloin huolehdittu kiikuttamalla lapsi sisään mahdollisimman nopeasti ja vessan kautta petiin- ruokaa on aina saanut jo on jaksanut syödä. Hoitajan mainitsemaa käytöstä ei ole ollut missään päiväkodissa, ja jos olisi ollut, muut työntekijät olisivat puuttuneet siihen. Lapsia hoidetaan, ei rääkätä.

    Jutussa eniten huolestuttaa hoitajan asenne. Ymmärrän huolen lapsista, mutta resurssien puute ei ole vanhempien syytä. Siitä valitetaan esimiehelle, työsuojeluun, lapsiasianvaltuutetulle, kaikille muille paitsi niille vanhemmille, ellei sitten haluta että vanhemmat nousevat barrikadeille hoitajien kanssa. Silloinkin se tehdään muutoin kuin syyllistämällä. Jos hoitajan mielestä sota-aikaan oli kaikki paremmin, voin suositella esimerkiksi Syyriaa tai muuta katastrofialuetta uudeksi sijoitukseksi; siellä näkee miten mukavaa on hoitaa kaikki yksin.

    Pienten lasten on vaikeaa sopeutua, kyllä, mutta niin niiden on vaikeaa sopeutua siihen että perheeltä vain loppuu rahat eikä ruokaa tai vaatteita saada, mutta silti vanhemmat on kotona vaikka väkisin. Ja jälleen ollaan niin asenteellisia- naisethan niitä lapsia vain kotona on hoitamassa, ei isät. Hei huhuu, viimeisestä sodasta on kuitenkin lähes sata vuotta, oltaisiinko jo hiljalleen nykyajassa?

    Ehkä sitä on itse nähnyt hiukan eri tavalla nämä, kun on maannut ohuella patjalla koko nukkariajan erityislapsen vieressä lattialla (minä lattialla, lapsi vuoteessa) jotta lapsi voi pitää aikuisen kädestä kiinni ja saa levättyä. Tai kantanut toista alle 2-vuotiasta sylissä ulkoiluaikana että lapsi saa hengähdystaukoa. Tai syöttänyt samaan aikaan kahta alle vuoden ikäistä ja herkkänenäisenä huolehtinut siitä että vaipat vaihdetaan heti kun tarve siihen vain huomataan. Tai kuunnellut itkuisia vanhempia kun heitä ahdistaa jättää lapsi hoitoon, mutta ei vain ole mitään muuta vaihtoehtoa. Tai kiitollista isää, joka tuo esikoisen hoitoon jotta vaikeasta synnytyksestä toipuva äiti saa olla rauhassa koliikkivauvan kanssa kotona.

    En tiedä mitä kautta kyseinen juttu on tähän blogiin päätynyt, mutta jos joku tietää varmaksi sen lähteen, tehkää virallinen valitus kyseisen tyypin esimiehille.

    Noin yleisesti kammottavan itsekäs näkökulma koko alkuperäisessä kirjoituksessa.

  • Hede kumpulainen sanoo:

    Onpas yleistävää ja syyllistävää tekstiä vanhempia kohtaan! Olen samaa mieltä asiassa, itsekin lastentarhanopettajana työskennelleenä, että lapselle paras paikka ihan varhaislapsuudessa on koti. Mutta kyllä rahahuolet, väsymys ym. Ovat ihan todellisia huolenaiheita, ja eikä kasvatuskumppanuus velvoita työntekijöitä ymmärtämään jokaisen perheen tilanne yksilöllisesti? Se että syyllistetään vanhempia ja nuristaan tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden väärinkäytöstä (voi luoja, tämä on päiväkodissa arkipäivää, toivottavasti ei kaikkialla) kertoo mielestäni siitä hätätilasta missä päivähoito on! Mutta ei ne resurssit lisäänny, ryhmät pienene ja olosuhteet parane vanhempia syyllistämällä ja kritisoimalla (päinvastoin!) vaan oikea taho on jossain ihan muualla. Jos olosuhteet päiväkodissa olisivat miellyttävät työskennellä ja lapsen etua ajavat, en usko, että olisi syytä edes vääntää tästä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuka kehtaa lapsensa tuoda hoitoon jne. Ja eiköhän me olla menty sota-ajastakin eteenpäin naisten oikeuksissa ym jonkin verran.

    • maria sanoo:

      Meillä lapset rakastavat olla päiväkodissa, vapaallakin kysyvät miksi eivät ole päiväkodissa 🙂
      Meillä sitten ilmeisen mukavat ja aktiiviset hoitajat.

