Äitienpäivä ilman äitiä. Mitä se on kun ei ole kun ei ole enää äitiä, jonka kanssa sitä juhlisi?

”Varmaan moni tuntee saman kaipuun jolla ei enää äitiä ole. Olet joko nuori tai vanha. Oma äiti on se rakkain, yksi tärkeimmistä ihmisitä elämässä. Itse menetin äitini syövälle yli vuosi sitten. Äiti ei ollut iältään edes kuuttakymmentä, minä itse vähän yli parikymppinen.

Voin sanoa että oma äitini oli se maailman parhain ja pullantuoksusin. Puhelin soi useasti ja kuulumisia vaihdettiin jollei joka päivä, niin ainakin joka toinen. Myös silloin kun asuin ulkomailla. Hän kertoi yleisesti mitä kenellekin kuului, varsinkin kissoille. Kerran hän soitti vihaisena kun kissat olivat tuhonneet hänen lempikukkansa, ja tämä oli tietenkin minun syyni koska toinen kissoista oli alunperin minun! Pitkävihainen hän ei koskaan ollut saati koskaan suuttunut kenellekään tosissaan.

Söimme koko perhe aina kun mahdollista saman pöydän äärellä. Sukulaiset ja ystävät olivat aina enemmän kuin tervetulleita.

Huumoria äidiltä löytyi loppuun asti. Sairaus vei häneltä paljon, mutta teki hänestä myös äärettömän vahvan ihmisen. Hän vähät välitti hiusten lähdöstä. Enemminkin inhosi sitä kun ne kasvoi takasin kiharana. Näytti kuulema mummolta. Hän mietti joskus kehtaako mennä kauppaan ilman tissiä (rintasyöpä, hänellä oli tekotissi mikä laitettiin liiveihin poistetun rinnan paikalle) ja tissi kyllä jäi usein kotiin jos se tuntu epämukavalta.

Äiti opetti että toisista pitää pitää huolta. Ja että erilaisuus on rikkautta. Hän oli läsnä aina silloin kuin häntä tarvitsi, hänelle pystyi kertomaan myös vaikeampiakin asioita. Äiti ei koskaan tuominnut jos olit toiminut väärin. Hän saattoi olla tiukka jossain asioissa kun olin lapsi ja teini-iässä, mutta näin jälkeen päin hän ajatteli aina minun parastani.

Sain jättää äidille hyvästit ja hän sai hyvästellä meidät, perheensä. Kovasti oli huolissaan miten tulemme pärjäämään kun häntä ei enää ole.

En ole erityisen hengellinen ihminen, mutta jos hän nyt kuulisi haluaisin hänen tietävät että kyllä minä pärjään. Vaikka suru ja kaipaus on suuri , sinä kasvatit minusta suurella sydämellä vahvan ihmisen.”

Hanna

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia