Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta
Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:
”Alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.
Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.”
Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. ”Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.”
Hoitajan mukaan on ikävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.
Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus kun tästä aiheesta herättää keskustelua. Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. ”Mutta kun ei ole. Hän En käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa. ”
Kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on hoitajan mukaan lähellä 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 179 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
179 vastausta artikkeliin “Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta”
Uusimmat artikkelit
Itse en kyllä liputtaisi perhepäivähoitajien puolesta niin kovasti. Omat lapsemme menivät noin 4 ja 2 vuotiaina perhepäivähoitajalle, se kun on ”se parempi” vaihtoehto pienille. Noin vuoden meni hyvin kunnes hoitaja rupesi kertomaan lasten muuttuneen. Pikkuhiljaa outo käytös lisääntyi ja viestit hoidosta rupesivat olemaan sitä luokkaa, että oli pakko tehdä jotain. Otimme yhteyttä perhenauvolaan ja kävimme siellä säännöllisesti koko perhe. lapsillemme tehtiin varmuuden vuoksi jopa perus psykologiset testit mitään poikkeavaa kuitenkaan löytämättä. Lopulta olin jo aivan ihmeissäni ja aloin epäillä hoidossa olevan vikaa. Hoitaja kuitenkin vakuutti ettemme saisi hoitopaikkaa tarhasta, koska meillä oli jo kunnallinen perhepäivähoitopaikka ja kunnan perhepäivähoidonohjaaja vakuutti hoitajan olevan kokenut ja jo vuosia alalla työskennellyt.
Keran satuin sitten lapsia hakiessani todistamaan tilannetta, jossa pperhepäivähoitajan murrosikäinen poika hermostui viisivuotiaalle pojallemme. Häntä pienempi nassikka ärsytti ilman mitään näkyvää syytä ja hän meinasi käydä poikamme kimppuun. Perhepäivähoitaja ei puuttunut tilanteeseen millään lailla. Onneksi poika hillitsi itsensä ennenkuin kävi käsiksi lapseemme. Soitin välittömästi päivähoidon ohjaajalle ja kysyin eikö meillä todellakaan ole mahdollisuuta vaihtaa tarhaan ja yllätyksekseni vastaus oli , että tottakai. Viikon päästä molemmat lapset vaihtoivat tarhaan, eikä tarhasta koskaan kuulunut mitään omituisista lapsistamme. (Ei ne enkeleitä ollut, mutta tarhantätien mukaan ihan normaaleja lapsia huonoine ja hyvine päivineen.) Nyttemmin isommat on jo koulussa, eikä enää kukaan ole ehdottanut hoitoa tai sanonut heitä normaalista poikkeaviksi kauhukakroiksi.
Siis sen enempää perhepäivähoitajia mollaamatta, joukossa on varmasti ihania ihmisiä, mutta perhepäivähoitajalla lapsi on aina yhden aikuisen vastuulla. Ja vain se yksi aikuinen kertoo miten päivä on mennyt ja millainen lapsesi on hoidossa. Hyvä jos kaikki sujuu, mutta jos ei lapsi on pulassa, eikä aikuinen välttämättä heti tajua mistä on kyse. Meidän nuoremmat lapset ei tule ikinä menemään perhepäivähoitajalle, tarhaan varmankin kunhan tuosta (nyt 1,5v.) kasvavat….
Neuvoisin tekemään rikosolmoituksen kyseisestä lastenhoitajasta. Väkisin valveillapitäminen on tunnettu kidutuskeino ja siitä napsahtaa jopa Suomessa vankilatuomio.
Toinen pointti. Tissiposket eivät ymmärrä, että TYÖTÄ tekevät maksavat verorahoin kotonamakaavien elinkustannukset. Valtion ei pitäisi rahoittaa kotona makaamista.
Hyvä, että joku edes on älynnyt tämänkin pointin. Mistähän se raha tulee niihin kotihoidontukiin ja muihin kelan maksamiin avustuksiin ja lapsilisiin ja sossusta jaettaviin rahoihin…
Tiedätkö kuinka kallista on päivähoito saati vuoropäivähoito?, kannattais ehkä ottaa asioista selvää…
Sun kannattaisi mennä töihin tissiposki!
Ehkä sinun kannattaisi koittaa ”makoilla” yhdenkin lapsen kanssa kotona päivä? Saati kahden tai useamman. Todellista makoilua ja pelkkää lomaa. Siksi kotiin kannattaa jäädäkin kunnollisten veronmaksajien rahoilla elämään. Kokeile.
Meillä lapseni meni tarhaan ollessaan vain 10kk ikäinen. Tämä siksi, että isänsä sairastui mielisairauteen ja äidin oli PAKKO mennä vastavalmistuneena töihin, muuten ei olisi päässyt työelämään moneen vuoteen. Nyt minulla on mahtava, reipas, traumaton ja sosiaalinen 7v. poika.Valitettavasti isänsä ei koskaan parantunut.
Että vängätkää minkä haluatte, valintoja on pakko tehdä, eivätkä ne aina tarkoita maailmanloppua.
Huh huh, jos joku meidän muksulle olisi valellut vettä naamalle ja istuttanut kylmässä itkemässä päälle vuoden ikäisenä, niin olisin käynyt tinttaamassa tätiä turpaan (tasa-arvon nimissä).
Herran jeesus, jos on noin kyllästynyt lapsiin ja työhönsä, niin ottaisi lopputilin! Olisi kaikilla parempi olla sen jälkeen.
Vai onko niin, että kyseisellä hoitotädillä on iso auto ja asuntolaina, että on pakko siellä töissä käydä vaikka vituttaa?
Heh, juurikin näin..:)
Juurikin tätä mietin itsekin. Miksi kaikki syyllistää sitä vanhempaa joka vie lapsensa hoitoon – ammattilaisen hoidettavaksi? Eikö siinä ”ammattilaisessa” joka hoitaa lapsia nipistysten ja ”rääkkämisen” avulla ole mitään vikaa?
Meillä on molemmat lapset menneet hoitoon noin yhden vuoden ikäisenä ja aina ovat siellä tykänneet olla eikä itkun kans hoitoon ole jääty kuin ehkä 3 kertaa. Mitään ongelmia ei ole ollut kun on olleet hyvät hoitajat.
Ennemmin tällasessa tapauksessa puuttuisin lastenhoitajiin, jotka kohtelevat lapsia niin kuin kirjoituksessa kuvattiin – eivät todellakaan ole sopivia alalle eivätkä ansaitse työpaikkaansa pitää. Toki osittain on resurssi/rahapulasta kiinni mutta mä sanoisin et silti enemmänkin hoitajan ammttitaidosta ja asenteesta! Jos sillä lapsessa on kakka vaipassa niin mene ja vaihda vaippa heti kun pystyt äläkä ihmettele ja kirjottele siitä nettiin! Ja toisaalta hysteerisille vanhemmille: ei se lapsi kuole tai traumatisoidu jos sillä on se kakka joskus vaipassa kauemmin kuin 2 minuttia.
… epäilisin vähän tämän stoorin todenperäisyyttäkin. Vähän keksistyltähän tuo vaikuttaa.
Yksi rakenteellinen juttu: lapsia otettaisiin varmasti enemmän kotihoitoon äidin äitiysloman ajaksi, jos päivähoitopaikan saaminen sitten kun pikkusisarus kasvaa tarhaikään olisi varmempaa. Jos voisi saada takuun siitä, että sisarukset pääsevät takaisin siihen samaan tuttuun tarhaan, olisi takuulla helpompi luopua siitä kerran saadusta paikasta mahdollisesti jopa hyvien kulkuyhteyksien varrella tms. Rahaa tähän! (ja siihen että pienille enemmän hoitajia, kyse ei ole vanhempien laiskuudesta vaan poliitikkojen vääristä arvoista)
Meidän kunnassa hyvä tilanne siltä osin, että pieniä (alle 2v.)ei sijoiteta päiväkotiin vaan perhepäivähoitajille. poikkeuksena ne lapset, jotka menevät vuororyhmikseen, kun vanhemmat vuorotöissä.
Turhaa varmaan kinastella siitä mikä on oikein tai väärin. Mutta totuus on, ettei tarhoissa ole tarpeeksi henkilökuntaa.
Eikä kirjoitus mielestäni syyllistänyt äitejä, vaan varoitti! Että jos ei pientä ole pakko viedä päiväkotiin, niin parempi hoitaa itse kotona.
eivät kaikki teinit ole yhtä laiskoja.Jotain on pitänyt kyllä mennä kasvatuksessakin pieleen jos ei edes roskia voi viedä…
eraggo,onko sinulla teini-ikäisiä? Teinien kuuluukin kokeilla vanhempien rajoja kuin myös uhmaiässä,tykkäätkö uhmaikäisen olevan huonosti kasvatettu.Tää on kommentti joka sekä hymyilyttää typeryydellään että ärsyttää 🙂
nii meinaat että ei teinien mitään kuulukkaan tehdä??