      Olisin kotona vaikka kuinka pitkään , jos tulisin kotihoidontuella alle 300e toimeen, mutta meidän perheessä kotihoidon tuella ei missääntapauksessa tulla toimeen , hyvä kun muutamaan kauppa kertaan riittää.

      Onnittelen teitä täydellisiä vanhempia jotka jaksatte olla aktiivisia lasten kanssa 24h ja tulette toimeen kotihoidon tuella…en ymmärrä löytyykö sellaisia ??? Kuka tulee oikeesti alle 300e toimeen ??????????????

    • pk-täti ja äiti sanoo:

      ei vaan mene omaan jakeluun miksi vanhemmat vievät lapset hoitoon ja itse jäävät kotiin, tai miksi isompi viedään hoitoon kun syntyy pienempi. ei lapsi tarvitse mitään ihme virikkeitä ja ohjelmaa, eikä päiväkodin ohjelma ole mitään rakettitiedettä mitä vanhemmat eivät itse osaisi lapselleen tarjota. kyse on viitsimisestä. sosiaaliset taidot oppii puistossa, kerhoissa jne. askarrella ja laulaa voi kotona ja käytöstapoja ja toisen kunnioitusta oppii arjessa jos vanhemmat viitsii opettaa. on ihana kun lapset saa aamuisin nauttia kiireettömyydestä ja päivän rytmi muokkautuu lunnollisesti, eikä ryhmän paineesta.

  • Yyhoo sanoo:

    Haluaisin oikeasti kuulla, miten totaali-yh, jollainen itsekin olen, voi olla menemättä töihin, kun hoitovapaa alkaa. Niin halpaa asuntoa ei ole olemassakaan, jonka yhteiskunnan tuilla saisi hankittua. Enkä edes haluaisi elää sosiaalipummina, vaan kannan ylpeänä taakkani maksaen yli 1000€ veroja kuukaudessa. Elämä on.

    • valivali/,höpöhöpö. sanoo:

      Kyllä täytyy olla ”jumalattomat” tulot jos maksaa yli 1000e/kk veroja (totaaliyh.)

      • Eltsu sanoo:

        Ömm, siis noin paljon verojahan joutuu maksamaan jo 4000 € kk-bruttopalkasta… Eli ei tarvitse olla sen suuremmat tulot.

  • Jonna sanoo:

    Turussa ainakin palkataan sijaisia. Täällä myös pienet saavat nukkua vaikka aamupäivällä.

    Järkyttävä teksti. 🙁

  • Äimistynyt äippä sanoo:

    Aikamoista syyllistämistä työssäkäyviä äitejä kohtaan. Oma lapseni, kiitos isovanhempien hyväntahtoisuuden, sai olla melkein 2-vuotiaaksi mummolahoidossa. Olisiko pitänyt myydä ok-talo ja muuttaa vuokralle tai vastaavasti jättää talolaina maksamatta..? Kun ehdittiin rakentaa jo vuosia ennen kuin lapsia saatiinkaan. Pienempi kun syntyi, sai mennä yhtä aikaa isosisaruksen kanssa hoitoon reilun vuoden ikäisenä. Mutta hänpä käveli jo ja söikin itse varsin auttavasti. Lapsissa on kehityksen suhteen suuriakin eroja, mutta ei se silti ole syy jäädä heidän kanssaan vuosikausiksi kotiin venymään jos rahatilanne ei sitä salli. Itse olen sitä oppikuntaa, joka ei laittaisi isompaa hoitoon, siitäkin syystä, että ei ne rahat kyllä siihenkään äitiyspäivärahasta riittäisi.

  • Lastenhoitaja45 sanoo:

    Huh mitä juttua…tosi on että päiväkodeissa on runsaasti noita ns virikelapsia. Harvemmin meidän kunassa kuitenkaan pienten osastoilla. Töihin on mentävä ja silloin päiväkoti tarjoaa lapsen kehitystason mukaista hoitoa. Pienet saattava nukkua useammat päiväunet ja saavat ruokaa rytminsä mukaisesti. Kyllä piebten hoitajat( ja isojenkin) ovat niillä töin että lapsen on hyvä olla. Parhaamme kuitenkin yritämme. Kaikkiin ’pottailmeisiin’ ei välttämättä pystytä reagoimaan mutta puhtaissa vaipoissa lapset pidetään. Toki joskus on joku toinen kakkapylly pesulla, jolloin hetken joutuu kuivitusta odottelemaan. Pienen iho on herkkä ja pitkään kakan hautominen rikkoo sen helposti. Siitä seuraa lisätyötä ja huonoa vointia lapselle. Huono hoito saa aikaan itkuisia, kiukkuisia lapsia – kukapa sitä haluaa kuunnella… sekin jo luulisi pistävän lapsen tarpeet etusijalle… no tulipas sekava kirjoitus mutta pointti lienee tullut selväksi.

