”Onko sinulla lapsia?”, miehet kysyvät ensimmäisenä deittipalveluissa. Haluatko lisää lapsia? He ovat kovin innokkaita perustamaan perhettä ja jakamaan arkea.

Miehet tuntuvat haluavan kotiin naisen. Joka päiväksi. Kokkaamaan, siivoamaan ja olemaan paikalla. Mutta minä en halua miestä jakamaan arkea.

Haluan miehen jakamaan juhlan, matkat ja elämykset.

Selviän arjesta ihan yksin. En kaipaa yhtä sotkijaa lisää. En kaipaa likaisia sukkia. En miestä, joka juo maitoa suoraan tölkistä ja nakkeja kylmänä paketista, jääkaapin valo kasvoillaan.

Arjessa en tarvitse miestä muuhun kuin väittämään vastaan myyjälle, joka yrittää vedättää minua tietokonekaupoilla tai rautakaupassa – naisen sanalla kun ei siellä ole arvoa. Ja ehkä tappamaan hämähäkit, mutta ainahan ne voi itsekin imuroida.

Haluan miehen, jonka kanssa voi tehdä jotain muuta kuin vain olla möllöttää sohvaperunana katsomassa sohvaperunoita. Haluan miehen, jonka kanssa pitää hauskaa. Miehen, jonka kanssa voi seikkailla. Ja ei, älkää väittäkö, että arki on seikkailu. Arki on haaleaa nakkikeittoa ja tahmea tiskipöytä, ja sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Parasta olisi, että sitä ei joutuisi itsekään näin suurissa määrin kokemaan.

Suurin osa ihmisistä sanoo, että he kaipaavat kumppania nimenomaan arkeen. Ajatus on tietysti järkevä: kaivataan työparia täyttämään tiskikonetta, imuroimaan, maksamaan laskuja ja paimentamaan lapsia. Mutta ajatus on myöskin lannistava. Että halutaan ihminen jakamaan se ikävin osuus. Ottamaan minulta pois niitä asioita joita en halua tehdä.

Ei kiitos. Haluan miehen siksi, että voin jakaa hänen kanssaan elämäni hauskimmat asiat, en ankeimpia.

Nimim. Vähemmän arkista

P.S. Tinderistä löytyy muunmuassa sinun aviomiehesi.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “En halua miestä jakamaan arkea”

  • ### sanoo:

    Tulipas tekstistä ankea olo.
    Ei parisuhdetta välttämättä tarvitse, yksinkin pärjää, mutta arki on ihanaa suurimmalta osalta. Juhlat oon sitten juhlia erikseen.
    Joka päivä nautin elämästä ja jos en nauttisi, ihmettelisin kovasti missä vika.

  • Been there done that sanoo:

    Amen. Tuohon ei mitään lisättävää.

  • Omaelämä sanoo:

    Tapauksessa on kyseessä varmaan siis uusioperheen rakentamisesta tms, eli lapset on valmiina ja arkea nähty ja erottu.
    Olen täysin samaa mieltä. Se arki, olipa se nyt mitä hyvänsä makkaran ja bataatin väliltä, hoituu kyllä naiselta ihan ittekseen. Varsinkin jos on koittanut siitä arjesta tehdä juhlaa jo aikaisemmin miehen kanssa eikä ole toiminut. Eron jälkeen pari vuotta yksin olleena arkenakin on täyttä juhlaa. Kaikki toimii ja lasten kanssa on mukavaa, saa harrastaa ym. Vapaa-ajalle voin ottaa kaveriksi miehen jakamaan niitä parhaita puolia. Jos siltä tuntuu. Tai mennä tyttökavereiden kanssa. Olen onnellinen näin, enkä todellakaan kaipaa arkeeni yhtään ylimääräistä säätäjää.

  • Harmaa arjen sankari sanoo:

    Jokainen valitsee oman arkensa. Jos se on haaleaa nakkikeittoa, niin tuskin siitä silloin nauttii. Itse nautin arkeni mieluiten bataattiranskalaisilla ja salaatilla.

    Koirien ulkoilutus esimerkkinä: Se voi olla ikävä arjen askare. Voi myös ajatella sen omana aikana, kun mies jää kotiin lapsen kanssa. Mies voi viedä koiria, jolloin voi itse muhia sohvalla. Parhaimmillaan lähdetään koko perhe koirineen, lapsineen ja pulkkineen päivineen pulkkamäkeen. Ei täällä ainakaan arki ole harmaata.

  • Tiuttu sanoo:

    Sohvaperuna löytyy, sotkija löytyy, valittaja löytyy, päsmäri löytyy,…
    En minäkään tarvitsisi miestä arkeen, ainakaan tällaista. Entiset olivat hieman huomaavaisempia ja aktiivisempia niin kotona kuin juhlimaan lähtiessä. Tämä ei ole muistanut mitenkään häissämme, syntymäpäivillä, jouluna tms. Saatikka ollut apuna pojan kastajaisissa, syntymäpäivillä.. mies niin muuttui kun naimisiin mentiin ja pahemmaksi pojan synnyttyä (meinasi lähteä kuulema kävelemään jo kun olin viimeisilläni raskaana, 23 kg isompana)
    Avioeroa on jo vakaasti harkittu..

  • 20v naimisissa sanoo:

    ”Jos et halua minua ankeimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani.” Arki on harmaata ja haaleeta, mutta siihenkin voi tehdä pieniä tähtihetkiä. Mies onkin ostanut lempijuustoani kauppareissulla, minä mahdollistan hänelle rauhallisen hetken hoitamalla harrastuskuskaukset. Arjen ankeudessa kasvaa kiintymys ja rakkaus. Se lujittaa meidät yksiköksi. Ollaan niin pieruväleissä, ettei mitään rajaa. Rakastan joka päivä enemmän enkä pois antaisi. Joskus on sitä juhlaakin, mutta ei sekään aina onnistu. Senkin kestää, koska on harmaata arkea liimana. Suosittelen yrittämään.