Jep, rajojen kokeileminen ainakin meillä ilmenee vähän muuten kuin kotitöistä kieltäytymisenä. Jokainen tekee osansa perheessä, sehän opetetaan jo alle kouluikäiselle. Tai sitten jätetään opettamatta, niin kuin teillä?
on siinä kans oikeen elämäänsä kyllästynyt irma. siis tämä ”hoitaja”. viellä ei omia muksuja ole ehkä joskus tulee tiedä häntä, mutta jos mun muksuja joku tantta kylmässä pihalla istuttais vaan sen takia et toista nukuttais jo aikasemmin ni saa kyllä selkäänsä. eihän tossa nyt ole mitään järkeä? pakko olla joku trolli apina taas.
Vähänkö ärsyttää, että aina jos pienten lasten hoitoa tarhassa kritisoidaan, vaihtoehtona on vain kotihoito. Voisiko sille hoidolle tehdä jotain? Lisää hoitajia / lapsi, pienemmät ryhmät, paremmat tilat, parempaa ruokaa jne. Suomessa pidetään lapsia kotona paljon kauemmin kun muualla Euroopassa ja hyvin ne muualla pärjäävät. Niillä on hyvät hoitajat ja hoitopaikat. Jos meillä ei ole, niin tehdään sille jotain.
olet kyllä ihan oikeassa. ikäväkyllä suurella osalla suomalaisista ajatuksen kannatus loppuu siihen kun ymmärtävät mistä lisä kustannukset otetaan. eipä se koulu ruokakaan ollut ihan samaa tasoa mitä esim työelämässä…
Toi olis kyllä asiaa ja plus sitten et tuettaisiin enemmän kotiäitejä ja osa-aika työssä käyviä pienten lasten äitejä ja isiä.
” todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä. ”
Siis tuolloin sota aikoihin kaikki vanhemmat lapset heti kun kykeni suurin piirtein kävelemään laitettiin navetalle tai pellolle tekemään hommia ja kaikki tehtiin KOKO perheen voimin. Lapset auttoivat ja tekivät työnsä tilalla jotta he saavat leivän pöytään. Onko pikkasen kasvatustapakin muuttunut vuosien myötä ?
Nykyään kun pyydät varhaisteiniä viemään edes roskat, saat kauheat kiukkuhuudot ja haukut. Nykylapset eivät vain osaa kunnioittaa asioita millään tavalla.
Meidän äiti syntyi sotien jälkeen tavalliseen suomalaiseen perheeseen, jossa oli hieman peltoa ja karjaa perheen hengen pitimiksi. Äiti oli tyttäristä vanhin, ja siksi joutui heti kun vaan suinkin kykeni, hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Äitini on jälkikäteen todennut, että kyllä sitä lapsena välillä itsekin kaipasi äidin syliin, mutta kun siellä oli aina joku nuorempi sisarus tai kotitöiden vuoksi ei ehtinyt.
Turha sitä on romantisoida entisaikojen kotikasvatusta, silloin kun lapset tosiaan kasvatettiin raskaan työn ohessa hellittelyjä säästellen.
Ei se ole pahaksi, jos lapset oppii kotioloissa tekemään pieniä askareita !
Samaa on omakin äitini puhunut noista ”vanhoista hyvistä ajoista”. perheen vanhimpien lapsien lapsuus loppui hyvin lyhyeen, kun heidän piti alkaa kantaa vastuuta nuoremmista sisaruksista ja tehdä kotitöitä, koska äiti ei maatalon töiltään, seitsemältä lapseltaan ym ehtinyt. äitini on tästä ainakin kärsinyt ja ollut todella pahoillaan jälkeenpäin.
Ja koska lapsia ei monesti valvonut kukaan ja olot olivat mitä olivat, pikkuisia menehtyi ja loukkaantui tapaturmaisesti suuri määrä. Tai sitten saatiin sairauksia, joita ei silloin osattu hoitaa. Lapsen kuolemaan suhtauduttiinkin kuulemma aika arkisesti. Olen itsekin kuullut monesti isoäitini mainitsevan ohimennen useista siskojensa vauvoista, jotka kuolivat, eikä heitä joutanut kukaan jäädä suremaan.
Isoäitini on kertonut myös voineensa välillä todella huonosti henkisesti, sairastanut todnäk masennusta, mutta ei koskaan ollut mahdollisuutta levätä tai edes kuulostella, miltä tuntuu. Avioliitto papan kanssa oli katastrofi, mutta eipä sitä erottu siihen aikaan.
Mikä siinä ajassa on ollut sitten niin hienoa? On jäänyt vähän epäselväksi. (En sano, että asiat olisivat kaikin puolin täydellisesti nytkään, mutta vähän suhteellisuudentajua voisi harjoittaa.)