  • haloooo sanoo:

    Toi kirjotus kertoo enemmän siitä hoitajasta ja päiväkodista kun niistä vanhemmista jotka vievät lapsiaan hoitoon…

    • Shandy sanoo:

      Just näin, hyi olkoon! Täyttä potaskaa tämä blogi muutenkin mutta tää vei voiton

  • Vilijonna sanoo:

    Meidän kunnasta löytyy vielä (onneksi) perhepäivähoitajia. Lapsi määrä on max 5 kerralla ja ikäjakauma sellainen, että ainoastaan 2-3 kerralla vaipoissa. Valitettavasti olen huomannut, että melkein kaikki ovat melkein 60-vuotta täyttäneitä ja nuoria perhepäivähoitajia ei ole… Ihmettelen miksi kuka meistä nuoremmista äideistä ei alalle hakeudu 😉

  • mamma sanoo:

    Ei ne kaikki vanhemmatkaan vaihda vaipooja heti eikä anna lapselle ruokaa aina kun lapsella on nälkä… Perheissä voidaan riidellä, olla väliinpitämättömiä, vähätellä lapsia tai jopa alistaa heitä henkisesti ja sitten ne päihteet ja tupakka! Moni perhe on täynnä pahoinvointia. Päiväkoti voi olla pienelle lapsellekin pelastus. Siellä on puhdasta, ruokaa ja syliä tarjolla. Lapsille turvallisia leluja ja ulkoilua. Köyhyys tuo perheisiin todellisia ongelmia, ei ole kyse vain autosta tai omakotitalosta.

  • hoitaja myös sanoo:

    No kylläpä kuulostaa pahalta tuo kirjoitus. Ei todellakaan ole arkipäivää joka päiväkodissa. Itsekin olen työskennellyt vuosia pienten lasten päiväkotiryhmässä ja ei se todellisuus ihan noin kamalaa sentään ole. Tuntuu pahalta, että kirjoituksessa leimataan minunkin tekemä työni tuolla tavalla, vaikka tuo ei todella ole todellisuutta ainakaan minun työpaikallani. Taitaa olla aika pahasti katkeroitunut ja työhönsä kyllästynyt ihminen, jos hänen työnsä laatu on tuota mitä kirjoituksessa kuvasi.

    Totta kai hyvin ja valitettavan usein tilanne on se, ettei sylejä ja käsiä ole tarpeeksi. Mutta silti ei niitä pieniä, jotka tarvitsevat kahdet unet päivässä sentään väkisin pidetä hereillä vaan he saavat nukkua unensa kyllä. Ja nuo kirjoituksessa mainitut hereillä pito tavat, hyi hemmetti! Päiväkoti ei ole kidutuskammio sentään. Vihaksi pistää.

    Pyllyt pestään heti kun se lasti vaipassa huomataan. Joskus voi joku joutua hetkisen odottamaan pyllyn pesulle pääsyä, muttei sentään pitkiä aikoja kakat vaipassa ketään siellä istuteta.

    Aika hurja yleistys oli myös tuo, ettei kukaan ota isompaa pois päiväkodista kun perheeseen syntyy vauva. Kyllä näitä perheitä sentään vielä on, jotka ottavat kaikki lapset kotihoitoon uuden vauvan syntyessä. Toki paljon on myös perheitä, jotka sen isomman lapsen hoitopaikan pitääkin. Mutta siitä on vaikea valittaa, koska se on lakien ja asetusten mukaan mahdollista. Toki aiheesta on syytä keskustella vanhempien kanssa, mutta vanhemmilla on oikeus valita miten tilanteessa toimivat. Myös itse olen ottanut isommat pois päiväkodista kun perheeseemme syntyi vauva. Ja kun sitten vielä seuraava syntyi, oli tuo alle kouluikäinen lapsi minulla kotona vauvan kanssa. En lähtenyt häntä hoitoon viemään, koska olin itse vauvan kanssa kotona. Mutta nämä on päätöksiä, joita jokaisella perheellä on oikeus tehdä itse, koska subjektiivinen päivähoito-oikeus on laissa määrätty.

