Äitienpäivä ilman äitiä

Julkaistu 14. 5. 2017 :: Huono Äiti → Kommentoi eli anna palaa!

Melkein Huono -palstalla sana on vapaa! Tällä palstalla julkaistaan kaikkien muiden kuin Huonon Äidin kirjoituksia. Huono Äiti ei ota vastuuta tällä palstalla julkaistujen juttujen sisällöstä eivätkä ne kerro Huonon Äidin omasta elämästä. Huonon Äidin kirjoittamat jutut ovat kohdassa BLOGI. Kiitos ja hymiö!

Äitienpäivä ilman äitiä. Mitä se on kun ei ole kun ei ole enää äitiä, jonka kanssa sitä juhlisi?

”Varmaan moni tuntee saman kaipuun jolla ei enää äitiä ole. Olet joko nuori tai vanha. Oma äiti on se rakkain, yksi tärkeimmistä ihmisitä elämässä. Itse menetin äitini syövälle yli vuosi sitten. Äiti iältään edes kuuttakymmentä itse vähän yli parikymppinen.

Voin sanoa että oma äitini oli se maailman parhain ja pullantuoksusin. Puhelin soi useasti ja kuulumisia vaihdettiin jollei joka päivä niin ainakin joka toinen. Myös silloinkin kun asuin ulkomailla. Kertoi yleisesti mitä kenellekin kuului varsinkin kissoille. Kerran vihaisena soitti kun kissat olivat tuhonneet hänen lempi kukkansa, ja se oli minun syyni koska toinen heistä oli alunperin minun. Pitkä vihainen hän ei koskaan ollut saati koskaan suuttunut kenellekään tosissaan. Useasti koko perhe söi aina saman pöydän äärellä. Sukulaiset ja ystävät oli aina enemmän kuin tervetulleita.

Huumoria äidiltä löytyi loppuun asti. Sairaus vei häneltä paljon, mutta teki hänestä myös äärettömän vahvan ihmisen. Hän vähät välitti hiusten lähdöstä. Enemminkin inhosi sitä kun ne kasvoi takasin kiharana. Näytti kuulema mummolta. Hän mietti joskus kehtaako mennä kauppaan ilman tissiä ( rintasyöpä, hänellä oli tekotissi mikä laitettiin liiveihin poistetun rinnan paikalle) ja tissi kyllä jäi usein kotiin jos se tuntu epämukavalta.

Äiti opetti että toisista pitää pitää huolta. Ja että erillaisuus on rikkautta. Hän oli läsnä aina silloin kuin häntä tarvitsi, hänelle pystyi kertomaan myös vaikeampiakin asioita. Äiti ei koskaan tuominnut jos olit toiminut väärin. Hän saattoi olla tiukka jossain asioissa kun olin lapsi ja teini-iässä, mutta näin jälkeen päin hän ajatteli aina minun parastani.

Sain jättää äidille hyvästit ja hän sai hyvästellä meidät, perheensä. Kovin oli huolissaan miten tulemme pärjäämään kun häntä ei enää ole.

En ole erityisen hengellinen ihminen, mutta jos hän nyt kuulisi haluaisin hänen tietävät että kyllä minä pärjään. Vaikka suru ja kaipaus on suuri , sinä kasvatit minusta suurella sydämellä vahvan ihmisen.”

Hanna

Haluatko avata keskustelun jostakin sinulle läheisestä aiheesta? Lähetä kertomuksesi tästä.



Kommentoi tätä aihetta

Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi muiden tietoon. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

HUOM: Älä käytä nimeäsi, se tulee näkyviin!

Pakolliset kentät on merkitty *