Näinhän se on, muksut hommiin mukaan jo alle kouluikäisinä. Eihän he muuten opi kotitöitä tekemään kuin tekemällä!!
Kyllä meillä jouduttiin menemään takaisin töihin ,kun pienempi oli vuoden vanha. Oli se omakotitalo, joka oli hommattu, kun enempää lapsia ei pitänyt luojan suoda ja valtion tuet ei tähän riitä. Kuitenkin omakotitalo on vanha, jossa on ihana piha jossa vapaa-aikaa vietetään yhdessä ja mielestäni paljon parempi paikka lapsille kasvaa kun betoniviidakon asfalttipihat, missä asuttiin 3hlöä 3h+k asunnossa.
Remontit jätettiin vaiheeseen ja autot ovat yhä 20w vanhoja, että voi itse korjata. Nyt asutaan 4 hlöä 2h+k tilassa, mutta sopu sijaa antaa ja ulkona mahtuu toimimaan säällä kun säällä jos sisällä ahdistaa.
Olisin mielelläni ollut kotona pidempään kuopuksen kanssa, mutta se ei vaan ollut todellinen mahdollisuus. Näin se vaan ikävä kyllä oikeassa elämässä menee 🙁
Pienten puollella vuosia viettäneenä:
Muutama pointti:
Monta lasta torkkunut aamu-unet sohvalla ja ruoan saanut sen jälkeen, tosin äkkiä sitä tottuu muiden rytmiin.
Kakkoja en ole kenenkään nähnyt jättävän siivoamatta, tosin uusintapesuja olen joutunut tekemään harjoittelijoiden/sijaisten jäljiltä. Joskus tilassa leijuu kakan haju, eikä samassa tilassa oleva huomaa, mutta usein toisen aikuisen tullessa tilaan raikkaammasta ilmasta tilanne huomataan ja kakkahousu etsitään:)
Omahoitaja porukassa kaikki konstit kokeillaan, että lapsi söisi. Jos vain päiväkoti ruoka maistuu….
Hoitajia puuttuessa tilanne käy rankaksi paikalla oleville, mutta kaikki hoidetaan ajallaan tai ruokailuun saadaan toisesta ryhmästä vahvistusta. Rippuu talosta ja työntekijöistä.
Itse kyllä hoidan laspeni mieluiten kotona ja se on paras paikka! Ja sen mukaan eletään, että se on mahdollista. En antaisi sitä aikaa muiden koettavaksi;) Mutta töissä teen kaikkeni pienten eteen, jotka siellä ovat ja kunnioitan vanhempien päätöstä siitä. Ilmeisesti kaikki eivät.
Mitähän varten hoitaja ei ole vaihtanut vaippoja vaan voivottelee asiaa??? Miten hänen ryhmässään niin pääsee käymään.
ope
näin meidänkin pientenosastolla toimitaan. 🙂 samaa mieltä kaikesta siis kuin tämän kirjoittaja. että kyllä tuö kauan päiväkodissa ollut varmasti on kärjistänyt asioita… en kyllä usko että monessakaan päiväkodissa väkisin valvotetaan lapsia jos vielä tarvitsee kaksia päikkäreitä. t. lastentarhanope pientenpuolelta, hoitovapaalainen.
Samoin on meillä toimittu miten ope kirjoitti 🙂
Aikalailla yleistettyä mielipidettä ”kaikista vanhemmista” on hoitotäti päästellyt. Joidenkin ihmisten kohdalla voi pitää paikkansa, mutta ei varmasti KAIKKIEN vanhempien kohdalla.
Itse haluaisin kolmannen vielä syntymättömän lapseni kanssa olla kotona pitkään (isommat koulussa jo), mutta tiedän jo ennakkoon ettei perheellämme ole varaa, vaan lapsi on äitiysloman/vanhempainvapaan jälkeen ennen 1 ikävuotta laitettava hoitoon. Asumme vuokralla kaksiossa ja meitä on todellakin tässä asunnossa pian 5 (3 lasta ja 2 aikuista), neliöitä huimat 57. Kaksi perusautoa (ostettiin 1000eurolla ja 1500 eurolla). Joten mitään elintaso korkealla ihmisiä ei olla…. miehellä pieni palkka ja minun tulevaisuus tulee olemaan samaa palkkaluokkaa… Teki mieli kommentoida, kun niin alkoi harmittamaan. Aina ei vain pysty jäämään kotiin, vaikka haluaisi ja tietää sen olevan ihanne lapsenkin kannalta. Elämä osaa olla myös epäreilua.