  • FinnMami sanoo:

    Täältä Britanniasta katsoen ajassa taaksepäin voin vaan olla kiitollainen että täällä on vielä ”vanhanaikainen” systeemi. On ennemminkin kummallista jos aikuiset menevät töihin ja alle 3veet menevät tarhaan. Lapset saa hoitaa kotona siihen asti kun koulu alkaa (joo, 5 vuotiaana) ilman että kukaan tai mikään taho sitä paheksuu.
    Täällä jos lapsi tarhaan mennessään ei ole ”pottatreenattu” siihen patistetaan ja pahimmassa tapauksessa vanhempi soitetaan paikalle vaihtamaan vaippa.
    Suomalaisten tulisi oikeasti katsoa ulos maanrajojen ulkopuolelle sitä miten muualla maailmassa toimitaan ja ehkä muuttaa niitä vanhoja fakkituneita tapoja.
    Itse saan olla kiitollinen siitä ettei tarvitse vielä mennä töihin takaisin…Suomessa olisi toisin.

    Suomalaisena ulkomailla voin sanoa että vaikka täällä byrokratia on monessakin suhteessa vanhoillista, on se silti Suomeen nähden ihmisarvoja kunnioittavaa ja perheen sisäisiä suhteita tukevaa.. Suomi ei pärjää vertailussa sitten ollenkaan.

    Harmi.

    • jm sanoo:

      Olipa ärsyttävästi ja kärjistetysti kirjoitettu!! Ja jälleen typerää äitien syyllistämistä!

    • Babe sanoo:

      No en tiedä, missä päin Brittejä asut. Mutta ainakin meillä päin Briteissä koulu alkaa 4-vuotiaana ja heti on pitkiä päiviä. 3-vuotiaille on ilmainen esikoulu/nursery 15h viikossa vaikka äiti ja isä olisivat kotona vauvan kanssa. Eli lapsia ei todellakaan haudota kotona. Ja ainakin meillä päin äidit laittavat vanhemman lapsen, siis vaikka 2-vuotiaan tarhaan osa-aikaisesti, vaikka olisivat itse vauvan kanssa kotona. eikä kukaan paheksu asiaa. Toisin kuin suomessa. Suomessa äiti on hirviö, jos näin tekee.

      Pienten lasten hoitopaikat ovat ääriään myöten täynnä, siis alle kolmevuotiaiden. Ja päiväkodit eivät ole yhtä laadukkaita kuin suomessa. Pihat voivat olla todella vaatimattomia.

  • Kaitsu sanoo:

    Järkyttävää jos teksti on tosiaan nk. ammattilaisen. Jos työssä on ongelmia ja esim. resurssit ei riitä niin vastuu on työnantajalla. Ei ole työntekijän asia moralisoida asiakkaita ja miettiä miksi kukin perhe tekee ratkaisuja. Olisi perin kummallista jos esim. ensihoitohenkilökunta tai vanginvartijat lähtisivät arvioimaan ja moralisomaan asiakkaita. Ja ravintolan kokit kiireissään ihmettelisivät miksi asiakkaat ravintolaan tulevat, saishan sitä kotonaankin ruokaa. Työntekijä on kyllä nyt ymmärtänyt roolinsa väärin ja syyttää väärää puuta. Hän on asiakaspalvelija tai pitäisi olla.

  • rrr sanoo:

    Meidän tyttöjen päiväkodissa on alle yksi vuotias hoidossa. Ei mahdu perhepäivähoitoon. Saa nukkua aamupäivällä päikkärit. Vanhin tyttö käy virikehoidossa, nuorin on kotona. Vauva kun syntyy niin ollaan nuorempien kanssa kotona ja vanhin käy virikehoidossa.

  • Anne Härkönen sanoo:

    Joskus äidin on vaan mentävä töihin. Jos ei käy töissä, eikä ole ”elättäjää”, mistä rahat elämiseen? Sossu maksaa vai? Ei kaikki ahneuksissaan mene työhön lapsen ollessa pieni. Joillakin ei vain ole muita vaihtoehtoja.

  • Mummon kasvattama sanoo:

    Sota-aikoina lapset pidettiin piiskan voimalla todella kovassa kurissa, lapset tekivät töitä kotona eivätkä vaatineet harrastuksiin kuskausta saati muita palveluksia. Lapsia myös kuoli runsain määrin noihin aikoihin, hoidon sekä kaitsemisen puutteeseen. Ruokana oli perunaa ja läskiä sekä silakoita, ei äidin tarvinnut taistella voi-margariinisotia jne. Sota-ajan tyyliin kasvattaessa tänä päivänä lapset otettaisiin huostaan alta aikayksikön.