Jos ei ole varaa elämiseen, niin pakkoko sitä on se kolmaskin lapsi pyöräyttää? Tämä ”lapsi hinnalla millä hyvänsä” -meininki on vaan jotain aivan käsittämätöntä.
ai köyhät ei saa tehdä lapsia vai?!
Kyllä meillä on tähän kolmanteen lapseen varaa, mutta kotiäidiksi jäämiseen kotihoidontuella ei ole varaa jäädä äitiyspäivä/vanhempainrahakauden jälkeen. Kotihoidontuki on yhdestä lapsesta 327,46 e/kk, että kuinka monelle perheelle se oikeasti riittää kuukaudessa jos puolisolla on pieni palkka ja sillä maksetaan vuokra, lainan lyhennys ja jäljelle jää sen jälkeen rahaa ehkä pariin laskuun….
kaikki ei halua olla lääkäreitä,johtajia tms.joilla on varaa jäädä kotiin!itse olen mennyt töihin kun mies tavallinen duunari,alle 2000e kuussa!ja kyllä haluan toisen lapsen.ja kerroshoitajan töissä ei paljon tienaa,mutta eipä olla kuitenkaan oltu ikinä sossunluukulla tai hyvä vaihtoehto.lopetetaan työt kokonaan ja aletaan kokonaan elämään kelan ja sossun tuilla.saman rahan saa kun meidän molempien töistä suunnillee.
Hyvinkin paljon asiaa. Pointti on juurikin se, että nykyvanhemmat tavoittelevat kaikkea kallista ja upeaa, pitää olla hienot okt ja autot eikä saavutetuista eduista osata luopua lapsen saatuaan.
Noista nyt en ihan menisi kuitenkaan takuuseen, että jokaisella työntekijällä on sydäntä istuttaa 1-vuotiasta kylmässä jotta pysyisivät hereillä. Johan siinä tulee sairauksiakin lapsille. Toivon ainakin, ettei näin ole! Ja tiedän päiväkoteja ainakin meidän suunnalla joissa ollaan kokeiltu jo lapsentahtista rytmitystä. 🙂
siis ihan sairasta tekstiä.Tää taas tätä ihanaa niin kaikkia äitejä yleistetään.On tuo hoitaja täti mitä tahansa mieltä asiasta,niin suomi on kallis maa..ja koko ajan kallistuu,miten tässä voi asua tavallinen ihminen,ketä ei haaveile mistään isosta perhe-autosta ja omakotitalosta.Asun ihan tavallisesti vuokra-asunnossa ja räsä auto jolla kulkea,en elä kuleisseissa.
Tavallinen tallaaja äiti,joka tulee sillä rahalla toimeen mitä tulee,kun muksun kanssa olen hoito-vapalla.Pakko sen muksun alle 3 vuotiaana oikeesti päästä ikäisten seuraan,eli tarhaan tai perhehoitoon yms…saa omanikäisten seuraa jota ei maailman paras hoitotätikään tai äiti pysty kotona tarjoamaan.
Miten olis jos vaikka hankkisit äitikavereita tai kävisit perhekerhoissa lapsesi kanssa? Ei tarvitse lapsen olla erossa äidistään. Äiti on kuitenkin lapsensa paras hoitaja, ihan koko lapsuuden. Vai oletko eri mieltä? Tarhantäti hoitaa paremmin?
Joissain tapauksissa on näin, mutta silloin sossu on määrännyt lapset päikkyyn.
Alle 3v ei vielä kaipaa ikäistään seuraa. Hänellä ei ole sosiaaliset taidotkaan vielä niin kehittyneet, että pystyisi esim. yhteisleikkiin toisten kanssa. 1-2 -vuotias tarvitsee vielä paljon aikuisen läheisyyttä ja syliä ja sitä ei päiväkodissa saa tarpeeksi. Paljolti olen samaa mieltä hoitajan kirjoittaman tekstin kanssa enkä itse veisi alle 3v päiväkotiin. Jos on pakko mennä töihin, mieluummin sitten perhepäivähoitalle veisin.
Mie oon kahen lapsen äiti, 2v6kk ja 7kk. Vanhempi lapsi meni hoitoon kun oli 9kk syystä,ettei ollut varsaa jäädä kotiin. Nyt lapseni on käynyt hoidossa äploman aikana 6pv/kk ja on innoissaan odottaa ja puhuu kavereistaan. Käydään myöskin perhekerhossa jossa olen lastani seurannut ja niin vain leikkii toisten lasten kanssa yhdessä samaa leikkiä ja hienosti osaa jakaa tavarat. Palaann myös nuoremmalta lapselta töihin kohta ja näin ollen nuorempi lapseni on 9kk kun hoitoon lähtee. Teän mukaan sekä tuon tekstin mukaan tässä sitten ollaan todella huono äiti. Huoh. Olen paras äiti lapsilleni.
Tämä propaganda on vain laiskojen työtäpelkäävien pullamössövanhempien veruke pitäytyä poois työelämästä mahdollisimman pitkään! Kyllä siinä kuntien ja valtion talous on taas jos mahdollista vielä nykyistä enemmän mallilaan kun kaikki pienlapsiperheiden äidit/vanhemmat pitäytyvät hoitotuilla ja lisisllä maksimiajat!
Ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa…..
Joo, noista jutuista voi olla montaa mieltä, mutta tämä on monessa tapauksessa totta (en tarkoita ketään vähävaraisia, yksinhuoltajia tms.):
”Hän ei käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa.”
Niin monet ihmiset elävät ihme kulisseissa, jotka ovat tärkeämmät kuin oikea elämä ja onni. Surullista mutta totta.
Oliskohan mahdollista että se omakoti talo on jo olemassa, velka niskassa ja auto alla? Eikai ole mitään järkeä laittaa lapsen tullessa taloa myyntiin ja autoa vaihtoon??? Meidän päiväkodissa ei kyllä todella pieniä noin kohdella kuin ”hoitaja” kirjoittaa, taitaa olla aivan väärällä alalla jos ei moisiin epäkohtiin puutu! Pienet syä aina hieman aikaisemmin ja pääsevät nukkumaan riittävän ajoissa, onhan siinä jo lakikin mikä määrää vuoden ikäisille aivan eri määrän hoitajia kuin 5 vuotiaalle… turhaa provoilua oli tämä tarina…
”Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin.”
Tämä lausunto itsessään todistaa jo hoitajan muut väittämät perusteettomiksi. Iso osa vanhemmista ei toimi näin ja ne jotka toimivat tekevät sen varmasti perustellusta syystä. Miksi vanhemman lapsen olisi jäätävä AINA kotiin? Kyllä 5-vuotias jo kaipaa tarhakavereita. Onkohan hoitaja perehtynyt osa-päivä hoitoon? Luulisi, jos on alalla töissä. Toki kannattaisi harkita alan vaihtoa varsinkin kuin tekstin mukaan tekee jo lapsille pahaa.
Tai sitten tämä on vaan näitä provitekstejä.
Kaikkea se netti onkin pullollaan…
Itsekin hoitaja toimivana nuorena ihmisenä, olen huomannut tämän et lapset tuodaan hoitoon, kun kotona on pikkuinen. Ja kyllä nämä jotka hoitoon tulee on koko päiväisiä, ei puhettakaa et osapäiväisiä.
Oikeastaan puolet ja puolet tuo isomman lapsen hoitoon ku pieni saapuu kotiin. On todella surullisia hetkiä nähty, ku lapsi itkee äitinsä perää ja ihmettelee miksei itse voi jäädä kotiin! Kyllä se 5.v tarvitsee toki kavereita, mutta eikö nykypäivänä ole jos jonkinmoista muksukerhoo yms. missä näkee niitä muita lapsia ja leikkipuistot on hyvänkuntoisia sinne leikkimään pienen ja isomman kaa, nii saa kaikki kavereita, äitikin!
Tuntuu et tänä päivänä ollaan niin ”laiskoja”/saamattomia ettei pärjätä YKSIN kotona parin muksun kaa! Miksi tehdä lapsia jossei niiden kaa pärjää ja halua olla?
Edelliseen tekstiini lisään sen, et ymmärrän et pieniä lapsia joutuu hoitoon tuomaan, ihan jo elämisen vuoksi, mutta sitä en ymmärrä et alle 1.v tuodaan. Toki jokaisen lapsen ja perheen kohdalla ymmärrän poikkeuksia…
Mutta se että on hyvin toimeentuleva perhe ,tuovat 1.v lapsen päivä’kotiin 8 tunniksi, kuulostaa ja tuntuu hyvin julmalta. 🙁
Ja sen sanon, et kyllä niillä lapsilla on varmaan päiväkodissa hyvä olla ja näin itsekin siellä työskentelevänä toivoisinkin asian olevan. Mutta mitä kauemmin sitä omaa lastaan kotona pystyy pitää niin sen parempi!
Heräät aamulla unisena tietäen, että on mentävä töihin. Nouset ylös ja teet ripeästi aamutoimet ja lähdet töihin.
Työnteko ei oikein maistu enää…
Tiedät, että kotonasi on vieras nainen miehesi kanssa päivän. Tämä vieras nainen vie huomion, jonka olet ennen saanut yksinoikeudella. Tämä vieras nainen asuu kodissasi, nukkuu miehesi vieressä ja on vienyt sinun turvallisen sylisi, jossa olet viettänyt ennen niin paljon aikaa.