  • Marjo Kälviäinen sanoo:

    Olen varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tehnyt muitakin varhaiskasvatuksen töitä mm. perhepäivähoidonohjaajasta päiväkodin johtajaan ja nähnyt monenlaisia pienten ryhmiä. Ja ollut niissä,töissä. En tunnista yhtään alun epäkohdista, päinvastoin lapsia kohdellaan yksilöllisesti pienille parasta arvoin ja teoin ja lapset toimivat pääasiassa omien aikuistensa kanssa. Subjektiivisesta päivähoidosta olen kyllä enemmän samaa mieltä, ainakin sen pitäisi olla harkinnanvarainen, no toisaalta myös oikeudenmukainen…mutta ajat muuttuvat, maailma muuttuu ja pakko on vähän itsekin.

  • Pilami sanoo:

    Ei se herkkua ole pikku-lapsiperheessä molempien vanhempien töissä olla, mutta se on oikeesti joskus vaan ihan taloudellinen pakko. En usko että kukaan mielummin repii kiukkusen ja unisen nappulan sängystä kesken unien kukonlaulunaikaan tapellakseen sen tamineisiinsa ja ovesta ulos kiire niskaan huohottaen kaahatakseen töihin ja joko raataakseen päivän tai jos ei ole riittävän tiukka aikataulu töissä, miettien mitä kaikkea oleellisempaa voisi tämänkin ajan tehdä ja sitten juosta työpäivän jälkeen kilpaa kellon kanssa päiväkodille taistelemaan väsyneen nappulan kanssa pukemisista ja lähtemisistä taistellakseen kiukkusen nappulan kanssa lisää ruokakaupassa ja kotimatkalla ja kotona riisuessa ulkotaineet, ruokapöydässä syömisistä ja illalla iltatoimista kaatuakseen itsekin yhdeksältä puolikuolleena sänkyynsä, kuin että asiat saisi tehdä siihen tahtiin, kun sopii ja viettää rauhallista laatuaikaa lastensa kanssa =/ Valitettavasti yhteiskuntamme kalleudellaan on vienyt suurelta osalta vanhempia mahdollisuuden itse kasvattaa lapsiansa ja viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ei tarvita isoja taloja ja kalliita autoja, tarvitaan koti, sähköä, ruokaa ja vaatteita, joskus näitä ei vaan saa yhden vanhemman palkalla, kun pikkuisen kolmion vuokra huitelee jo tonnissa ja lapsille haluisi syöttää muutakin, kuin einestä ja makkaraa. Tervetuloa vaan kokeilemaan alemman keskituloisen tai pienituloisen lapsiperheen elämää ja kertomaan sitten, miten ne olemattomat rahat saadaan riittämään kaikkeen niin, ettei töihin tarvi mennä, mutta silti olisi koti, ruoka, sähkö, lämpö ja vaatteet ja saisi opintolainat maksettua ja joskus tapaisi jonkun aikuisen ihmisenkin. Sitkeesti kotona sinnittelin melkein kolme vuotta ja yhtäkään omppua tai banaania en sinä aikana omaan suuhun voinut laittaa, jotta nappuloille riittäisi terveellistä evästä, yhtäkään vaatetta en itselleni ostanut ja kaikki lasten varusteetkin metsästin kirppareilta. Ei ole PAKKO olla töissä, mutta sitten ei ole varaa elää ollenkaan, kaikki elämä on kotona neljän seinän sisällä ketään koskaan tapaamatta. Inhosin joka ikistä hetkeä arjessamme ollessani töissä, mutta se oli ainoa keino saada laskut maksettua ja ruokaa kuukauden jokaiselle päivälle ja maksaa osamaksuvelkoja, mitä kotona olemiseni oli kerryttänyt, kun lapsiperhe ei pärjää ilman pesukonetta, puhelinta ja kylppäriä, joita pakon edessä velaksi jouduimme kotona viettämieni vuosien aikana päivittämään =/

    • niin sanoo:

      Juuri näin, olen samaa mieltä kanssasi. Ei kaikilla ole mahdollisuudet samat jäädä kotiin hoitamaan.

  • änäs sanoo:

    Minuakin tosiaan kiinnostaa missäpäin tätä maata sijaitsee tuollainen päiväkoti. Hivenen kyseenalaisia metodeja kuuluvat käyttävän. Olisiko syytä kenties ottaa yhteyttä viranomaistahoihin moisesta? Huhheijaa.