Jossain vaiheessa huomaat, että vieras nainen on jäänyt pysyäkseen ja lainailee sinulle rakkaita tavaroita ja tästä huolimatta sinun on vain lähdettävä joka aamu töihin miettimään, mikset sinä saanut jäädä aamulla kotiin…
Itse olen muutama vuosi sitten ollut yksityisessä päiväkodissa harjoittelijana missä lasten kanssa lähdettiin ulkoilemaan ja jos pienemmät lapset rattaissa meinasivat nukahtaa ”nipistettiin” esim. niskasta, heidät hereille…
Itsekin olen silloin aikoinaan kotiäitinä kolmen pienen kanssa tehnyt ihan näitä kaikkea mitä päivähoidossakin näytetään tämän tekstin mukaan tekevän.
Ei kaikille ole syliä kotonakaan ihan joka hetki annettavana kun täytyy ne ruuat itse täällä laittaa ja kodin ihan vain peruspuhtaudesta ja pyykistäkin huolehtia. Monet kerrat on pieniä ulkona nipistelty etteivät nukahda ennen kuin on se oikea aika, jotta äitikin saa sen pienen hetken päivästä itselleen ja kotitöilleen. Niin ja kakat housussa täälläkin vuoroa odotetaan ja syömäänkin ollaan opittu hyvin jo ennen 1-vuotispäivää. sEn lisäksi minusta ainakin tuntuu että kotoa näihin lasten välisiin riitatilanteisiinkaan ei olla yhtään niin hyvin puututtu kuin päivähoidossa.
Monesti voisikin miettiä myös kokonaisvaltaisesti sitä mikä on koko perheelle hyväksi.Aina puhutaan lasten hyvinnvoinnista, joka on kyllä tärkeä asia mutta entäs koko perheen hyvinvointi. Jos äiti on väsynyt kotirumbaan, en usko että lapsetkaan enää niin hyvin kotona jaksaa. Voi olla kaikille hyväksi että äiti lähtee töihin ja lapset päiväkotiin.
Tämän tekstin perusteella näytän olevan suurikin poikkeus (vaikken itse sitä usko)kun olen ottanut isommat sisarukset pois hoidosta pienemmän syntyessä. Ja lisäksi teen nyt osa-aikaista työpäivää jottei lasten tarvitse ihan niin paljoa päiväkodissa olla
Ja tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen ja onnelinen lastemme hoidosta päiväkodista. Tiedän että lapseni hoidetaan hyvin. Lisäksi kotiarkikin tuntuu olevan paljon seesteisempaa, nautitaan enemmän tästä yhteisestä ajasta jota edelleen mielestäni on ihan riittävästi…
Lapset ovat erilaisia. Jotkut vauvat ovat niin vaativia, että niiden kanssa ei meinaa selvitä, vaikka olisi kaikki asiat kunnossa. Eikä selviä, jos pitää vielä taaperoa hoitaa samalla. Mutta tätä ei voi ymmärtää, ennen kuin on itse kokenut. Taaperon tarhaan viemiselle on useimmiten ihan muut syyt kuin laiskuus, kulissit jne.
Onko täällä kukaan koskaan ajatellut, että osa ihmisistä asuu maaseudulla? Leikkikavereita ei ole, samanikäisistä puhumattakaan, kymmenien kilometrien säteellä. Seurakunnan kerho kerran viikossa. Kyllä 4-5 vuotias jo kaipaa muutakin seuraa kuin äidin ja vauvan. Siksipä 2 hoitopäivää / viikko toimii meillä hyvin. Kaupungissa elämä on ehkä vähän erilaista!!
Näin pitää ollakin ja sit vaikka 6h hoitopäivät. Niin ymmärrän sen maalla asuvalta ihan ookooksi! 🙂
Ja jos lapsikin sinne itse haluaa, mut jos lapsi pakolla itkien jätetään ja sit leikkii yksin ku ei vaan löydä hoitajien ja opettajien kanssa kavereita leikkeihinsä.
Eivät kaikki ole laiskoja ja varmaan jokaisella tai ainakin useimmilla on jonkinlainen peruste lasten hoitoonviemiselle. Itselläni on kolme lasta pian 5- ja 4-vuotta täyttävät pojat ja 1,5-vuotias tyttö. Nyt odotan neljättä lasta,raskausviikkoja 25. Mieheni on yrittäjä ja parhaillaan työskentelee kotimaassaan Gambiassa eikä mahdollisuudesta tulla kotiin ole tietoa. Haimme pojille päivähoitopaikkaa kun odotimme tytärtä,tiesimme hänen syntyvän ennen laskettua aikaa ja halusimme varautua keskosen tuomiin arjen haasteisiin. Kaikki meni yllättävän hyvin,mutta päivähoitopaikka saatiin pojille vasta vauvan ollessa jo noin puolivuotias. Hoitopaikka päätettiin kuitenkin ottaa vastaan,jotta olisin vauvan kanssa pystynyt auttamaan yrittäjämiestäni jossakin määrin työasioissa,pojat kävivät päivähoidossa muutaman kuukauden mutta vain muutamana päivänä viikossa ja vain viisi tuntia päivässä. Hoitopaikasta luovuttiin kun päätimme koko perhe lähteä miehen työn ja uusien mahdollisuuksien perässä Afrikkaan. Tulevan perheenlisäyksen vuoksi minun ja lasten oli palattava Suomeen muutama viikko sitten ja nyt voisin kutsua itseäni totaaliyksinhuoltajaksi kun odotan vauvaa ja hoidan kotona yksi kolmea alle 5-vuotiasta lasta ja tukiverkosto on vähäinen kun omat vanhemmat ja sisarukset asuvat kaukana ja ystävillä on omatkin lapsensa. Vauvaa odotetaan taas syntyväksi ennen laskettua aikaa,mutta tällä kertaa ei käynyt edes mielessäkään viedä isompia lapsia päivähoitoon vaikka olenkin yksin lastemme kanssa.Nautin olosta kotona heidän kanssaan ja he saavat harjoittaa sosiaalisia suhteita ja taitoja omien sisarten lisäksi avoimessa päiväkodissa,perhekerhossa sekä kirkon kerhossa 2,5 tuntia kahdesti viikossa. Sen lisäksi leikitään kotipihassa ja puistoissa ja käydään joskus kylässä kavereilla tai kutsutaan kavereita kylään.
Uskoisin,että paljon on kiinni omista arvoista ja iästäkin minkälaiseen järjestelyyn päätyy. Nuorempana jaksaa vauva ja pikkulapsiarkea varmasti eritavalla kuin vanhempana,itse olen 26-vuotias. Meillä perhearvot on korkealla ja uskon lyhyenkin päiväkotikokeilun jälkeen että pienen lapsen on hyvä viettää niin paljon aikaa vanhempiensa kanssa kuin mahdollista.
Kotiäitejä löytyy luonnollisesti kaikenikäisistä. Luulen, että se on enempi tahtoasia kuin vanhemman ikäkysymys.
Sain lapseni 18-vuotiaana ja jäin sen jälkeen pian yksinhuoltajaksi. Minun oli pakko mennä heti äitiyslomani jälkeen töihin ja laittaa lapseni päiväkotiin vuoden ikäisenä. Mielelläni olisin pitänyt kotona pidempään, mutta ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Siinä tilanteessa ei hienommat asunnot tai autot olisi edes voineet mennä minkään edelle, kun minulla ei ollut mitään. Tytön päiväkoti oli kaikeksi onneksi todella hyvä ja toimiva rikkaalla paikkakunnalla. Koskaan en joutunut epäilemään, että pienet joutuisivat siellä heitteille. Näin kuitenkin ikävä kyllä varmaan on monessa paikassa…
Koskettava tarina! Kiva, että kirjoitit sen tänne, se sai ajattelemaan mm. oman elämän asioiden arvojärjestystä, vaikka minulla ei vielä lapsia olekaan. Perhe on tärkein ja kaikkia perheitä pitäisi tukea tasapuolisesti!
Meillä on se tilanne että äiti,minä, on mennyt rikkinäisillä kengillä talvipakkasessa koska kotihoidontuki ei vain ole riittänyt asumiseen, ruokaan, lasten ja aikuisten vaatteisiin. Siispä aikuinen on joustanut. Jos miehellä olisi hiukankin huonompi palkka niin kotona hoitaminen olisi täysin mahdotonta. Ei tulisi mieleenkään tuomita niitä joilla asia näin on. Siksipä vetoankin hoitajaan: jos OIKEASTI olet huolissasi lasten hyvinvoinnista niin teeppä vetoomus jossa vaadit kansanedustajia nostamaan kotihoidontukea yhtä reippaasti kuin terveellisen ruuan ja asumisenkin hinta on viime vuosina noussut. On kovin helppoa syyllistää vanhempia mutta jos tuon vetoomuksen järkkäät niin osoitat että haluat oikeasti parantaa kotona hoitamisen mahdollisuuksia ja allekirjoitan sen ehdottomasti.